Carolyn Keene
1972 suom. 1979
138 s./Tammi
Kuukauden lukuteema Go with the Flow alkaa saada pelottavia mittasuhteita, tartun nimittäin jostain syystä koko ajan nuortenkirjoihin! Nyt joka tapauksessa Neiti Etsivä houkutteli eniten oman kirjahyllyn valikoimista, joten tähän hätään oli helppo lueskella vanhaa tuttua tarinaa, yhtä lapsuuden suosikeistani. Kirjaston vaihtohyllyllä nökötti itse asiassa yksi päivä toinen suosikkisarjani, Mystery Clubin, osa. Sen onnistuin kuitenkin jättämään sinne muiden löydettäväksi. Kieltämättä kiinnostaisi sitäkin vielä joskus lukea ja kokeilla, miten 90-luvun tarina toimii nykypäivänä...
Voitin jokin aika sitten Saran järjestämässä arvonnassa pari tyttökirjaa, jotka ovat vielä odotelleet lukuhetkeä. Toinen oli tämä Neiti Etsivä -kirja ja toinen Salaperäinen puutarha, jonka luen varmasti myös jonain koleana ja harmaana päivänä, kun haluan uppoutua tunnelmalliseen tarinaan.
Peililahden salaisuus kutkutti nauruhermoja useaan otteeseen. Carolyn Keene -nimen takana ei juuri tarvitse kirjailijanlahjoja kuluttaa, kun 2/3 kirjasta on muodostunut lauseista, jotka kovasti kuulostavat korvaani siltä, että myös edellisissä lukemissani Neiti Etsivissä on ollut samat lauseet. Tarinan päähenkilöt esitellään aina ihan samalla, epäreilulla tavalla, eli Georgesta ja Paulasta kerrotaan positiivisia ja ihailtavia asioita ja Bessin todetaan olevan hieman pullukka. Ikinä ei unohdeta mainita, että George pitää poikamaisesta nimestään ja jokaisesta kirjasta löytyy itse asiassa myös ruokailukohtaus, jossa naljaillaan Bessin ruokahalusta niin, että Paulan pitää vaihtaa puheenaihetta, jotta tilanne rauhoittuu. Enkö todella ole tajunnut tuota lauseiden kierrättämistä lapsena, vaikka olen saattanut viikossakin lukea useamman sarjan kirjan?
Lukiessani kirjaa tajusin myös, miten paljon tarinoiden viehätysvoimasta on ollut peräisin omasta mielikuvituksesta. Peililahden salaisuuteen liittyy ruhtinaalliset lastenvaunut, jotka on perimätiedon mukaan upotettu järveen vuosikymmeniä sitten. Vaunuja ei juuri kuvailla, surullinen tarinakin on lopulta kerrottu muutamalla rivillä ja silti kaikki nämä vuodet olen kantanut mukanani muistoa siitä, että Peililahden salaisuus on yksi kiehtovimmista Neiti Etsivä -tarinoista. Ilmeisesti tämä(kin) tarina on noussut ihan uusiin ulottuvuuksiin hyvän mielikuvituksen takia.
Hauskaa nostalgiaa! Nauratti, kun arvelet, että lukijan mielikuvitus on tehnyt Neiti Etsivä -kirjoista kiehtovia. Voipa olla juuri niin. Mainiota analyysia!
VastaaPoistaEhkäpä juuri tuo lukijan mielikuvituksen kuitkuttaminen on Neiti Etsivien suurin ansio? Jos näin on, ne puolustavat kyllä paikkaansa pikkutyttöjen lukemistossa, vaikkeivät ne tosiaan mitään maailmankirjallisuutta olekaan...
PoistaLuin lapsena paljonkin Neiti Etsiviä, mutta tämä Peililahden salaisuus ei sytytä mitään mielikuvia.. ehkä on jäänyt välistä. :) Pitääpä koukata joku kerta kirjastossa nuortenosaston kautta ja verestää muistoja. :)
VastaaPoistaHihii! Minä en lapsena kovin paljon Neiti Etsiviä edes lukenut, hieman kuitenkin. Kuulostaa TODELLA kaavamaiselta. :)
VastaaPoistaVoi Neiti Etsivä! Luin varmaan ne kaikki silloin ala-asteikäisenä. Hyvin on nuo stereotypiat ainakin jääneet mieleen, joita tuossa esittelet. Joskus olen ajatellut, että pitäisiköhän lukaista ainakin yksi kirja uudelleen ja katsoa, onko sarja säilyttänyt vetovoimansa, mutta pahoin pelkään, että siinä käy samoin kuin sinulla nyt. Lapsuusvuosiltani muistan myös sen, etten koskaan ymmärtänyt miksi Nancy oli suomennettu Paulaksi, mutta kaikkien muiden nimet kirjassa taisivat olla alkuperäisessä muodossaan.
VastaaPoistaAika kullannee muistot ja toisaalta nuorena mielikuvituksen voima saattoi olla suurempi kuin nykyään. Itsekin luin ahkerasti Neiti Etsiviä, mutten muista toisteisuutta. Pitäisi ehkä kokeilla ihan huvin vuoksi lukea joku Neiti Etsivä näin kypsällä iällä ja katsoa, miten sen nyt koen. :D
VastaaPoistaMinä tykkäsin Neiti Etsivistä paljonkin joskus 70-luvun tietämissä ja muutama löytyy omasta hyllystäni, näitä viime vuosina ilmestyineitä en ole lukenut ollenkaan, mutta alkupään kirjat kyllä kiinnostavat edelleen. Peililahti kuulostaa jotenkin tutulta, mutta en nyt äkkiseltään muista, olenko lukenut.
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista, vieläpä näin kiireisenä aikana kuin aatonaattona:) Neiti Etsivät ne kiehtoo vuodesta toiseen... ;)
VastaaPoistaMinullakin tämä Peililahden salaisuus on se numero ykkönen Neiti Etsivistä :) Olin onnellinen, kun se pari vuotta sitten kirppikseltä bongasin. Muutamia muita Neiti Etsiviä minulta löytyy myös hyllystä. Tulihan näitä ahmittua kaikki ilmestyneet silloin kultaisella 80-luvulla ja vieläkin joskus, kun kaipaan kevyttä lukemista niitä lueskelen. Aika todellakin on kullannut muistot ja ne jutut, mitkä jännitti lapsena, tuntuvat nyt aika naurettavilta :D Lapsena leikin kavereiden kanssa myös neiti etsiviä ja riepoi kovasti, kun yhden kaverin nimi oli Paula ja hän sai aina olla päähenkilö. Minä poikamaisena tyttönä tietenkin olin sitten ilmiselvä George :D
VastaaPoistaVoi että, Neiti Etsivä on (minunkin) lapsuuden suosikkini... Olen usein miettinyt lukevani näitä uudelleen, mutta kieltämättä hirvittää jos ne tuntuisivat nyt kamalilta.
VastaaPoistaOlen kyllä lukenut tämän Neiti Etsivän, mutta en muista tästä yhtään mitään ja nuo lastenvaunut ei kyllä soita mitään kelloja hih! Pitäisi tarkistaa, kuka tämän on kirjoittanut, koska Neiti Etsivien kirjoittajien taso todella vaihtelee. Toiset ovat niin kaavamaisia, mutta toiset kyllä osaavat luoda oikeanlaista jännitystäkin! :)
VastaaPoistaHyvää Uutta Vuotta Sonja!
Jos joku haluaa luopua Neiti Etsivistään, niin ostan koko sarjan. Vajaitakin sarjoja kannattaa tarjota. 045-8421710
VastaaPoista