Nythän on niin, etten vain millään jaksa vaivautua tämän haasteen kotisivulle, joka löytyy Facebookista. Siellä muut ovat tunnollisesti päivittäneet tietojaan koko haasteen voimassaolon ajan, mutta minä sen sijaan huutelen täällä blogini puolella, että juu, luinpa minäkin kolmentoista kotimaista kirjaa minulle uusilta kirjailijatuttavuuksilta.
Alkuvuosi näytti suorastaan surkealta. Muistaakseni heinäkuuhun mennessä olin lukenut yksi tai kaksi kirjaa, mutta loppuvuodesta tuli otettua kunnon spurtti ja lopultahan tässä kävi niin, että luin paljon enemmänkin kotimaisia kirjoja kuin vain nämä 13 pakollista. En edelleenkään tunne oloani täysin kotoisaksi kotimaisen kirjallisuuden parissa, mutta myönnän, että mukavuusalueeltaan on hyvä poistua silloin tällöin.
Jännitystä ja toimintaa tarjosivat minulle kirjat Laura, Synkkä niin kuin sydämeni ja Veripailakat. Kaikkiin näistä petyin enemmän tai vähemmän. Milloin oli liian kevyttä, milloin liian mitäänsanomatonta ja milloin liian tylsää. Olisin voinut olla lukemattakin, mutta no...
Nuortenkirjallisuuteen tein muutamia tutustumismatkoja kirjojen Nörtti ja Käärmeenlumooja parissa. Pidin molemmista ja jos elämä ei olisi niin kovin lyhyt, lukisin ihan mielelläni kirjojen jatko-osatkin.
Vuoden parhaita lukukokemuksia edustavat kirjat Ihanasti hukassa ja Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeasti. Mahtavia, mukaansa tempaavia tietokirjoja asioista, jotka eivät edes juuri kiinnosta minua (reppureissaus, Aasia matkakohteena, Japani). Siitä näkee, että kirjojen mahti on kyllä valtava, ja opetusarvo suuri.
Pari muutakin tietokirjaa tuli luettua, mutta ne eivät juuri olleet mieleeni. Jääkaapin henki jotenkin lässähti, vaikka ensin olinkin aika innostunut ja Noitanaisen älä anna elää ei vain ottanut tuulta alleen sitten millään.
Rautatie teki suorastaan vaikutuksen minuun, Luonnon laki ei muuttanut elämääni, mutta ei ollut huonokaan, Taivaslaulu oli hieno ja Talvisota oli arkipäiväisyydessään ihan mukava romaani.
Sanoisin, että näiden lukujen perusteella uskaltaisin tarttua Pauliina Rauhalan seuraavaankin teokseen, ehkä myös Teirin tuotantoon. Juhani Ahoa on myös luettava lisää, ehdottomasti! Ja kuten mainitsinkin, jos aikaa olisi rajattomasti, Salaman ja Delikourasin sarjojen jatko-osat olisivat kiinnostavia. Omista kokemuksistaan tietokirjan kirjoittaneet Mähkä ja Kankimäki tuskin kirjoittavat samantyylistä settiä lisää, joten en toivo liikoja.
Ihan hyvät loppufiilikset siis. Kiitos haasteesta!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti