Kuolleiden kirja

Child & Preston
2006 suom. 2013
635 s./Gummerus

Syyslomalaista hemmoteltiin tänä vuonna oikein oivalla jännitysuutuudella. Olen jo muutaman vuoen ajan liputtanut omalaatuisen ja aina yhtä hämmästyttävän älykkään FBI-agentti Pendergastin puolesta ja nyt sarja kasvoi taas uudella osalla. Näihin on vaikea uskoa kyllästyvänsä!

Olen pitänyt kaikista lukemistani osista, mutta on minulla myös selkeät suosikkini, jotka sijoittuvat suomennettujen osien alkupäähän. Kyseiset osat ovat nerokkaita omia kokonaisuuksiaan ja henkilötkin vaihtuvat Pendergastin elämässä tiuhaan. Uudemmissa osissa (Diogenes-trilogian osat) henkilökaarti vakiintuu ja pääpahiksena seikkailee FBI-agentin veli, julmuuden uudelle tasolle vievä Diogenes. Kolme edellistä teosta ovat aiheuttaneet turhaa verenpaineen nousua, sillä joudun joka kerta jännittämään, että onkohan uudessa tarinassa tarpeeksi potkua, kun saman henkilön aiheuttamia ongelmia vatvotaan kirjasta toiseen. Lopulta olen aina saanut huokaista helpotuksesta, sillä kirjailijakaksikko Child & Preston tietää mitä tekee. Olen kuitenkin helpottunut, että velikaunat ovat nyt ehkä ohi ja Pendergastia odottavat täyden uudet tuulet.

Kuolleiden kirjassa Pendergast on virunut vankilassa jo hyvän aikaa samalla kun läpeensä paha veli suunnittelee kaikkien aikojen rikostaan. Diogenesin edelliset viritelmät eivät ole menneet ihan nappiin, mutta toisaalta Pendergast on joutunut syyttömänä miehenä lukkojen taakse odottamaan hyvin todennäköistä kuolemantuomiota, joten asiat eivät toisaalta ole kovin huonostikaan. New Yorkin Luonnontieteellinen museo on jälleen tapahtumapaikkana tässä sarjan tuoreimmassa osassa, sillä museossa valmistaudutaan uuteen näyttelyyn, jossa esitellään muinainen hauta, jonka olemassaolo ollaan jo melkein unohdettu. Hauta kaivetaan esiin museon kätköistä (voi miten paljon unohdettuja asioita museossa onkaan, onkohan oikeastikin niin?) ja pian alkaa vaikuttamaan siltä, että kirous, josta 1930-luvulla puhuttiin haudan yhteydessä, pitäisikin paikkansa... Osallistun kirjalla Kiinteistöhaasteeseen, sillä Luonnontieteellinen museo on paitsi suuressa osassa kirjassa, sen historiaa ja nykypäivää käydään kattavasti läpi ja lukija pääsee tutustumaan niin näyttelytiloihin, työskentelytiloihin, varastoihin ja kellarikerroksiin sekä näyttelyn avajaisten huumaan.

Viimeistään Kuolleiden kirja osoittaa, että leppoisan loman parasta ajanvietettä on vauhdikas ja yllättävä jännäri. Oli hienoa, että kerrankin oli mahdollista ahmia kirjallinen tiiliskivi muutamassa päivässä ja lomaakin on vielä monta päivää jäljellä ja uusia kirjaseikkailuja luvassa. Minulla olisi Pendergast-sarjan ensimmäinen osa (suomentamaton) odottamassa kirjahyllyssä englanniksi. Siihen en taida ihan vielä siirtyä, mutta yritän saada sen luetuksi ensi vuoden alkupuolella.

Kiinteistöhaaste