sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Käsky


Leena Lander
2003
336 s./WSOY


On vuosi 1918, sisällissodan vuosi. Punainen naisvanki ja häntä kuljettava jääkäri ovat olleet omilla teillään kahdeksan päivää. Vihdoin he saapuvat entiseen hermoparantolaan, joka nyt toimii kenttätuomioistuimena. Sotatuomari ei lepää ennen kuin on selvittänyt vähäpuheisen vangin elämäntarinan.

Kirja oli todella positiivinen yllätys minulle, vaikka olinkin kuullut siitä paljon hyvää. Kiitos vielä Satulle, jonka blogiarvonnassa vuosi sitten kyseisen kirjan voitin. Nyt on neljästä palkintokirjasta enää Murakamin Lammasseikkailu lukematta. Käsky oli mielestäni yllättävän helppolukuinen, tunnelmaltaan vähäeleinen mutta ajatuksiaherättävä ja sopivan informatiivinen olematta raskas. Oikeastaan kaikin puolin passeli kirja, mutta jotain jäi sitten kuitenkin puuttumaan. Tuntuu hullulta kutsua tällaiselle aiheella varustettua teosta välipalakirjaksi, mutta parempaakaan sanaa en tähän väliin keksi. Mitään kritisoitavaa en tarinasta keksi, mutta jotenkin se silti jätti kylmäksi.

Löysinkö kotimaisen kirjallisuuden aarteen? Uskoisin niin. Tarina ja sen henkilökaarti ei ehkä ihan ihon alle mennyt, mutta pidin kyllä Landerin kirjoitustyylistä ja aion jatkossakin etsiytyä hänen kirjojensa pariin. Parasta Käskyn lukemisessa oli ehkä se, että se muutti käsitystäni sotakirjallisuudesta. Tosin Kätilön luettuani olin jo oivaltanut, että on olemassa vaihtoehtoisia tapoja kertoa sotavuosista, eikä näkökulman tarvitse aina olla peräisin rintamalta.

Osallistun siis kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin ja alakategoriaan Suomi ja sodat.

2 kommenttia:

  1. Minä haluaisin ehdottomasti lukea tämän jossain vaiheessa. Aihe kiinnostaa ja elokuvankin haluaisin nähdä, mutta tietysti lukea kirjan ensin :)

    VastaaPoista
  2. Hei Sonja, olen nähnyt Käskyn elokuvana, mistä tuo kirjankansikin on. Kirjanakin kiinnostaisi lukea ja miten paljon sitten se eroaa elokuvasta, joka oli hyvä. Oletko nähnyt sen?

    VastaaPoista