Riikka Pulkkinen
2014
174 s./Otava
Aika veikeä tämä Riikka Pulkkisen uutuus! Iiris Lempivaaran tarina on ilmestynyt aikaisemmin (vuonna 2010, muistaakseni) jatkokertomuksena Kauneus ja terveys -lehdessä, mutta ilmestyi vasta äskettäin yhtenä niteenä.
Kirjojen Raja ja Totta perusteella olin tehnyt jo tiettyjä olettamuksia kirjailijan tyylistä kirjoittaa ja ilahduin kovasti, kun huomasin Iiris Lempivaaran tarinan olevan jotain ihan muuta ja silti jollain tasolla tuttua Pulkkista. Hänestä on selvästi moneksi ja hyvä jos hän on valmis kokeilemaan eri tyylejä kertoa tarinaa. Varsinkin Totta vetosi minuun, mutta pidin myös todella paljon tästä Iiriksen tarinasta.
Iiris on nuori nainen, jonka elämää ravisuttelee ero pitkäaikaisesta poikaystävästä. Yhtäkkiä sanan "me" tilalle onkin osattava muodostaa sana "minä". Ja kuka Iiris on? Mitä hän elämältä haluaa, kun Aleksi onkin poissa kuvioista? Siitä se seikkailu vasta alkaa!
Kirjassa Riikka Pulkkisen sanojen käyttö lähenteli hämmentävästi lempibändini Scandinavian Music Groupin sanoituksia. Kirjan luettuani olen vakaasti sitä mieltä, että jos Terhi Kokkonen kirjoittaisi laulunsanojen sijaan yhden naisen tarinan, se voisi hyvinkin muistuttaa Iiris Lempivaaran tarinaa. Tunnelma ja kaikki oli niin lähellä SMG:n kappaleiden maailmaa, että suorastaan hihkuin kirjaa aloitellessani. Myöhemmin tarinasta muodostui tavanomaisempi tarina, mutta oikeanlainen tunnelma säilyi kyllä läpi tarinan.
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat vakavan asian naamioituna kepeyden viittaan. En ole Iiriksen kanssa samassa elämäntilanteessa, mutta jotain peräti voimaannuttavaa tarinasta voisi löytää oikeassa mielentilassa. Kaikin puolin ihana kirja.
Kustantajan kirjaesittelyyn tästä.
P.S. I hate blogger! Miksi tämä kirottu ohjelma tekee kahden rivin välit, vaikka en ole tasan käynyt mitään asetuksia muuttamassa! Mur!
Kuulostaa aivan erilaiselta Pulkkiselta. Virkistävän kuuloinen kirja.
VastaaPoistaJuu, suosittelen, jos on aikaisemminkin pitänyt Pulkkisen sanojen käytöstä. Jos kaikki kotimainen chic lit olisi tämän tyyppistä, lukisin genreä enemmän;)
PoistaVarasin tämän kirjastosta, jännä lukea vähän erilaista Pulkkista.
VastaaPoistaBloggerin kanssa menee niiiin usein hermo! Juuri rivivälit ja kappalejaot on välillä ihan bloggerin päätettävissä, ei tietenkään kirjoittajan :[
Harvoin minulla on mitään ongelmia bloggerin kanssa, mutta nyt jostain ilmaantui näitä rivinväliongelmia enkä voi ladata kansikuvia omalta koneelta vaan pitää käydä kopioimassa kustantajien sivulla...
PoistaMinulla on tämä lainassa kirjastosta, toivottavasti pääsen tämän pian lukemaan. :)
VastaaPoistaps. oletko kokeillut muokata tekstiä ja jättää rivivälit pois, jos sitten tulisi vain yksi riviväli? Mulla joskus ei tullut rivivälejä valmiiseen tekstiin ollenkaan, kun olin yhden jättänyt. Piti laittaa kaksi, että valmiissa tekstissä näkyi yksi. Ehkä siis toimii myös käänteisesti tuo kikka? :D
Kiitos vinkistä, laitan sen heti totetukseen, kun kirjoitan seuraavaa juttua! Ongelmat kuvien lataamisessa ovat menneet ja tulleet miten huvittaa, joten ehkä tämäkin ongelma poistuu omia aikojaan...
VastaaPoistaTämä kuulostaa kyllä kivalta! Ajattelin ensin, etten lue tätä, vaikka pidän Pulkkisen kirjoista. Jotenkin en saa kepeistä kirjoista irti kovin paljoa, mutta nyt mietin, että ehkä sittenkin varaan kirjastosta. :)
VastaaPoistaTarinaan on kyllä saatu upotettua yllättävänkin syvällisiä itsensä etsimiseen liittyviä juttuja, vaikka kaikki onkin lopulta kiedottu kepeään kerrontaan, joten suosittelen testaamaan. Ensimmäinen kappale jo aika lailla määrittelee kirjan: siitä pitää tai ei pidä.
PoistaEn vielä lukenut juttuasi - josko kirjan saisin ensin käsiini...
VastaaPoistaSinulle on tunnustus blogissani. :)
Palaan tunnustusjuttuihin pikimmiten, kiitos!:)
PoistaMä olin selvästi oikeanlaisessa mielentilassa tätä lukiessani, koska tykkäsin todella paljon ja sain tästä hyvää mieltä ja virtaa roppakaupalla. Pulkkinen on ihan mieletön sananiekka ja olin todella yllättynyt, miten eri tyylinen tämä oli aikaisempiin teoksiin verrattuna. Harmitti vähän, että puolenvälin jälkeen kerronta ei ollut ihan yhtä huikealla tasolla, mutta oli se silti aika mahtava kirja.
VastaaPoista:) Iiris Lempivaaran tarina oli iloinen yllätys jo siinä mielessä, että Vaimotestistä en niin innostunut ja ajattelin, ettei kepeästä tarinasta milloinkaan saa jotain syvempää irti. Onneksi Pulkkinen todisti tämän vääräksi.
PoistaMaailman veikein kansi tässä kirjassa! Pidin Pulkkisen esikoisesta, Rajasta, mutta en sen jälkeen ilmestyneistä. Nyt kuulostaa kivalta tämä uusi tyyli.
VastaaPoistaJuu, kansi on kyllä veikeä. Onneksi en tosin kansikuvaa liikaa tuijotellut kirjaa lukiessani, sillä yleensä en oikein pidä näistä piirretyistä hauskoista kansista - enemmänkin kavahdan niitä;)
Poista