Ian McEwan
2012 suom. 2013
385 s./Otava
Heinäkuun hetket suosikkien kanssa alkavat olemaan ohitse ja on aika siirtyä elokuun teeman pariin. Sitä ennen kuitenkin muutama sana Ian McEwanin uusimmasta, jonka yllättäen sisällytin heinäkuun lukuhetkiin. Aluksi en nimittäin ollut kirjasta lainkaan kiinnostunut, ja näin jälkikäteen ajatellen ei kai olisi ollut niin väliksi vaikken sitä koskaan olisikaan päätynyt lukemaan...
Makeannälkä on kertomus kylmän sodan aikaisesta Britanniasta, jossa nuori nainen, Serena Frome, päätyy yliopisto-opintojensa jälkeen suorittamaan turvallisuuspalvelun salaista tehtävää kirjallisuuden ja kulttuurin maailmaan. Asiat monimutkaistuvat, kun Serena huomaa rakastuneensa kohteeseensa eli kirjailija Tom Haleyhin. Miten operaation voi suorittaa kunnialla loppuun, kun ei haluaisi valehdella rakkaimmalleen?
Olen lähivuosien aikana kokenut McEwanilta kirjat Rannalla, Sovitus, Lauantai, Vieraan turva ja Sementtipuutarha. Kaksi ensimmäistä tekivät todella suuren vaikutuksen, varsinkin Rannalla oli todella järisyttävä lukukokemus. Kaksi jälkimmäistä puolestaan olivat myös mieleenjääviä ja kaikinpuolin hienoja ja kamalia. Keskimmäistä en muistele niin suurella lämmöllä, mutta hyvä sekin oli. Makeannälkää ei voi oikein mitenkään vertailla aikaisempien lukukokemuksien kanssa, tarina kun onnistuu olemaan kaikin puolin lattea.
Myönnän, että ennen kirjan maailmaan hyppäämistä minun olisi ehkä kannattanut kerrata tietojani kylmästä sodasta, sen aikaisista tapahtumista ja yleisestä mielialasta. Tarina tietenkin auttoi pääsemään tunnelmaan, mutta pelkään pahoin, että ihan kaikkea en kuitenkaan ymmärtänyt. Viittaukset faktatietoon menivät hieman ohi, mutta välillä oli vaikeaa ymmärtää miksi ihmiset arjessa ja työelämässä toimivat tietyllä tavalla...
Voisin lopulta kuvailla lukukokemustani kohtalaiseksi. Tylsä se ei ollut, historia noin ylipäätänsä kiinnostaa, mielelläni oppisin lisää aiheesta kuin aiheesta, mutta tällä kertaa en jaksanut lähteä metsästämään faktatietoja kylmän sodan vuosikymmenistä. McEwanin tyyli jättää henkilöhahmot aina hieman etäiseksi miellyttää yleensä minua, mutta tällä kertaa Serena ja Tom olivat ehkä kuitenkin vähän liian kalseita ja mitäänsanomattomia. Kirjailijan kirjoitustyyli kuitenkin takaa sen, että tarina kuin tarina etenee vauhdilla. Tai no ei välttämättä itse tarina, mutta sen lukeminen, eli pakkopullasta ei ollut kyse. Henkilöhahmot eivät kuitenkaan onnistuneet koskettamaan ja siksi kaikesta jäi vähän mitäänsanomaton fiilis. No hard feeling, though.
Jotenkin mulle jäi tästä samanlainen fiilis. Ei koskettanut, vaikka aihe ja tarina ihan kiinnostavia olivatkin. Ei todellakaan McEwanin parhaita :/.
VastaaPoistaMakeannälkää on kehuttu paljon, mutta se ei ilmeisesti nouse aivan McEwanin tuotannon kärkeen. Minua taas tuo historia kiinnostaa paljon, joten odotan tämän kirjan lukemista. Sovitus on kuitenkin ylittämätön ja Vieraan turva oli hätkähdyttävä. Lauantaistakin pidin tosi paljon. Rannalla on lukematta.
VastaaPoistaMina olen monesti todennut, etta McEwan ei ole kirjailijani. Vaikka Sovitus oli huikea, Rannalla ihan okei ja Vieraan turvan luin nyt, niin ei se tyyli kylla iske. En juurikaan osaa nauttia kirjojen lukemisesta, vaikka tunnistan ja tunnustan niiden ansion. Tata en edes aio lukea, mutta Sementtipuutarhan ajattelin viela lukea.
VastaaPoistaKeskimmäinen eli Lauantai on minulle yksi parhaita. Miten hassua, että Suomen juristiliitto otti siitä yhteyttä minuun, sillä Berownen vaimohan on juristi...No, se tarina ei kuulu tähän.
VastaaPoistaMakeannälkä ei ole minulle parasta, himotuinta Ian McEwania, se pyyhkii yli ja ohi.
Olen muuten haukkana seurannut kuka mitäkin tykkää McEwanin eri kirjoista ja Rannalle tuntuu sopivan niillekin, jotka kavahtavat Vieraan turvaa. Vieraan turvan luen kohta uudelleen...
Mulla on McEwaniin tutustuminen pahasti kesken... itse asiassa olen lukenut juuri tämän Makeannälkä-teoksen, ja mua lohduteltiin, että ei ole parasta. No, saa nähdä, Rannalla aloitin kerran, mutta rantapäivä jäi lyhyeksi, niin en ole sitä kirjaakaan jatkanut...
VastaaPoistaKylmä sota varmaan on itselläni pienenä muistona... itseäni hyydytti ne Makeannälän juonikuviot, mutta mä olen nukahtanut kesken jokaisen Bond-leffankin, että ei ihan mun juttua agenttitarinat.
Minä olen kova McEwan -fani, mutta sekä tähän että Poltteeseen en ole vielä uskaltanut niiden aiheiden puolesta tarttua. Ehkä sitten kun kaikki muut Ewanit on luettu!
VastaaPoistaHirveästi olette jaksaneet kommentoida! Selkeästi olette palanneet kesälomilta tai jotain, kun olette niin aktiivisesti liikenteessä. Kiva kuulla että muutkaan eivät ole ihan niin ihastuneita olleet Makeannälkään vaan suosikit löytyvät muiden kirjojen parista.
VastaaPoistaMinä pidin tätä aika koukuttavana kirjana juuri juonen ja rakenteensa kannalta. Pidin myös kirjan vakoojateemasta sekä kylmän sodan kuvauksesta.
VastaaPoistaEn ole kyllä läheskään kaikkia kirjailijan teoksia lukenut, mutta minulla tämä ylsi Sementtipuutarhan ja Vieraan turvan ohitse, jos kirjoja vertailen. Sen sijaan Ikuinen rakkaus on edelleen se McEwanin kirja, joka vei minut tyystin mukanaan.