Nyt nappaa!

Melissa Bank
1999 suom. 1999
334 s./Otava
Jane on kuin kuka tahansa nainen, joka toivoo joku päivä löytävänsä sen oikean, jonka kanssa kaikki loksahtaisi paikalleen. Miehiä tulee ja menee, mutta Jane ei ota turhia paineita, ihmissuhdesotkujahan riittää kaikilla muillakin. Sellaistahan elämä on useammille meistä, välillä ollaan parisuhteessa ja välillä katsotaan maailmaa yksin.

Mielenkiintoinen kirja tämä Melissa Bankin tekele. Jo ylläolevan esittelytekstin muodostaminen oli hankalaa. Tarinan sisältöhän periaatteessa pyörii päähenkilön ja hänen läheistensä miessuhteiden ympärillä, mutta mielestäni kirjassa oleellista on myös se, miten se käsittelee naisen elämää noin muutenkin. Luokittelukin on vaikeaa, ihan perinteiseksi chic lit'iksi en suostu tätä laskemaan, alakategorian pitäisi vähintään olla "vakavasti otettava naistenkirjallisuus". Ajatuksia herättävä ja kaikessa tavallisuudessaan koskettava tarina antoi enemmän kuin nasevat ja sydämelliset chic lit -kirjat, vaikka onhan tarinassa paljon noita genrelle ominaisiakin piirteitä. Positiivisesti tosiaan yllätyin siitä, miten aito tarina on. Bridget Jonesia ehkä kiitellään aidoksi naisen kuvaksi muotoineen, hömpöttämisineen ja mokailuineen. Viihdearvoltaan Jones on minunkin suosikkini, mutta Bankin Jane on mielestäni kuitenkin paljon aidompi, tavallinen tyyppi ihmissuhdekoukeroiden matkassa ilman alleviivattua huumoria.

Epäilen, onkohan minulta taas mennyt kirjan punainen lanka ohi, kun koin jopa ahdistuvani Janen elämästä hänen muutamien päättyneiden parisuhteidensa jälkeen. Ehkä syynä on kuitenkin tarinan aihe, kun kirja periaatteessa pyörii miessuhteiden ympärillä, niin tulee sellainen olo, että eikö päähenkilö TEE mitään. Voiko hän olla tyytyväinen, kun mitään ei tapahdu? Hullunkuristahan tässä on tietenkin se, että enhän minäkään tee juuri mitään. Elän tavallista arkea, hyviä tyyppejä pyörii ympärillä, työ on mielekästä, harrastukset pitävät virkeänä ja hauskoja menoja riittää niin paljon kuin energiaa, aikaa ja rahaa. Kirjallisuudessa taitaa törmätä usein elämää suurempiin päähenkilöihin, joten joidenkin kirjan hahmojen odottaa automaattisesti elävän suuremmin. Ajatusketju päättyi sitten siihen, että pohdiskelin kovasti, onko Jane ihmisenä sellainen, joka on tyytyväinen tavallista arkea eläessään, vai olisiko hänen pitänyt tehdä enemmän. Vastaus ei luonnollisestikaan selvinnyt. Olen ehkä hieman epäreilu lukija, kun odotan kirjan sankarittarelta enemmän kuin esimerkiksi itseltäni:D

Onneksi kohta kahden naisen lukupiirin toinen osapuoli tulee luokseni teelle, ja saamme pähkäillä yhdessä näitä asioita.

Osallistun kirjalla So American -haasteeseen ja valloitan New Yorkin, jossa päähenkilö asuu suurimman osan kirjasta. Kiitän myös Kirjavan Kammarin Karoliinaa, joka aikoinaan suositteli minulle tätä kirjaa. Kyllä kannatti lukea! Olen itse asiassa nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan muutama vuosi sitten, mutta muistikuvani elokuvasta ovat olemattomat, joten en ensin osannut yhdistää teoksia samaksi. Lukekaahan muutkin tämä kirja, vaikka en varmastikaan osannut tehdä sille kunniaa tällä tekstiyritelmällä.