sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Leijonankesyttäjä

Camilla Läckberg
2014 suom. 2015
442s./Gummerus

Mitä tapahtui ja kenelle?
Pientä Fjällbackan rannikkokylää koetellaan taas murhatapauksella. Paikallinen kadonnut nuori tyttö löytyy, mutta silmitöntä väkivaltaa kokeneena. Liittyykö tapaus muihin Ruotsissa tapahtuneisiin katoamistapauksiin? Ja miten vankilassa vuosikausia miehensä murhasta istunut nainen liittyy asiaan?

Lukukokemuksesta?
Läckbergin uusin tarjosi juuri oikeanlaista viihdykettä. Ahmin kirjan kahdessa päivässä ja nautin siitä miten tarina soljui tutun turvallisesti eteenpäin. Kaikessa tuttuudessaan tarinassa oli silti ripaus uutta, joten mielenkiinto säilyi hyvin läpi kirjan. Murhatapaus oli tällä kertaa ehkä hivenen raaempi ja pikkuhiljaa paljastuvat perhesalaisuudet hitusen ahdistavampia kuin aikaisemmin. Toisaalta jäin miettimään, mitä kirjasarjalle sitten tapahtuu, jos kehityksen suunta on tämä: aina kohti kamalampaa?

Ruusut ja risut?
Murhatarina on tosiaan mielenkiintoinen ja kaiken nivoutuminen yhteen tuottaa lukijalle tyydytystä jälleen kerran. Toisaalta poliisien näkökulmasta asiaa tarkastellen kaikki vanhat kuviot toistuvat: Melberg aiheuttaa päänvaivaa tutkimuksien edetessä, Gösta on pihalla paitsi silloin kuin on skarppi, Erica sotkeutuu rikostutkintaan tapansa mukaan ja Patrikin huonolle ajotaidolle naureskellaan, vaikka salaa pelätään henkensä edestä. Jos John Irvingin kirjoissa on jotenkin sympaattista kohdata karhut, painijat ja karvaiset naiset kerta toisensa jälkeen, niin Läckbergin tapauksessa... No, toivoisi että välillä olisi uudet kujeet henkilöhahmojen sielunelämää määriteltäessä.

2 kommenttia:

  1. Minua jo hieman kyllästyttää nämä Läckbergin kirjat, sillä olen lukenut ne kaikki. Varasin kuitenkin kirjastosta ja olen sijalla 130. Ehkäpä kiinnostus heräilee siihen mennessä.

    VastaaPoista
  2. Minulla on Läckbergit "työn alla". Olen lukenut vasta kolme. Mutta vaikka kolmas päättyi niin, että halusin heti aloittaa neljännen, en ole vieläkänä lukenut neljättä, kun en saanut sitä heti sillä sekunnilla käsiini. Yhdyn edelliseen kommenttiin kyllästymisestä. Olen lukenut aika monta ruotsalaista dekkaria viime akoina, ja vaikka ne viihdyttävät lukiessa, ovat nyt jääneet tauolle. Yritän ihan tietoisestikin lukea monen tyylisiä sekaisin, että en kyllästyisi yhteen genreen.

    VastaaPoista