2006 suom. 2012
268 s./Gummerus
Vaikka olen tätä kirjaa katsonut vähän sillä silmällä viime vuodesta lähtien, en oikeastaan koskaan uskonut lukevani sitä. Kaikki muuttui kuitenkin, kun satuin löytämään Keravan kirjastosta ihkaensimmäisen Bookcrossing-kirjani. Halusin lukaista tämän pikaisesti, jotta voisin puolestani vapauttaa sen taas maailmalle ja seuraavan innokkaan lukijan käsiin. Pettymys oli ehkä hienoinen, kun tänään vihdoin viimein lähdin selvittelemään Shepardin teoksen matkaa maailman ympäri ja huomasinkin olevani sen ensimmäinen lukija:)
Pidin Valehtelevat viettelijät -sarjan ensimmäisestä osasta oikeastaan monestakin syystä. Tyttöjen väliset suhteet ovat aina mielenkiintoista luettavaa, varsinkin kun on kyseessä tyttöporukka, jota ei oikeastaan yhdistä mikään muu kuin yhteinen salaisuus ja lopulta ei sekään enää pidä tyttöjä yhdessä porukan johtohenkilön kadottua kuin savuna ilmaan. Vuodet vierivät ja pian yläasteikäiset tytöt ovatkin jo lukiossa ja vanhat ystävät ovat muisto vain. Jokainen tyttö on jatkanut elämäänsä parhaaksi näkemällään tavalla, mutta kukaan ei tunnu olevan oikein onnellinen. Kadonnut tyttö alkaa yhtäkkiä antamaan itsestään elonmerkkejä - mitä tällä oikein on mielessä? Toisekseen olen äärettömän kiinnostunut amerikkalaisesta koulumaailmasta, joka on itselle luonnollisestikin tuttu vain lukuisten tv-ohjelmien, elokuvien ja kirjojen maailmasta. Jos ihmisellä olisi monta elämää, yhden niistä haluaisin ehdottomasti viettää selviytyen teinihelvetistä, löytämällä oman lokeroni kaikkien stereotypioiden joukosta. Ajatusleikit amerikkalaiseen kouluelämään liittyen ovat aina viihdyttäviä ja minusta tuntuu, ettei asiaa voida koskaan käsitellä liikaa:)
Kaivattu oli myös vauhdilla etenevä, jännittävä, hämmentävä ja ahdistavakin kirja. Sopivan hätkähdyttävä nuortenkirjaksi, sillä nämä tytöt eivät tosiaan ole sieltä kilteimmästä päästä. Kieltämättä haluaisin lukea sarjaa lisää, pitäisiköhän lainata syyslomalle... Aikuisten viihdekirjallisuutta en juurikaan lue, mutta viihteen kaipuutani helpottaa kyllä kummasti tällaiset nuortenkirjallisuuden ihmissuhdesekoilut.
Oletteko te muuten harrastaneet Bookcrossingia? Mihin olette vapauttaneet kirjoja? En itse haluaisi käyttää kirjaston vaihtohyllyä, se on jotenkin niin tylsän ilmeinen paikka kohdata kirja. Pelkään kuitenkin, että junaan tai esimerkiksi ostoskeskukseen kirjaa hylätessäni kirja päättyykin roskiin, jos ottajaa ei heti löydy.
So American - Pennsylvania
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti