maanantai 29. elokuuta 2011

Vuonna 1984




George Orwell
1949 suom. 1950
315 s./WSOY

George Orwell tarjosi minulle yllättävän ja mukaansa imaisevan seikkailun vuodessa 1984. Olen usean vuoden ajatellut klassikkolistoja läpikäydessäni, että tähän kirjaan olisi varmaankin hyvä tarttua, mutta olen pelännyt koukeroista kieltä, hitaasti etenevää juonenkulkua ja hyvän idean pilaamista kaiken maailman jaaritteluilla. Mutta tässä onkin kirja joka todella kestää aikaa! Tämä olisi voitu kirjoittaa vaikka eilen, niin moderni ja helposti lähestyttävä se on. Kynnys tarttua Orwellin toiseen tunnettuun teokseen Eläinten vallankumous madaltui olemattomaksi.

Kiinnostuin näistä vaihtoehtoista tulevaisuutta esittelevistä kirjoista lukiessani nuorten kirjasarjaa Nälkäpeli. Vuonna 1984 kertoo tulevaisuuden maailmasta, jossa eletään totalitaristisessa valtiossa. Isoveli valvoo ihmisten kaikkea toimintaa joka huoneesta löytyvän teleruudun kautta. Jopa ajatusrikokset (eli että edes ajatuksissaan vastustaa Isoveljeä), on tehty mahdottomaksi ja ihmisten elämä onkin omistettu täysin puolueelle. Kirjan päähenkilö Winston Smith väärentää historiaa työkseen ja alkaa pikku hiljaa epäilemään puolueen aatteita. Kanssarikollisia tuntuu kuitenkin olevan mahdoton löytää, kun elää jatkuvan tarkkailun alaisena.

Nälkäpeliin verrattuna Vuosi 1984 on lohduttomampi ja ahdistavampi. Ihmisten arkipäiväinen elo tuntuu yksinkertaisesti kurjalta. Puolueen johtamaa maailmaa (tai sen kolmannesta) eli Oceaniaa kuvaillaan paljon ja lukija saa melko hyvän kuvan siitä, miten kaikki toimii ja miten puolue on ylipäätänsä onnistunut viemään aatteensa läpi ja saamaan ihmiset mukaan liikkeeseen. Kirjan takakansi tietää kertoa, että ilmestyessään kirja oli uhkakuva tulevaisuuden yhteiskunnasta ja monet sen esittelemät ilmiöt ovat toteutuneet diktatuureissa ympäri maailman ja jopa joissain demokratioissa. Harmi vain, oma yleistietoni ei yllä niin laajalle, että osaisin noihin asioihin ottaa kantaa sen suuremmin. Jos osaisin, olisin varmasti saanut tarinasta vielä enemmän irti. Minulta on tosin alkusanat vielä lukematta, ehkä niissä selviää asiasta lisää...


Uskoisin, että alkuperäiskielellä luettuna kirja olisi ollut vielä uskottavampi, sillä jotkut suomennokset tuntuvat hieman lapsellisilta, kuten ministeriöiden nimet Totuusministeriö, Rakkausministeriö jne. Toisaalta Oceanian uuskielen on tarkoitus karsia kielestä kaikki turha pois ja näin ollen nimet ovat sitten ehkä juuri oikean tyyppisiä. Omaan korvaan monet suomennokset kuitenkin särähtivät. Alkuperäiskielellä eräällä henkilöllä oli myös ilmeisesti tapana laittaa joka lauseen loppuun darling-sana tyyliin "Are you coming, darling?" ja kun sanaa on jatkuvasti suomennettu joka toiseen lauseeseen, niin eihän se nyt suomenkieleen istu sitten millään. No, pikkuuttujahan nämä ovat eivätkä vaikuta juuri lukukokemukseen.

Lopuksi sopiikin todeta, että lukekaa tämä klassikko! Vuonna 1984 on hyvä kirja!

P.S. Osallistun kirjalla Klassikkohaasteeseen ja TB:n Modern Men Writers -sarjaan ja saan näin ollen molemmat haasteosuudet päätökseen. Jee!

13 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä loistava kirja - pitäisikin lukea pitkästä aikaa se uudelleen. Eläinten vallankumous on myös erinomainen, rohkeasti kimppuun vaan.

    VastaaPoista
  2. Vuonna 1984 on yksi vaikuttavimmista kirjoista mitä olen koskaan lukenut. Lohduton ja synkkä se kieltämättä on: Orwell ei anna kovin mairittelevaa kuvaa ihmisluonnosta. Kuitenkin kirja oli minusta helppolukuinen - se suorastaan imaisi minut mukaansa.

    Eläinten vallankumous on myös erinomainen. Ei sekään mikään hilpeä kirja ole, mutta ehkä kuitenkin lempeämpi kuin 1984.

    VastaaPoista
  3. Peukut tälle, hieno kirjoitus hienosta kirjasta! Orwell on tosiaan niitä klassikoita, joita ei tarvitse arkailla :-)

    VastaaPoista
  4. Minustakin 1984 on hieno kirja, ja siitä tehty elokuvakin on ihan ookoo, tai ainakin ahdistus ja synkkyys on vahvasti saatu esiin. Kirjan käsittelemät asiat eivät ole edes mitenkään vanhentuneita. Päin vastoin voisi melkein ajatella, että Orwell on ollut sata vuotta ajasta edellä... ehkä tulevaisuus näyttää yhä siltä, miten kirjailija sen näki? :-)

    VastaaPoista
  5. Suketus: Teitä kirjojen uudelleenlukijoita kyllä riittää! Tällainen kertakäyttölukija ei oikein pysty ymmärtämään miten teillä aina riittää aikaa lukea kirjoja uudelleen, kun minulla ei ole aikaa lukea yhtä kertaa edes niitä kaikkia kirjoja joita haluaisin lukea:)

    Liisa & Booksy: Hämmästelen edelleen, miten helppolukuinen tämä klassikko on. Tällaiseen törmää harvoin!

    Paula: Taidan pian katsoa elokuvankin niin saan leffa+kirja-haasteeseen taas uuden parivaljakon.

    VastaaPoista
  6. Lämpimästi suosittelen Eläinten vallankumousta, pidän siitä ehkä vielä enemmän kuin tästä kirjasta. Orwell on aina ajankohtainen.

    Omasta hyllystäni löytyy teos alkukielellä, ja kaivelin esiin sinua suomennoksessa vaivanneet ministeriöiden nimet. Ne ovat todellakin hyvin yksinkertaisesti The Ministry of Truth/Peace/Love/Plenty, ja Newspeakiksi niiden nimet ovat Minitrue, Minipax, Miniluv ja Miniplenty.

    VastaaPoista
  7. Lukutoukka: Kiitos vaivannäöstä! Kyllä nuo ministeriöt ehkä himpun verran luonnollisemmilta kuulostavat englanniksi. Vaikka en tiedä... Ehkä kuitenkin melkein yhtä oudoilta kuin suomenkieliset sisarensa:)

    VastaaPoista
  8. Tämä kirja oli vaikuttava lukukokemus muutama vuosi sitten ja voisin kyllä lukea uudestaankin. Isovelihän valvoo kohta tv:ssäkin. Hankin hiljattain myös Orwellin Eläinten vallankumouksen.

    VastaaPoista
  9. Ehkäpä Orwell antoi ministeriöille tahallaan lapsellisen yksinkertaiset nimet, jotta nimien ja ministeriöiden varsinaisten tehtävien ristiriita kävisi entistä selvemmäksi. Ministry of Truth kun on vastuussa mm. propagandasta, Love poliisivoimista, Peace sodasta, ja Plenty huonosti menevästä taloudesta.

    Monet pitävät Orwellia ajankohtaisena erityisesti Isoveli valvoo -asenteen vuoksi, mutta minua kylmää eniten Orwellin tapa käyttää kieltä. Miten kritisoida asioita, kun negatiivisia sanoja ei käytetä enää lainkaan? Kuinka kukaan voi vastustaa sitä, että toimintoja tehostetaan tai tuottavuutta nostetaan, vaikka käytännössä nämä sanonnat kätkevät usein taakseen sen, että ihmisiä erotetaan. Ja englanniksikaan ei oikeastaan enää koskaan eroteta ketään käyttämällä sanaa firing/fired, vaan sen sijaan käytetään ilmaisua letting someone go.

    Joskus kun luen lehteä, tai erityisesti kuntien tai yritysten tuottamia tekstejä, kauhistun sitä miten orwellmaisesti kieltä käytetään. Orwell erehtyi ainoastaan siinä, että yksinkertaistetun Newspeakin sijaan negatiivisten asioiden kätkemiseen käytetään yhä monimutkaisempia ilmaisuja. Julkisen sektorin kielenkäyttö on täynnä omaa jargoniaan. Minusta on esimerkiksi aina yhtä huvittavaa lukea palkkakuittiani, jossa on entisten ikälisien sijasta "henkilökohtaisen palkan vuosisidonnainen osa". Voitkos sen selkeämmin ilmaista!

    VastaaPoista
  10. Lukutoukka: Joo, kyllä se perimmäinen syy taitaa olla tuo, että ministeriöiden nimien ja niiden tehtävien ristiriitaa haluttiin ilmentää nimeämällä ne noin. Muistaakseni kirjassa päähenkilö taisi itsekin sitä pohtia.

    Lopputekstistäsi löytyikin monta mielenkiintoista yksityiskohtaa! Itse en oikein osannut pysähtyä ajattelemaan, miten Orwellin maailma näkyisi tässä päivässä, mutta on mielenkiintoista lukea muiden ajatuksia!

    VastaaPoista
  11. Hei, hienosti sait haasteen valmiiksi ja blogistasihan löytyy klassikkoja vaikka millä mitalla. Hyvä, hyvä :) Itse olen pahasti jäljessä aikataulusta, täytyypä ottaa loppukiri... Tuo Minna Canthin Anna Liisa on myös omalla lukulistallani, ja oli mukava lukea arviosi siitä.

    VastaaPoista
  12. Lumikki: Anna Liisaan kannattaa tarttua jo ihan sen lyhyydenkin takia;) Suosittelen lämpimästi myös Nalle Puhia ja Majakkaa, jos et ole vielä niitä lukenut! Onhan tässä vielä vuotta jäljellä... :)

    VastaaPoista
  13. Itse yritin lukea rämän samaisen kirjan, enkä oikein päässyt sisältöön sisään. mutta kuka on tämä mystinen isoveli? :D

    VastaaPoista