torstai 21. heinäkuuta 2011

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville




Mary Ann Shaffer & Annie Barrows
2008 suom. 2010
298 s./Otava


Erinäisten suosituksien jälkeen valitsin häämatkalle lukemiseksi tämän ihastuttavan kirjan. En osannut villeimmissä haaveissanikaan toivoa lukukokemuksesta niin hyvää kuin se loppujen lopuksi oli. Mielikuvani tarinasta oli lähinnä sellainen Pieni lankakauppa -tyylinen, jossa neulominen on korvattu kirjallisuudella enemmän tai vähemmän kepeästi. Pian selvisi, että lukukokemus oli jotain paljon parempaa. Olenkin hykerrellyt iloisena siitä, että sain taannoin blogiarpajaisissa kotiuttaa tämän kirjan. Nyt sillä on rakastava koti luonani.

Tarinasta en tohtisi kertoa kovinkaan paljon, sillä lukukokemuksessa hienoa oli osaksi se, että ei tiennyt etukäteen mitään tulevista tapahtumista. Lukiessa tuntui siltä, että mitkä tahansa käänteet saattavat olla mahdollisia. Alkuasetelmista kuitenkin sen verran, että lontoolainen kirjailija Juliet Ashton päätyy yllättäen tiiviiseen kirjeenvaihtoon Kanaalisaarten Guernseylla asuvan Dawsey Adamsin kanssa. Mies kertoo kirjeissään saarella asuvista ystävistään ja näiden yhdessä kokemistaan raskaista ajoista Saksan miehityksen alaisina. Juliet huomaa olevansa täysin näiden kirjeiden pauloissa ja haluaa tietää lisää saaren ihmisistä ja näiden perustamasta kirjallisesta piiristä, jota on siunattu varsin mielenkiintoisella nimellä.

Kirjan viehättävyyttä korostaa entisestään se, että tarina on kirjoitettu kokonaan kirjemuotoon. Juliet käy kirjeenvaihtoa niin kustantajansa, parhaan ystävänsä kuin muutaman muunkin kanssa. Kirjassa on julkaistu myös osa vastausviesteistä, joten lukijan on helppo tutustua Julietin lisäksi myös tämän lähipiiriin. Aluksi olin hieman hämmentynyt kirjemuodosta enkä oikein saanut otetta tarinasta tai sen henkilöistä. Pikkuhiljaa eri hahmojen persoonalliset kirjoitustyylit toivat kuitenkin heihin syvyyttä ja uskottavuutta. Toki ensin piti kokea uskottavaksi se, että kaikki tärkeät hahmot osaavat kirjoittaa niin hyviä ja sisältörikkaita kirjeitä taustastaan riippumatta...

Mikä tarinassa nyt sitten oli niin sykähdyttävää? En oikein löydä sanoja kuvaamaan kirjaa. Osaksi tunnelmaa loi Juliet hauskoilla ja nokkelilla kirjeillään, minäkin haluaisin saada häneltä kirjeen! Osaksi kiitosta saa sota-aihe, joka yleensä jotenkin puuduttaa ja on jotenkin alleviivaavaa ja ehkä tietokirjamaistakin. (Saa olla eri mieltä, tämä on vain minun tapani kokea juuri tämä aihe!) Pyrin tietoisesti välttelemään sotakirjallisuutta, on kirjan lähestymistapa mikä hyvänsä. En olisi välttämättä tähänkään kirjaan viitsinyt tarttua jos olisin tiennyt, että siinä muistellaan sota-aikoja. Tällä kertaa tarina oli kuitenkin erilainen ja se teki siitä jotenkin tärkeän. Useinhan sotakirjojen sanotaan kertovan pienten ihmisten kokemuksista sodan jaloissa. Tällä kertaa kuitenkin pitkästä aikaa oikeasti tuntui siltä, että mukaan ei ollut sekoitettu sodan syitä ja sodan politiikkaa ja taustoja, vaan todellakin pitäydyttiin siinä pienten ihmisten arjessa ankeuden keskellä. Siksi kirja oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja vähäeleisyydessään todella koskettavaa.

Tämä kirja kannattaa lukea!

P.S. Te muut TB-haasteen osallistuvat, onko tämä TB kirja?! Muistaakseni haasteessa sai olla mukana myös briteistä kertovia kirjoja, jotka eivät ole brittien kirjoittamia. Mutta mihin alakategoriaan tämä silloin menisi? Kun kirjoittaja on kuitenkin ymmärtääkseni amerikkalainen. No, ehkä tämä ei sitten kuulu haasteen piiriin...?

13 kommenttia:

  1. Ihanaa, että pidit tästä kirjasta näin paljon! :) Minä jo innolla odotan unohtavani kirjasta tarpeeksi, että saisin nauttia sen uudelleenlukemisesta.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli suloinen kirja:) lankakaupat minulla on vielä lukematta, mutta lukulistalla toki;)

    VastaaPoista
  3. Tämä on tosiaankin hyvä kirja. Minun oli aluksi vaikea päästä sisällä kirjemuotoon, mutta kun totuin siihen, pidin kirjasta kovasti.

    Minun mielestäni tämä sopii hyvin TB-haasteeseen, koska se sijoittuu Kanaalisaarille ja Englantiin. Kategorian keksiminen vaan on vaikeaa... Ehkä Maybe British, Never English sillä Karoliinan tekemän rajauksen mukaan tämä on "Oma kategoria skotlantilaisille, walesilaisille ja pohjoisirlantilaisille kirjailijoille, sekä ko. maihin sijoittuville kirjoille." Kanaalisaaret eivät toki kuulu noihin alueisiin, mutta en keksinyt muutakaan kohtdaa. :)

    VastaaPoista
  4. Maija: Minustakin tuntui pitkästä aikaa siltä, että tämän kirjan voisin joskus lukea uudelleenkin. En juuri koskaan palaa lukemiini kirjoihin uudelleen, joten tunne on outo.

    Sanna: Pieni lankakauppa oli ihan mukava kirja luettavaksi talvipakkasilla. Jatko-osia en ole lukenut enkä oikein usko että koskaan luenkaan.

    Katja: Kyselen vielä Karoliinalta jahka hän palailee lomilta, mutta tuo kategoria tosiaan tuntuisi sopivan parhaiten. Harmi vain, etten ajatellut lähteä sitä kategoriaa valloittamaan:)

    VastaaPoista
  5. Miten mukavaa että tämä oli mieleesi :-) Historiaa ja vähän rakkauttakin, tyylikkäästi tehtynä.

    Minäkin tykkäsin tuosta nykyään harvinaisesta kirjemuodosta, yllätyin siitä miten toimiva se oli. Innosti lukemaan muutamia muitakin kirjeromaaneja, mutta niistä ei kyllä jäänyt ihan yhtä lämmin muisto.

    VastaaPoista
  6. Minä rakastin tätä kirjaa, tämä oli ehdottomasti yksi kuluvan vuoden parhaita lukukokemuksia. :)

    Mietin myös aikanaan tämän kirjan sijoittamista TB-haasteeseen, koska se mielestäni selkeästi kuuluu sinne sijoittuessaan Lontooseen ja Kanaalisaarille. Päädyin lopulta sijoittamaan sen tylysti Modern Women Writers -alahaasteeseen, koska Karoliinan haastekuvauksessa alahaasteita määritellään näin: "Minä olen ajatellut, että brittiläistä voi olla JOKO kirjailija TAI kirjan tapahtumien sijainti. Tai molemmat." Tässähän sijainti on se brittiläinen tekijä, joten minä päätin tehdä nyt näin. :)

    VastaaPoista
  7. Itsekin luin tämän kirjan aika kauan kylläkin sitten, mutta erittäin positiivinen mielikuva on kirjasta jäänyt! Ehdottomasti haluaisin lukea joskus uudestaan. :)

    VastaaPoista
  8. Kaikki ovat näemmä tykänneet kirjasta kovastikin. Löytyyköhän kirjalle kovinkaan suurta vastustajajoukkoa?

    VastaaPoista
  9. Minä en ole vielä tätä lukenut, mutta odotan ihan hirveästi! Ja minusta tämä sopii TB-haasteessa mainiosti sinne Modern Women Writers -kohtaan. Tällaisille Britteihin sijoittuville kirjoille ei ole tosiaan omaa alakategoriaansa, mutta en laittaisi sinne Maybe British, Never English -kategoriaan kuitenkaan, koska ymmärtääkseni Kanaalisaaret ovat kuitenkin osa Englantia? Mutta niin kuin olen aina sanonut, tämä ei ole ryppyotsaista meininkiä, joten lisää kirja vain haluamaasi kategoriaan. Pääasia, että luit ja nautit jostakin "brittiläisestä"! :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos vastauksesta, Karoliina! Asia on vaivannut minua jo muutaman hetken:D Ryppyotsaista ehkä ei, mutta kyllä hienoa haastetta pitää kohdella tietynlaisella vakavuudella:D

    VastaaPoista
  11. Minäkin pidin tästä kirjasta jo tyylin takia, mutta myös sen historiallisen tarinan johdosta, joka oli minulle historiaintoilijalle aivan uusi.

    Onneksi et ottanut häämatkalle suoskikkikirjailijani Ian McEwanin kirjaa Rannalla;-)

    VastaaPoista
  12. Leena Lumi: Täytyy myöntää, että en tiennyt/muistanut Kanaalisaaria olevankaan ennen kirjan lukemista. Näin siitä lukemisesta aina vain on hyötyä:)

    Rannalla on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani, mutta tällä lomalla se olisi ehkä ollut hieman liian surumielinen:)

    VastaaPoista