torstai 5. kesäkuuta 2014

Paha paikka

Gillian Flynn
2009 suom. 2014
378 s./WSOY


Viime kesänä muistan viihtyneeni Flynnin Kiltti tyttö -kirjan parissa oikein hyvin, hotkaisin sen epäluonteenomaisesti melko pikaisesti eli parissa päivässä. Koin kirjan oivaksi kesäkaveriksi, jonka seura ei paljon päätä pakottanut, mutta joka tarjosi kuitenkin ilahduttavan määrän pieniä yllätyksiä tarinan edetessä. Pahaa paikkaa lukiessani lukufiilis oli kutakuinkin sama, vaikka tarina ei onneksi toistanut onnettoman pariskunnan yhteiseloa ja piinaa. Toisaalta nytkin kyllä sukellettiin erään onnettoman perheen taustoihin ja traagisiin tapahtumiin eräänä kylmänä talviyönä...

Vuonna 1985 Kansasin Kinnakeessa murhataan Dayn perheen äiti ja kaksi neljästä lapsesta. Lapsista vanhin, Ben, tuomitaan murhista elinkautiseen ja perheen pienin, Libby, jää orvoksi siirtyen vuosien saatossa sukulaiselta toiselle. Ben onnistuu vankilavuosinaan kasvattamaan ympärilleen kultin, joka uskoo miehen syyttömyyteen. Libby puolestaan varttuu vihaiseksi nuoreksi naiseksi, joka elää rahastonsa turvin ja ajelehtii päivästä toiseen onnettomana. Libbyn rahat alkavat loppumaan ja kuin tilauksesta naisen elämään astuu Kill Club, jonka rikoksia ahmivat jäsenet haluavat kuollakseen tietää, mitä murhailtana oikein tapahtui - rahaa vastaan tietenkin. Onko Ben tosiaan syytön, niin kuin niin monet tuntuvat uskovan? Ja jos Ben on syytön, kuka oikein on murhien takana?

En ole rikossarjojen suurkuluttaja, mutta olen katsonut yhtä jos toistakin laadukasta tv-sarjaa vuosien varrella ja nyt tajusin mitä yhteistä niillä kaikilla on: lempijaksoni ovat melkein poikkeuksetta niitä, joissa tapahtuu perhemurha. Osa perheestä jää henkiin ja osa kuolee ja loppujakso selvitellään, että mitä lopulta oikeastaan tapahtui ja miksi ja kuka oli hyvä ja kuka paha. Ei siis mikään ihme, että Paha paikka kuulosti heti korviini mielenkiintoiselta ja juuri minulle sopivalta.

Tarinassa kiinnostavinta oli tietenkin totuuden paljastuminen pikkuhiljaa: oliko Ben syyllinen vai syytön vai jotain siltä väliltä? Myös ajatus Kill Clubista oli todella kiehtova. Kirjan luettuani todella toivoin, että Yhdysvalloissa on murhaklubeja, joissa hyvän ruoan ja juoman ääressä pohditaan murhia, jotka ovat jääneet kaihertamaan ihmismieliin. Kurkistin myös mielelläni onnettoman perheen arkeen, vaikka se tuntuikin välillä todella mauttomalta. Henkilöhahmoihin oli kuitenkin yhtä vaikea luoda suhdetta kuin Kilttiä tyttöä viime kesänä lukiessani, kaikki ovat jotenkin niin epämiellyttäviä tavalla tai toisella. Parasta kirjassa on kuitenkin se, että lopputulos voi olla mitä tahansa ja lukijana mielelläni arvailin pitkin matkaa lopullista totuutta, joka olikin jotain vallan muuta kuin mitä olin mielessäni itse kyhäillyt.

Kustantaja esittelee kirjan täällä.

So American -osavaltioiden valloitus jatkuu: Kansas.

7 kommenttia:

  1. En tykännyt tästä niin paljon kuin Gone Girlistä. Kirja ei ihan samalla tavalla vetänyt mattoa jalkojeni alla tai miten sen nyt kuvailisi. En arvannut loppuratkaisua, mutta en myöskään ahminut kirjaa, jotta saisin tietää, mitä lopussa tapahtuu. Odotan kuitenkin Sharp Objectsin lukemista, sillä sitä on kehuttu jopa Flynnin parhaaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaa kyllä vakavasti näyttää siltä, että tulen muutkin Flynnin kirjat jatkossa lukemaan. On niin virkistävää, kun kyseessä ei ole sarja vaan omia itsenäisiä kirjoja:)

      Poista
  2. En hirveästi tykännyt Kiltistä tytöstä, jossa olisi mielestäni ollut aineksia enempään mutta joka jäi laimeaksi lukukokemukseksi, mutta kieltämättä tämä Paha paikka kiinnostaa. Flynnin kirjojen kansista tykkään kovasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kannet ovat hienot, ja sama mieltä olensiinäkin, että kerronnan kierteinen veto ei riitä kummassakaan kirjassa loppuun asti. Viihteenä teitty tällainen menee.

      Poista
  3. Oi, tämä oli todellinen herkkupala! Paljon parempi minusta kuin Kiltti tyttö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin kyllä molemmista. Ehkä eniten siksi, että molemmat tarinat olivat sellaisia, ettei samanlaisiin ollut tullut aikaisemmin törmättyä. Ja molempia lukiessa pystyi spekuloimaan loputtomasti, että mitä tässä vielä tuleekaan tapahtumaan. Kirjailija ei ehkä aina ole päättänyt viedä tarinaa kaikkein parhaimpaan suuntaan, mutta eipä se loppujen lopuksi niin haittaakaan. Tarinoista olisi tosiaan ollut moneksi.

      Poista
    2. Samaa mieltä kuin Annika. Kiva, että sinäkin pidit. Flynn jakaa mielipiteitä.

      Poista