Stieg Larsson
2008 suom. 2008
698 s./Wsoy
äänikirjana 21 cd-levyä
Mitä tapahtui ja kenelle?
Kolmas kirja jatkuu suoraan siitä mihin toinen kirja loppuu: Lisbet Salander on kohdannut isänsä ja taistelu elämästä ja kuolemasta on kirjaimellisesti alkanut. Millenium-lehden tähtitoimittaja Mikael Blomkvist aikoo tehdä kaikkensa, jotta oikeat ihmiset joutuvat lopulta telkien taakse ja Salanderin maine saadaan puhdistettua julkisesti. Jotta tähän pisteeseen päästään, kaikenlaista ehtii sattua ja tapahtua, onhan Salanderilla ja Blomkvistilla aikamoisen mahtavia vihollisia.
Kirjan yllätysmomentti?
Tarina eteni odotetusti enkä oikeastaan osannut edes toivoa kirjalta sen kummempia yllätyksiä. Miehet jotka vihaavat naisia -kirjasta alkanut tarina saatiin kunnialla päätökseensä ja Lisbetille oikeutta, ei juoni mielestäni olisi oikein muuhunkaan suuntaan voinut haarautua. Kävi se minkä pitikin käydä.
Lukukokemuksesta.
Aloitin kirjan äänikirjaversion kuuntelemisen lokakuun alkupuolella, joten tarinan parissa ehti vierähtää melkein kaksi kuukautta. Uumoilin jo trilogian ensimmäisen osan luettuani, että se tulisi olemaan ehdoton suosikkini kolmen kimpasta ja näin kävikin. Vaikka Larssonin kirjat ovat melkeinpä vailla vertaa, niissä on se jokin, mikä ei ihan iske omaan lukumakuuni. Siksi en tunnustaudukaan Millenium-sarjan suurimmaksi faniksi, mutta kyllä tämä kolmaskin osa tarjosi hyvän lukukokemuksen ja varsinkin tarinan loppupuolen tapahtumat tyydyttivät oikeudennälkääni. Onhan se ehdottomasti niin, että jos jännityskirjallisuutta tykkää lukea, ei Larssonin kirjoja voi ohittaa.
torstai 27. marraskuuta 2014
lauantai 22. marraskuuta 2014
Kuolema Ehtoolehdossa
Minna Lindgren
2013
302s./Teos
Mitä tapahtui ja kenelle?
Yli yhdeksänkymppiset ystävykset Irma ja Siiri ovat eläneet palvelutalo Ehtoolehdossa jo tovin. Aikaisempaan elämään kuuluneet ystävät ja sukulaiset ovat kuolleet jo aikoja sitten eikä kiireisellä nuoremmalla sukupolvella ole kalenterissa tilaa vierailuille. Vanhusten päivät kuluvat korttia pelatessa, punaviiniä nauttien, raitiovaunuilla ajellen ja kuolemasta puhuen. Arkeen saadaan kuitenkin yllättäen vipinää, kun palvelutalossa sattuu outo kuolema ja henkilökunnan toiminta alkaa vaikuttamaan epäilyttävältä.
Kirjan yllätysmomentti?
Odotin ratkiriemukasta tarinaa, mutta lopulta kirjan lukemisesta jäi ehkä kuitenkin vähän surumielinen olo. Toki yhdeksänkymppisten elämänilo, hetkessä elämisen taito ja hulluttelu hymyilyttivät, mutta kuitenkin mieleen jäi enemmän kummittelemaan vanhusten unohtaminen palvelukoteihin ja kaikki se negatiivinen mitä asiaan liittyy.
Mitä ajatuksia kirja herätti?
Voiko ihminen elää liian vanhaksi? Miksi kuoleman kanssa sinut olevaa vanhusta pidetään elämänhalun menettäneenä? Miksi pitkän iän saavuttaneita ihmisiä yritetään pitää elossa vielä ekstra-ajan kieltämällä kaikenlaiset nautinnot? Lääkitäänkö vanhuksia tarpeettoman paljon? Voiko palvelutaloissa elää myös hyvän vanhuuden?
2013
302s./Teos
Mitä tapahtui ja kenelle?
Yli yhdeksänkymppiset ystävykset Irma ja Siiri ovat eläneet palvelutalo Ehtoolehdossa jo tovin. Aikaisempaan elämään kuuluneet ystävät ja sukulaiset ovat kuolleet jo aikoja sitten eikä kiireisellä nuoremmalla sukupolvella ole kalenterissa tilaa vierailuille. Vanhusten päivät kuluvat korttia pelatessa, punaviiniä nauttien, raitiovaunuilla ajellen ja kuolemasta puhuen. Arkeen saadaan kuitenkin yllättäen vipinää, kun palvelutalossa sattuu outo kuolema ja henkilökunnan toiminta alkaa vaikuttamaan epäilyttävältä.
Kirjan yllätysmomentti?
Odotin ratkiriemukasta tarinaa, mutta lopulta kirjan lukemisesta jäi ehkä kuitenkin vähän surumielinen olo. Toki yhdeksänkymppisten elämänilo, hetkessä elämisen taito ja hulluttelu hymyilyttivät, mutta kuitenkin mieleen jäi enemmän kummittelemaan vanhusten unohtaminen palvelukoteihin ja kaikki se negatiivinen mitä asiaan liittyy.
Mitä ajatuksia kirja herätti?
Voiko ihminen elää liian vanhaksi? Miksi kuoleman kanssa sinut olevaa vanhusta pidetään elämänhalun menettäneenä? Miksi pitkän iän saavuttaneita ihmisiä yritetään pitää elossa vielä ekstra-ajan kieltämällä kaikenlaiset nautinnot? Lääkitäänkö vanhuksia tarpeettoman paljon? Voiko palvelutaloissa elää myös hyvän vanhuuden?
torstai 20. marraskuuta 2014
Halkaisukirvesmies elämä ja vähäisemmät teot
Roope Lipasti
2014
215 s./Atena
Mitä tapahtui ja kenelle?
Kuusihenkisen perheen elämässä sattuu ja tapahtuu. Perheenisä kirjoittaa arkisia mutta hulvattomia tapahtumia muistiin ja pohtii samalla mistä hyvä elämä koostuu. Ainakin tarvitaan roppakaupalla huumoria, joustavuutta ja luovuutta, jotta villeistä vuosista selviää hengissä.
Mieleen jäänyt henkilö?
Jokainen perheenjäsen on vuorollaan parrasvaloissa, mutta kirjan hyvä fiilis syntyy siitä, miten kaikki puhaltavat yhteen ja muodostavat onnellisen perheen.
Kirjan ansiot?
Vaikka en kokenut olevani kirjan varsinaista kohdeyleisöä, sen hyväntuulinen yleisfiilis koukutti minutkin. En yleensä etsiydy huumorilla höystettyjen kirjojen pariin, mutta tällä kerralla viihdyin oikeasti ja suupielen nykivät tämän tästä.
Kirjan lähisukulaisia?
Jo ihan ensimmäisistä kappaleista lähtien mieleeni tuli Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelmat. Nyt saatiin vähän miesnäkökulmaa ja painotus oli enemmän perhejutuilla.
2014
215 s./Atena
Mitä tapahtui ja kenelle?
Kuusihenkisen perheen elämässä sattuu ja tapahtuu. Perheenisä kirjoittaa arkisia mutta hulvattomia tapahtumia muistiin ja pohtii samalla mistä hyvä elämä koostuu. Ainakin tarvitaan roppakaupalla huumoria, joustavuutta ja luovuutta, jotta villeistä vuosista selviää hengissä.
Mieleen jäänyt henkilö?
Jokainen perheenjäsen on vuorollaan parrasvaloissa, mutta kirjan hyvä fiilis syntyy siitä, miten kaikki puhaltavat yhteen ja muodostavat onnellisen perheen.
Kirjan ansiot?
Vaikka en kokenut olevani kirjan varsinaista kohdeyleisöä, sen hyväntuulinen yleisfiilis koukutti minutkin. En yleensä etsiydy huumorilla höystettyjen kirjojen pariin, mutta tällä kerralla viihdyin oikeasti ja suupielen nykivät tämän tästä.
Kirjan lähisukulaisia?
Jo ihan ensimmäisistä kappaleista lähtien mieleeni tuli Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelmat. Nyt saatiin vähän miesnäkökulmaa ja painotus oli enemmän perhejutuilla.
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Syysloman lukukokemukset
Elämän lempeät maut
Erica Bauermeister
2009 suom. 2009
216 s./Bazar
Norkku suositteli minulle Bauermeisterin esikoisteosta muutama vuosi takaperin. En yleensä lue ruoanfiilistelykirjoja, joten kirjaan ei tullut tartuttua sitten millään. Rantalomalle tarina tuntui kuitenkin sopivan ja nappasin kirjan mukaani sen kauemmin arpomatta.
Lempeiden makujen kokkikoulussa erilaisista elämäntilanteista ponnistavat ihmiset kohtaavat ja kokevat vahvaa yhtenäisyyden tunnetta. Ruoanlaiton ohessa oma elämä saa uutta suuntaa ja siinä samalla tehdään toisillekin hyvää.
Sydämellisen tarinan vahvuus on juurikin ruokaan liittyvissä asioissa. Lukija seuraa vesi kielellä ateriakokonaisuuksien valmistumista ja haaveilee itsekin pysähtyvänsä ruoan ääreen nautiskelemaan elämästä. Kirjan ihmiskohtalot ovat omaan makuuni ehkä turhankin valmiiksi pureskeltuja ja pliisuja, mutta kokonaisuutena kirja sopi loman fiilikseen hyvin.
---
Maresi
Maria Turtscaninoff
2014
212 s./Tammi
Kirjailijan Helsingin alla on yksi nuortenkirjasuosikeistani muutaman vuoden takaa. Maresiin ei ollut ollenkaan vaikea tarttua, luotin saavani lukea laatutarinan ja en joutunut pettymään.
Maresin maailmassa on olemassa saari, johon miehillä ei ole asiaa. Alkusisaret ovat aikaa sitten rakentaneet saarelle luostarin, jonne naiset kautta maailman ovat tulleet elämänkouluun ja turvaan vaikeita oloja. Nyt saarelle pakenee salaperäinen tyttö, joka pelkää kuollakseen isänsä kostoa. Luostarin naisten on tehtävä kaikkensa, jotta verilöylyltä säästyttäisiin.
Nautin valtavasti tarinan historiallisesta otteesta, vaikka maailma onkin täysin kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Kokonaisuus oli toimiva: kiinnostava päähenkilö, luostarimaailman mystiikka ja vauhdilla etenevä tarina. Oivaa lomalukemista!
Ymmärsin, että kirjailijan muutama muukin teos sijoittuisi tähän samaan maailmaan, joten saattaa hyvinkin olla, että nekin luen jossain vaiheessa.
---
Hyvä elämä - lyhyt oppimäärä
Saku Tuominen
2013
103 s./Paasilinna
Lomalla rentoutuessa oli myös hyvä pysähtyä miettimään mikä elämässä oikein onkaan tärkeää.
Ymmärrän hyvin, että Tuomisen Hyvä elämä on puhutellut monia ja saanut pohtimaan elämän peruskysymyksiä. Tiiviiksi kokonaisuudeksi kirjoitettu hyvän elämän fiilistelykirja antaa aihetta lukuisille ahaa-elämyksille. Minäkin olisin varmasti hullaantunut täysin, jos kyseessä olisi ollut ensikosketukseni tähän tärkeään aiheeseen. Nyt kirja jäi vähän aikaisempien lukukokemuksien varjoon, mutta kiva lukukokemus silti!
Hyvä elämä oli kiva jättää hotellin kirjahyllyyn odottamaan seuraavaa lukijaa, jota aihe toivottavasti puhuttelee.
Erica Bauermeister
2009 suom. 2009
216 s./Bazar
Norkku suositteli minulle Bauermeisterin esikoisteosta muutama vuosi takaperin. En yleensä lue ruoanfiilistelykirjoja, joten kirjaan ei tullut tartuttua sitten millään. Rantalomalle tarina tuntui kuitenkin sopivan ja nappasin kirjan mukaani sen kauemmin arpomatta.
Lempeiden makujen kokkikoulussa erilaisista elämäntilanteista ponnistavat ihmiset kohtaavat ja kokevat vahvaa yhtenäisyyden tunnetta. Ruoanlaiton ohessa oma elämä saa uutta suuntaa ja siinä samalla tehdään toisillekin hyvää.
Sydämellisen tarinan vahvuus on juurikin ruokaan liittyvissä asioissa. Lukija seuraa vesi kielellä ateriakokonaisuuksien valmistumista ja haaveilee itsekin pysähtyvänsä ruoan ääreen nautiskelemaan elämästä. Kirjan ihmiskohtalot ovat omaan makuuni ehkä turhankin valmiiksi pureskeltuja ja pliisuja, mutta kokonaisuutena kirja sopi loman fiilikseen hyvin.
---
Maresi
Maria Turtscaninoff
2014
212 s./Tammi
Kirjailijan Helsingin alla on yksi nuortenkirjasuosikeistani muutaman vuoden takaa. Maresiin ei ollut ollenkaan vaikea tarttua, luotin saavani lukea laatutarinan ja en joutunut pettymään.
Maresin maailmassa on olemassa saari, johon miehillä ei ole asiaa. Alkusisaret ovat aikaa sitten rakentaneet saarelle luostarin, jonne naiset kautta maailman ovat tulleet elämänkouluun ja turvaan vaikeita oloja. Nyt saarelle pakenee salaperäinen tyttö, joka pelkää kuollakseen isänsä kostoa. Luostarin naisten on tehtävä kaikkensa, jotta verilöylyltä säästyttäisiin.
Nautin valtavasti tarinan historiallisesta otteesta, vaikka maailma onkin täysin kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Kokonaisuus oli toimiva: kiinnostava päähenkilö, luostarimaailman mystiikka ja vauhdilla etenevä tarina. Oivaa lomalukemista!
Ymmärsin, että kirjailijan muutama muukin teos sijoittuisi tähän samaan maailmaan, joten saattaa hyvinkin olla, että nekin luen jossain vaiheessa.
---
Hyvä elämä - lyhyt oppimäärä
Saku Tuominen
2013
103 s./Paasilinna
Lomalla rentoutuessa oli myös hyvä pysähtyä miettimään mikä elämässä oikein onkaan tärkeää.
Ymmärrän hyvin, että Tuomisen Hyvä elämä on puhutellut monia ja saanut pohtimaan elämän peruskysymyksiä. Tiiviiksi kokonaisuudeksi kirjoitettu hyvän elämän fiilistelykirja antaa aihetta lukuisille ahaa-elämyksille. Minäkin olisin varmasti hullaantunut täysin, jos kyseessä olisi ollut ensikosketukseni tähän tärkeään aiheeseen. Nyt kirja jäi vähän aikaisempien lukukokemuksien varjoon, mutta kiva lukukokemus silti!
Hyvä elämä oli kiva jättää hotellin kirjahyllyyn odottamaan seuraavaa lukijaa, jota aihe toivottavasti puhuttelee.
lauantai 11. lokakuuta 2014
Lolita
Vladimir Nabokov
1955 suom. 1959
400 s./Gummerus
Alkuperäisenä suunnitelmana ei ollut kiduttaa itseäni koko sairasloman ajan. Ajattelin naiivisti, että nyt kerrankin olisi aikaa tarttua tähän kirjahyllyn perälle unohtuneeseen klassikkoon. Aitoa kiinnostustakin tarinaan löytyi ja lisäksi flunssan tyyppi oli sellainen, että aivotoiminta oli kunnossa köhimisestä huolimatta.
Oh, little did she know... Nabokovin tunnetuin teos oli julma umpikuja ensimmäisistä riveistä lähtien, mutta luovuttaminen ei ollut vaihtoehto. Tajusin hyvin pian, että joko kärvistelen nyt ja kuitenkin saan kirjan luettua tai sitten en lue Lolitaa koskaan. Sivu toisensa jälkeen jostain ilmestyi lisävoimia jatkaa tätä uskomattoman puuduttavaa tarinaa.
Kun jäljellä oli vielä kauhistuttavat 120 sivua, mieleeni putkahti vuodet yläasteella ja lukiossa. Noina vuosina luin kiltisti jokaisen klassikkokirjan alusta loppuun asti. En päästänyt itseäni helpolla, vaikka ihan pätevän esseen olisi voinut kirjoittaa vähemmälläkin vaivalla. Nyt päätin antaa itselleni ainutlaatuisen mahdollisuuden harppoa kirja loppuun. Hymyilinkin vallan onnellisena puoli tuntia myöhemmin: Lolita oli "luettu" loppuun juonen kannalta tärkeät kohdat valikoiden ja Humbert Humbertin jaarittelut kylmästi skipaten.
Voisi luulla, että aikuisen miehen fantasiat 12-vuotiaasta tytöstä olisivat esimerkiksi liian rankkaa tai ahdistavaa luettavaa, mutta ei. Humbert onnistui kukistamaan lukijansa ihan vanhanaikaisella tylsyydellä. En muista milloin olisin viimeeksi vienyt kirjan kierrätykseen näin innoissani. Eron hetkeemme ei todellakaan liittynyt sentimentaalisia tunteita.
Nyt kohti lomaviikkoa ja Rodosta! Matkalukemiseksi valikoitui pelkkää hyväntuulista ja lämminhenkistä kaunokirjallisuutta. Tuntuu oudolta lähteä matkaan ilman jännäriä, mutta olen saanut pakkomielteen lukea Kuokkamummon Halloweenin aikaan, joten ehkä silloin tasaan tilit jännityskirjallisuuden kanssa. Klassikoista pysyttelen kaukana.
1955 suom. 1959
400 s./Gummerus
Alkuperäisenä suunnitelmana ei ollut kiduttaa itseäni koko sairasloman ajan. Ajattelin naiivisti, että nyt kerrankin olisi aikaa tarttua tähän kirjahyllyn perälle unohtuneeseen klassikkoon. Aitoa kiinnostustakin tarinaan löytyi ja lisäksi flunssan tyyppi oli sellainen, että aivotoiminta oli kunnossa köhimisestä huolimatta.
Oh, little did she know... Nabokovin tunnetuin teos oli julma umpikuja ensimmäisistä riveistä lähtien, mutta luovuttaminen ei ollut vaihtoehto. Tajusin hyvin pian, että joko kärvistelen nyt ja kuitenkin saan kirjan luettua tai sitten en lue Lolitaa koskaan. Sivu toisensa jälkeen jostain ilmestyi lisävoimia jatkaa tätä uskomattoman puuduttavaa tarinaa.
Kun jäljellä oli vielä kauhistuttavat 120 sivua, mieleeni putkahti vuodet yläasteella ja lukiossa. Noina vuosina luin kiltisti jokaisen klassikkokirjan alusta loppuun asti. En päästänyt itseäni helpolla, vaikka ihan pätevän esseen olisi voinut kirjoittaa vähemmälläkin vaivalla. Nyt päätin antaa itselleni ainutlaatuisen mahdollisuuden harppoa kirja loppuun. Hymyilinkin vallan onnellisena puoli tuntia myöhemmin: Lolita oli "luettu" loppuun juonen kannalta tärkeät kohdat valikoiden ja Humbert Humbertin jaarittelut kylmästi skipaten.
Voisi luulla, että aikuisen miehen fantasiat 12-vuotiaasta tytöstä olisivat esimerkiksi liian rankkaa tai ahdistavaa luettavaa, mutta ei. Humbert onnistui kukistamaan lukijansa ihan vanhanaikaisella tylsyydellä. En muista milloin olisin viimeeksi vienyt kirjan kierrätykseen näin innoissani. Eron hetkeemme ei todellakaan liittynyt sentimentaalisia tunteita.
Nyt kohti lomaviikkoa ja Rodosta! Matkalukemiseksi valikoitui pelkkää hyväntuulista ja lämminhenkistä kaunokirjallisuutta. Tuntuu oudolta lähteä matkaan ilman jännäriä, mutta olen saanut pakkomielteen lukea Kuokkamummon Halloweenin aikaan, joten ehkä silloin tasaan tilit jännityskirjallisuuden kanssa. Klassikoista pysyttelen kaukana.
torstai 9. lokakuuta 2014
Elämä elämältä
Kate Atkinson
2013 suom. 2014
595 s./Schildts & Söderström
Elämä elämältä on Ursula Toddin ja hänen perheensä tarina - kerrottuna kymmenillä eri tavoilla. Entä jos Ursula ei olisikaan pudonnut huoneensa ikkunasta ja kuollut, mitä hänelle ja hänen läheisilleen olisi tapahtunut? Entä jos Ursula ei olisikaan päätynyt yhteen raakalaisen kanssa, millainen tulevaisuus hänellä tuolloin olisi ollut? Entä jos Ursula olisikin saanut lapsen? Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun Ursula kuolee, joku toinen saa ehkä elää. Kun Ursula jää henkiin, jonkun toisen päivät saattavat olla luetut.
Tämä oli ensikosketukseni Atkinsonin tuotantoon. Hänen jännityskirjoistaan olen tietoisesti pysytellyt erossa, sillä en ole uskonut niiden charmin olevan sitä mitä jännityskirjallisuudelta yleensä kaipaan. Elämä elämältä on kuitenkin kerrassaan ihana kirja: peribrittiläinen ja hienostunut tarjottuna pienellä twistillä.
Aluksi pelkäsin, ettei Ursulan henkilöhahmo oikein ota tuulta alleen, hän tuntui pitkään jotenkin kaukaiselta, värittömältäkin. Hänen lukemattomat elämänpolkunsa olivat niin täynnä erilaisia mahdollisuuksia, että Ursula itse tuntui jäävän niiden varjoon ja henkilöhahmot hänen ympärillään herättivät enemmän tunteita kuin päähenkilö itse.
Lukukokemus kuuluu ehdottomasti kirjavuoteni parhaisiin. Melankolinen tarina todella puhutteli ja ihastutti alusta loppuun saakka. On aina kutkuttavan hienoa, kun lukijalle ei tarjota vastauksia suoraan. Mikä tarinoista lopulta oli Ursulan tarina?
2013 suom. 2014
595 s./Schildts & Söderström
Elämä elämältä on Ursula Toddin ja hänen perheensä tarina - kerrottuna kymmenillä eri tavoilla. Entä jos Ursula ei olisikaan pudonnut huoneensa ikkunasta ja kuollut, mitä hänelle ja hänen läheisilleen olisi tapahtunut? Entä jos Ursula ei olisikaan päätynyt yhteen raakalaisen kanssa, millainen tulevaisuus hänellä tuolloin olisi ollut? Entä jos Ursula olisikin saanut lapsen? Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun Ursula kuolee, joku toinen saa ehkä elää. Kun Ursula jää henkiin, jonkun toisen päivät saattavat olla luetut.
Tämä oli ensikosketukseni Atkinsonin tuotantoon. Hänen jännityskirjoistaan olen tietoisesti pysytellyt erossa, sillä en ole uskonut niiden charmin olevan sitä mitä jännityskirjallisuudelta yleensä kaipaan. Elämä elämältä on kuitenkin kerrassaan ihana kirja: peribrittiläinen ja hienostunut tarjottuna pienellä twistillä.
Aluksi pelkäsin, ettei Ursulan henkilöhahmo oikein ota tuulta alleen, hän tuntui pitkään jotenkin kaukaiselta, värittömältäkin. Hänen lukemattomat elämänpolkunsa olivat niin täynnä erilaisia mahdollisuuksia, että Ursula itse tuntui jäävän niiden varjoon ja henkilöhahmot hänen ympärillään herättivät enemmän tunteita kuin päähenkilö itse.
Lukukokemus kuuluu ehdottomasti kirjavuoteni parhaisiin. Melankolinen tarina todella puhutteli ja ihastutti alusta loppuun saakka. On aina kutkuttavan hienoa, kun lukijalle ei tarjota vastauksia suoraan. Mikä tarinoista lopulta oli Ursulan tarina?
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Talvipalatsi: yhdeksän runoa
Paavo Haavikko
1959
55s./Otava
Hämmentävää miten laaja-alaisen ahdingon alaisena olenkaan ollut, kun en ole saanut rustattua muutamaa hassua riviäkään pari viikkoa sitten lukemastani runokirjasta. Luin osana klassikkomaratonia Haavikon Talvipalatsin ja koska en keksi yhtään mitään kirjoitettavaa kyseisestä kirjasta, kaikki muutkin lukukokemukset jumittavat jonossa.
Nyt olen vihdoin löytänyt armon itsestäni: en saanut mitään kirjan lukemisesta ja se on ihan ok. Suuria ajatuksia ei tulvinut mieleen runoja lukiessa, vastaan ei tullut pienintäkään pätkää, jonka olisin halunnut kirjoittaa muistiin päiväkirjaani. Elämä ei liikahtanut suuntaan eikä toiseen. Oikeastaan kirjasta ei jäänyt muistijälkeäkään. Unohdin kaiken lukemani saman tien.
Luin, koin ja en vaikuttunut. Jatketaan kirjallista matkaa!
Sen sijaan Haavikon jälkeen olen lukenut yhtä sun toista kiinnostavaa, joten ehkä nyt tästä kirjasta eroon päästyäni saan kirjoitettua niistäkin jotain muistiin.
1959
55s./Otava
Hämmentävää miten laaja-alaisen ahdingon alaisena olenkaan ollut, kun en ole saanut rustattua muutamaa hassua riviäkään pari viikkoa sitten lukemastani runokirjasta. Luin osana klassikkomaratonia Haavikon Talvipalatsin ja koska en keksi yhtään mitään kirjoitettavaa kyseisestä kirjasta, kaikki muutkin lukukokemukset jumittavat jonossa.
Nyt olen vihdoin löytänyt armon itsestäni: en saanut mitään kirjan lukemisesta ja se on ihan ok. Suuria ajatuksia ei tulvinut mieleen runoja lukiessa, vastaan ei tullut pienintäkään pätkää, jonka olisin halunnut kirjoittaa muistiin päiväkirjaani. Elämä ei liikahtanut suuntaan eikä toiseen. Oikeastaan kirjasta ei jäänyt muistijälkeäkään. Unohdin kaiken lukemani saman tien.
Luin, koin ja en vaikuttunut. Jatketaan kirjallista matkaa!
Sen sijaan Haavikon jälkeen olen lukenut yhtä sun toista kiinnostavaa, joten ehkä nyt tästä kirjasta eroon päästyäni saan kirjoitettua niistäkin jotain muistiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)