Anna Perho
2015
159 s./Otava
Mitä tapahtui ja kenelle?
Anna Perholle on sattunut ja vaikka mitä. Sählääminen on Perhon mukaan elämäntyyli ja hänen uusin kirjansa on kunnianosoitus tälle toiminnalle. Muistojen siivin suhataan New Yorkista Helsingin asematunneliin ja mafian mailta Ypäjälle.
Mitä pidin?
En olisi varmaan tullut tarttuneeksi kirjaan muuten, mutta satuin voittamaan sen Intagramin kilpailussa - ja onneksi voitin. Olisi mennyt viihdyttävä kirja sivusuun! Suhtauduin kirjan kolumnityyppisiin teksteihin samalla palolla kuin Anna-Leena Härkösen vastaaviin tuotoksiin. Tajusin tarttua kirjaan juuri oikealla hetkellä ja se viihdyttikin minua loistavasti toipuessani voimat vieneestä vatsataudista. Hetken aikaa sohvalla koomaileminen ei ollutkaan ihan niin tylsää.
Ajatuksia?
Meissä kaikissa asuu varmasti jonkunasteinen säätäjä. Olisipa kätevää, jos kaikilla olisi Perhon kirjoittajan taidot, näin saisimme kaikki kivasti omat vauhdikkaimmat ja järjettömimmät muistot talteen yksiin kansiin. Vaikka Perholle on tosiaan sattunut ja vaikka mitä, niin uskon, että lopulta aika lailla meille kaikille on sattunut kasa kertomisen arvoisia juttuja. Näin ollen on vaikea keksiä kenelle Perhon kirjaa ei voisi suositella: tuntuu, että samaistuminen ei voisi olla helpompaa.
maanantai 6. huhtikuuta 2015
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Valkoiset omenat
Jonathan Carroll
2002 suom. 2006
317 s./Loki-kirjat
Mitä tapahtui ja kenelle?
Vincent Ettrich huomaa olevansa kummallisessa tilanteessa: hän on kuollut, mutta palannut takaisin elävien kirjoihin. Miksi? Hänen elämänsä tarkoitus on pelastaa universumi kasvattamalla rakastettunsa Isabellen kanssa heidän toistaiseksi syntymätön poikansa Anjo. Toinen toistaan oudommat hahmot kuoleman takaa yrittävät tehdä kaikkensa, jotta Ettrich epäonnistuisi.
Kirja minun makuuni?
Odotin kirjan lukemista, vaikka en olekaan maagis-realistisen kirjallisuuden ylin ystävä. Muistelin, että tarinaa on kehuttu kovasti blogimaailmassakin ja suurella mielenkiinnolla tartuin tähän monen suosikkitarinaan. Ja sellaiselta kirja vaikuttikin, toteemitarinalta niille, jotka pääsevät samalle aaltopituudelle kirjailijan kanssa. Minä en päässyt. Kirjan kannessa siteerataan viehättävästi Agonya "Jos saat tämän kirjan lahjaksi, joku todella pitää sinusta". Voi kun olisinkin päässyt tuohon tunnetilaan, mutta ei.
Kenelle suosittelisin kirjaa?
Lähivuosina lukemistani kirjoista tuli mieleeni Harjukaupungin salakäytävät. Jos pidit tästä Pasi Ilmari Jääskeläisen tarinasta, Carrollin aikuisten satu voisi olla sinun juttusi. Itse aion pitää taukoa tästä genrestä.
2002 suom. 2006
317 s./Loki-kirjat
Mitä tapahtui ja kenelle?
Vincent Ettrich huomaa olevansa kummallisessa tilanteessa: hän on kuollut, mutta palannut takaisin elävien kirjoihin. Miksi? Hänen elämänsä tarkoitus on pelastaa universumi kasvattamalla rakastettunsa Isabellen kanssa heidän toistaiseksi syntymätön poikansa Anjo. Toinen toistaan oudommat hahmot kuoleman takaa yrittävät tehdä kaikkensa, jotta Ettrich epäonnistuisi.
Kirja minun makuuni?
Odotin kirjan lukemista, vaikka en olekaan maagis-realistisen kirjallisuuden ylin ystävä. Muistelin, että tarinaa on kehuttu kovasti blogimaailmassakin ja suurella mielenkiinnolla tartuin tähän monen suosikkitarinaan. Ja sellaiselta kirja vaikuttikin, toteemitarinalta niille, jotka pääsevät samalle aaltopituudelle kirjailijan kanssa. Minä en päässyt. Kirjan kannessa siteerataan viehättävästi Agonya "Jos saat tämän kirjan lahjaksi, joku todella pitää sinusta". Voi kun olisinkin päässyt tuohon tunnetilaan, mutta ei.
Kenelle suosittelisin kirjaa?
Lähivuosina lukemistani kirjoista tuli mieleeni Harjukaupungin salakäytävät. Jos pidit tästä Pasi Ilmari Jääskeläisen tarinasta, Carrollin aikuisten satu voisi olla sinun juttusi. Itse aion pitää taukoa tästä genrestä.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Luolakarhun klaani
Jean M. Untinen-Auel
1980 suom. 1981
596 s./WSOY
Mitä tapahtuu ja kenelle?
Aylan klaani menehtyy maanjäristyksessä ja tyttö päätyy Luolakarhun klaanin kasvatettavaksi. Pieni tyttö on niin käytökseltään kuin ulkonäöltäänkin täysin erilainen kuin muu klaani. Suurin ponnisteluin Ayla sopeutuu elämään uudessa klaanissa, mutta ei ilman valtavia kasvukipuja. Osa klaanista suhtautuu Aylaan epäluuloisesti vuosienkin jälkeen, joten yhteentörmäyksiä sattuu tavan takaa.
Kirjan parhaat palat?
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Jääkaudelle, noin 30 000 vuoden päähän nykypäivästä. Luonnollisestikin oli kutkuttavan mielenkiintoista lukea sen ajan ihmisistä ja heidän elinkamppailustaan alati muuttuvassa maailmassa. Mielestäni tarinan vahvuus on nimenomaan ajankuvassa vaikka toki kirjailija on luonut muutaman todella mielenkiintoisen henkilöhahmon Aylan tarinan ympärille. Kirja on aikamoinen tiiliskivi, joten tarinan pitää olla lukijaa tavalla tai toisella liikuttavakin. Olikin sydäntä särkevää seurata hiipuvan klaanin viimeisiä hengenvetoja, Aylan kannatellessa ihmiskunnan tulevaisuutta harteillaan.
Maan lapset -sarja jatkuu?
Leikittelin ensimmäisen osan luettuani hetken ajatuksella, että todella lukisin koko sarjan lähivuosien aikana. Lopulta päädyin siihen, että sarjalla ei ehkä kuitenkaan olisi kokonaisuutena niin paljon annettavaa, että lukeminen olisi vaivan väärti. Oletan siis, että tarina lopulta vain toistaisi itseään, Ayla seikkailisi pitkin poikin Jääkauden Eurooppaa ja kohtaisi ehkä muitakin klaaneja, mutta lopulta kaikki toistaisi vain ensimmäistä osaa. Päätöksen tehtyäni kipaisinkin heti Wikipediaan lukemaan juonikuvaelmat sarjan muista osista ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta: uteliaisuuteni on nyt tyydytetty ja tiedän Aylan elämän suuntaviivat, mutta uskon tehneeni oikean ratkaisun, kun päätin jättää sarjan lukemisen ensimmäiseen osaan.
1980 suom. 1981
596 s./WSOY
Mitä tapahtuu ja kenelle?
Aylan klaani menehtyy maanjäristyksessä ja tyttö päätyy Luolakarhun klaanin kasvatettavaksi. Pieni tyttö on niin käytökseltään kuin ulkonäöltäänkin täysin erilainen kuin muu klaani. Suurin ponnisteluin Ayla sopeutuu elämään uudessa klaanissa, mutta ei ilman valtavia kasvukipuja. Osa klaanista suhtautuu Aylaan epäluuloisesti vuosienkin jälkeen, joten yhteentörmäyksiä sattuu tavan takaa.
Kirjan parhaat palat?
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Jääkaudelle, noin 30 000 vuoden päähän nykypäivästä. Luonnollisestikin oli kutkuttavan mielenkiintoista lukea sen ajan ihmisistä ja heidän elinkamppailustaan alati muuttuvassa maailmassa. Mielestäni tarinan vahvuus on nimenomaan ajankuvassa vaikka toki kirjailija on luonut muutaman todella mielenkiintoisen henkilöhahmon Aylan tarinan ympärille. Kirja on aikamoinen tiiliskivi, joten tarinan pitää olla lukijaa tavalla tai toisella liikuttavakin. Olikin sydäntä särkevää seurata hiipuvan klaanin viimeisiä hengenvetoja, Aylan kannatellessa ihmiskunnan tulevaisuutta harteillaan.
Maan lapset -sarja jatkuu?
Leikittelin ensimmäisen osan luettuani hetken ajatuksella, että todella lukisin koko sarjan lähivuosien aikana. Lopulta päädyin siihen, että sarjalla ei ehkä kuitenkaan olisi kokonaisuutena niin paljon annettavaa, että lukeminen olisi vaivan väärti. Oletan siis, että tarina lopulta vain toistaisi itseään, Ayla seikkailisi pitkin poikin Jääkauden Eurooppaa ja kohtaisi ehkä muitakin klaaneja, mutta lopulta kaikki toistaisi vain ensimmäistä osaa. Päätöksen tehtyäni kipaisinkin heti Wikipediaan lukemaan juonikuvaelmat sarjan muista osista ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta: uteliaisuuteni on nyt tyydytetty ja tiedän Aylan elämän suuntaviivat, mutta uskon tehneeni oikean ratkaisun, kun päätin jättää sarjan lukemisen ensimmäiseen osaan.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Mutta minä rakastan sinua
Eppu Nuotio
2015
283s./Otava
Mitä tapahtui ja kenelle?
Keski-ikäset Karin ja Lauri tapaavat yllättäen asuntonäytössä, jonne kumpaisenkin jalat ovat vieneet suorastaan kohtalon johdattamina. Molemmat ovat saaneet aikaisemmissa parisuhteissaan siipeensä ja ajatus uudesta rakkaudesta on tuntunut pitkään mahdottomalta. Mutta nyt Karinin ja Laurin katseet kohtaavat ja molemmin puoleinen kiinnostus herää.
Yllätyksellinen lukukokemus?
En osaa sanoa mitä odotin kun tartuin ensimmäistä kertaa Nuotion tuotantoon, mutta yllätyin kuitenkin kun lukukokemus oli niin...nuorekas. Pidin kirjailijan kirjoitustyylistä ja lukeminen sujui yhtä sujuvasti kuin esimerkiksi Pulkkisen tekstejä lukiessa. En ajatellut, että voisimme olla niin samoilla aaltopituuksilla tarinan kanssa, kun en varsinaisesti koe olevani kirjan kohdeyleisöä... Ystävänpäivään sopiva kansikuvakin antoi ehkä odottaa jotain hempeää hömppää, mutta vaikka rakkaus olikin kirjan kantava teema, tarina ja varsinkin sen hahmot olivat varsin arkisia.
Mikä varsinkin jäi mieleen?
Kirjan lukemisesta on jo useampi viikko, joten tätä onkin hyvä pohtia näin jälkikäteen. Oli kiva, että pääpari päätyi yhteen alussa niin vaivattomasti ja asiat vain loksahtelivat paikoilleen, mutta lopulta kiinnostuin kuitenkin Lauriin yksipuoleisesti rakastuneen nuoremman työkaverin mielenmaisemasta ja odotin jännityksellä, mitä kortteja kohtalolla on hänelle jakaa.
2015
283s./Otava
Mitä tapahtui ja kenelle?
Keski-ikäset Karin ja Lauri tapaavat yllättäen asuntonäytössä, jonne kumpaisenkin jalat ovat vieneet suorastaan kohtalon johdattamina. Molemmat ovat saaneet aikaisemmissa parisuhteissaan siipeensä ja ajatus uudesta rakkaudesta on tuntunut pitkään mahdottomalta. Mutta nyt Karinin ja Laurin katseet kohtaavat ja molemmin puoleinen kiinnostus herää.
Yllätyksellinen lukukokemus?
En osaa sanoa mitä odotin kun tartuin ensimmäistä kertaa Nuotion tuotantoon, mutta yllätyin kuitenkin kun lukukokemus oli niin...nuorekas. Pidin kirjailijan kirjoitustyylistä ja lukeminen sujui yhtä sujuvasti kuin esimerkiksi Pulkkisen tekstejä lukiessa. En ajatellut, että voisimme olla niin samoilla aaltopituuksilla tarinan kanssa, kun en varsinaisesti koe olevani kirjan kohdeyleisöä... Ystävänpäivään sopiva kansikuvakin antoi ehkä odottaa jotain hempeää hömppää, mutta vaikka rakkaus olikin kirjan kantava teema, tarina ja varsinkin sen hahmot olivat varsin arkisia.
Mikä varsinkin jäi mieleen?
Kirjan lukemisesta on jo useampi viikko, joten tätä onkin hyvä pohtia näin jälkikäteen. Oli kiva, että pääpari päätyi yhteen alussa niin vaivattomasti ja asiat vain loksahtelivat paikoilleen, mutta lopulta kiinnostuin kuitenkin Lauriin yksipuoleisesti rakastuneen nuoremman työkaverin mielenmaisemasta ja odotin jännityksellä, mitä kortteja kohtalolla on hänelle jakaa.
sunnuntai 22. helmikuuta 2015
Pimeään jäänyt
Stefan Ahnhem
2014 suom. 2015
534s./WSOY
Mitä tapahtui ja kenelle?
Rikostutkija Fabian Risk palaa perheineen lapsuutensa kotikaupunkiin Helsingborgiin. Pian muuton jälkeen selviää, että joku ottaa hengiltä Riskin vanhoja luokkatovereita yläasteajoilta. Murhaaja ei tee hätiköityjä ratkaisuja, vaan kaikki näyttäisi olevan viimeistä piirtoa myöten suunniteltua. Saadaanko älykäs murhaaja kiinni?
Kirjan vahvuudet?
Murhaajan etsiminen luokan keskuudesta. Murhatavat ja syyt miksi murhaaja on päätynyt juuri niihin. Älykäs murhaaja ja ajatusleikki siitä, kuka on uhri ja kuka ei. Jännitystarina ei ole Fabian Riskin sooloshow vaan mukana sopassa on monia muitakin kiinnostavia poliiseja Ruotsista ja Tanskasta.
Kirjan heikkoudet?
Kun murhaaja ja hänen motiivinsa pikkuhiljaa selviävät, en pitänyt koko kuviota kovin uskottavana. Tarinan viihdearvoa se ei kuitenkaan pilannut, joten sikäli kyse oli melko yhdentekevästäkin asiasta. Fabian Riskin perhe-elämän moninaiset ongelmat eivät myöskään oikein kiinnostaneet. Tämä on yleinen ongelma minulla ja jännityskirjallisuudella, en juuri koskaan kiinnostu poliisien yksityiselämän koukeroista. Onneksi pian selvisi, että tarinassa tulee olemaan monia Riskin kollegoitakin, eikä hän tee ns. kaikkea työtä.
Pohjoismaisen kirjallisuuden uusi helmi?
Kansiteksteissähän suitsutetaan kirjan suosiota kotimaassa ja sitä, miten se tulee olemaan suuri hitti tänä vuonna Suomessakin. Viihdyin tarinan parissa kyllä hyvin, kirja ei ehkä ihan vetänyt vertoja esimerkiksi yhdysvaltalaisen John Verdonin ensimmäisille teoksille, mutta ahmin kyllä tarinaa eteenpäin aina kun sille oli aikaa. Voisin lukea seuraavankin osan, vaikka saapa nähdä luenko. En kovinkaan usein palaa saman jännityskirjailijan kirjojen pariin, vaikka lukemani osa olisi ollutkin keskivertoa parempi. Niin kuin jo totesinkin, murhaajan identiteetin paljastumista oli kutkuttava seurata. Toisaalta mietin, eikö ihan tavallinen hyvä jännitystarina enää vetoa yleisöön, kun koko ajan lukemissani kirjoissa viedään kikkailua pidemmälle ja pidemmälle?
2014 suom. 2015
534s./WSOY
Mitä tapahtui ja kenelle?
Rikostutkija Fabian Risk palaa perheineen lapsuutensa kotikaupunkiin Helsingborgiin. Pian muuton jälkeen selviää, että joku ottaa hengiltä Riskin vanhoja luokkatovereita yläasteajoilta. Murhaaja ei tee hätiköityjä ratkaisuja, vaan kaikki näyttäisi olevan viimeistä piirtoa myöten suunniteltua. Saadaanko älykäs murhaaja kiinni?
Kirjan vahvuudet?
Murhaajan etsiminen luokan keskuudesta. Murhatavat ja syyt miksi murhaaja on päätynyt juuri niihin. Älykäs murhaaja ja ajatusleikki siitä, kuka on uhri ja kuka ei. Jännitystarina ei ole Fabian Riskin sooloshow vaan mukana sopassa on monia muitakin kiinnostavia poliiseja Ruotsista ja Tanskasta.
Kirjan heikkoudet?
Kun murhaaja ja hänen motiivinsa pikkuhiljaa selviävät, en pitänyt koko kuviota kovin uskottavana. Tarinan viihdearvoa se ei kuitenkaan pilannut, joten sikäli kyse oli melko yhdentekevästäkin asiasta. Fabian Riskin perhe-elämän moninaiset ongelmat eivät myöskään oikein kiinnostaneet. Tämä on yleinen ongelma minulla ja jännityskirjallisuudella, en juuri koskaan kiinnostu poliisien yksityiselämän koukeroista. Onneksi pian selvisi, että tarinassa tulee olemaan monia Riskin kollegoitakin, eikä hän tee ns. kaikkea työtä.
Pohjoismaisen kirjallisuuden uusi helmi?
Kansiteksteissähän suitsutetaan kirjan suosiota kotimaassa ja sitä, miten se tulee olemaan suuri hitti tänä vuonna Suomessakin. Viihdyin tarinan parissa kyllä hyvin, kirja ei ehkä ihan vetänyt vertoja esimerkiksi yhdysvaltalaisen John Verdonin ensimmäisille teoksille, mutta ahmin kyllä tarinaa eteenpäin aina kun sille oli aikaa. Voisin lukea seuraavankin osan, vaikka saapa nähdä luenko. En kovinkaan usein palaa saman jännityskirjailijan kirjojen pariin, vaikka lukemani osa olisi ollutkin keskivertoa parempi. Niin kuin jo totesinkin, murhaajan identiteetin paljastumista oli kutkuttava seurata. Toisaalta mietin, eikö ihan tavallinen hyvä jännitystarina enää vetoa yleisöön, kun koko ajan lukemissani kirjoissa viedään kikkailua pidemmälle ja pidemmälle?
lauantai 21. helmikuuta 2015
William N. päiväkirja
Kristina Carlson
2011
153s./Otava
Mitä tapahtui ja kenelle?
Kasvitieteilijä William Nylander elää yksinäistä tutkijan elämää Pariisissa 1800-luvun lopussa. Vanha mies on vuosien mittaan erkaantunut muusta yliopiston väestä ja päivät kuluvat jäkälänäytteitä tutkien ja päiväkirjaan arkisia mietteitä ylös merkiten.
Lukukokemuksesta.
William N. päiväkirja oli minulla mukana minilomalla Kööpenhaminassa. Carlsonin kirja toi mukavaa vastapainoa kaupunkilomalle, vaikka ensimmäisiä sivuja tavaillessani pelkäsinkin tehneeni virhearvioinnin. Vanhan tutkijan merkinnät ovat lyhykäisiä, samasta asiasta harvoin jatketaan enää myöhemmin, joten ei haitannut, että lukeminen oli välillä hyvinkin pirstaleista. Paluulennolla saavutin juuri oikean tunnelman käpertyessäni lämpimän huivin alle, siemaillessani teetä ja saattaessani Nylanderin tarinan loppuun.
Miksi kirja voitti minut lopulta puolelleen?
Carlsonin kirja oli kerännyt pölyä kirjahyllyssäni jo ilmestymisestään asti, mutta koska ajattelin sen sopivan pituutensa takia mahdolliseksi lukumaratonkirjaksi, en ole raaskinut hankkiutua siitä eroonkaan. Matkaa varten en viitsinyt pakata mukaan kovinkaan paksua teosta ja ajattelinpa jopa niin pitkälle, että jos olisin saanut kirjan luettua jo matkakohteessa, olisin voinut hylätä sen sinne. Yllätyinkin, kun huomasin liikuttuvani äreän ja yksinäisen miehen mielenliikkeistä. Köyhyyden rajamailla elävän tutkijan vähäeleiset päiväkirjamerkinnät maalaavat kuvaa syrjäytyneestä miehestä, jolla ei ole elämässä enää muuta kuin intohimo omaa työtä kohtaan. Kun on liian kauan pitänyt muita etäällä, paluuta entiseen ei enää ole.
2011
153s./Otava
Mitä tapahtui ja kenelle?
Kasvitieteilijä William Nylander elää yksinäistä tutkijan elämää Pariisissa 1800-luvun lopussa. Vanha mies on vuosien mittaan erkaantunut muusta yliopiston väestä ja päivät kuluvat jäkälänäytteitä tutkien ja päiväkirjaan arkisia mietteitä ylös merkiten.
Lukukokemuksesta.
William N. päiväkirja oli minulla mukana minilomalla Kööpenhaminassa. Carlsonin kirja toi mukavaa vastapainoa kaupunkilomalle, vaikka ensimmäisiä sivuja tavaillessani pelkäsinkin tehneeni virhearvioinnin. Vanhan tutkijan merkinnät ovat lyhykäisiä, samasta asiasta harvoin jatketaan enää myöhemmin, joten ei haitannut, että lukeminen oli välillä hyvinkin pirstaleista. Paluulennolla saavutin juuri oikean tunnelman käpertyessäni lämpimän huivin alle, siemaillessani teetä ja saattaessani Nylanderin tarinan loppuun.
Miksi kirja voitti minut lopulta puolelleen?
Carlsonin kirja oli kerännyt pölyä kirjahyllyssäni jo ilmestymisestään asti, mutta koska ajattelin sen sopivan pituutensa takia mahdolliseksi lukumaratonkirjaksi, en ole raaskinut hankkiutua siitä eroonkaan. Matkaa varten en viitsinyt pakata mukaan kovinkaan paksua teosta ja ajattelinpa jopa niin pitkälle, että jos olisin saanut kirjan luettua jo matkakohteessa, olisin voinut hylätä sen sinne. Yllätyinkin, kun huomasin liikuttuvani äreän ja yksinäisen miehen mielenliikkeistä. Köyhyyden rajamailla elävän tutkijan vähäeleiset päiväkirjamerkinnät maalaavat kuvaa syrjäytyneestä miehestä, jolla ei ole elämässä enää muuta kuin intohimo omaa työtä kohtaan. Kun on liian kauan pitänyt muita etäällä, paluuta entiseen ei enää ole.
torstai 5. helmikuuta 2015
Kerro minulle jotain hyvää
Jojo Moyes
2012 suom. 2015
473 s./Gummerus
Mitä tapahtui ja kenelle?
Louisa on nuori, vielä elämäntarkoitustaan etsivä nainen, joka päätyy avustajaksi neliraajahalvaantuneelle miehelle ilman minkään sortin kokemusta hoitoalalta. Neljän seinän sisään jämähtänyt Will vietti ennen onnettomuuttaan aktiivista elämää seikkaillen pitkin maailmaa ja luoden uraa liikemiehenä. Louisan iloinen ja mutkaton seura tekee Willin päivistä siedettävämpiä, mutta uuteen elämään on silti vaikea sopeutua.
Lukukokemuksesta.
Olen odottanut Kaiken teoria -elokuvan näkemistä jo monta kuukautta, joten kun tajusin, että tässä kirjassa käsitellään paljon samankaltaisia asioita, tarina alkoi kiinnostamaan. Suurilta osin Kerro minulle jotain hyvää on hyvinkin perinteinen chick lit -tarina, jossa on elementtejä, jotka eivät oikein kolahda minuun, mutta tarinalla on ehdottomasti omat hetkensä. Willin ja Louisan pikkuhiljaa kehittyvä ystävyys ja rakkaus sykähdytti ja heidän välisensä kemia tuntui aidolta. Louisan paikallaan junnaavan elämän koukerot eivät olleet kirjan herkullisinta antia, mutta menivät siinä sivussa.
Miksi ihastuin kirjaan?
En lue kovin usein rakkauskertomuksia, mutta Moyesin tarinassa oli jotain, joka kolahti kivasti. Onko se sitten melankoliaan taittuva luonteeni, jota puhutteli ajatus tarinasta, jolla ei välttämättä olisi onnellinen loppu... Liikutuin ajatellessani miten vahvasti pääpari onnistui muokkaamaan toistensa elämää ja miten paljon rakkautta oli läsnä, vaikka juuri mitään ei tapahtunut. Kirjaa lukiessa oli helppo uskotella itselle, että nämä ihmiset ovat todellisia ja että heidän välisensä rakkaus on todellista. Tämä ei itsestään selvää ns. paremmankaan kirjallisuuden parissa.
2012 suom. 2015
473 s./Gummerus
Mitä tapahtui ja kenelle?
Louisa on nuori, vielä elämäntarkoitustaan etsivä nainen, joka päätyy avustajaksi neliraajahalvaantuneelle miehelle ilman minkään sortin kokemusta hoitoalalta. Neljän seinän sisään jämähtänyt Will vietti ennen onnettomuuttaan aktiivista elämää seikkaillen pitkin maailmaa ja luoden uraa liikemiehenä. Louisan iloinen ja mutkaton seura tekee Willin päivistä siedettävämpiä, mutta uuteen elämään on silti vaikea sopeutua.
Lukukokemuksesta.
Olen odottanut Kaiken teoria -elokuvan näkemistä jo monta kuukautta, joten kun tajusin, että tässä kirjassa käsitellään paljon samankaltaisia asioita, tarina alkoi kiinnostamaan. Suurilta osin Kerro minulle jotain hyvää on hyvinkin perinteinen chick lit -tarina, jossa on elementtejä, jotka eivät oikein kolahda minuun, mutta tarinalla on ehdottomasti omat hetkensä. Willin ja Louisan pikkuhiljaa kehittyvä ystävyys ja rakkaus sykähdytti ja heidän välisensä kemia tuntui aidolta. Louisan paikallaan junnaavan elämän koukerot eivät olleet kirjan herkullisinta antia, mutta menivät siinä sivussa.
Miksi ihastuin kirjaan?
En lue kovin usein rakkauskertomuksia, mutta Moyesin tarinassa oli jotain, joka kolahti kivasti. Onko se sitten melankoliaan taittuva luonteeni, jota puhutteli ajatus tarinasta, jolla ei välttämättä olisi onnellinen loppu... Liikutuin ajatellessani miten vahvasti pääpari onnistui muokkaamaan toistensa elämää ja miten paljon rakkautta oli läsnä, vaikka juuri mitään ei tapahtunut. Kirjaa lukiessa oli helppo uskotella itselle, että nämä ihmiset ovat todellisia ja että heidän välisensä rakkaus on todellista. Tämä ei itsestään selvää ns. paremmankaan kirjallisuuden parissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)