Järjellä ja tunteella -blogin Susa haastoi kaikki lukutoukat pistämään kirjavuoden 2011 pakettiin allaolevien kysymysten avulla. Alkuperäisen haastekirjoituksen löydät täältä.
1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä? Sarah Waters: Vieras kartanossa
2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä? Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken? Doris Lessing: Kultainen muistikirja
4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä? Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten? Kate Morton: Paluu Rivertoniin
6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?
Tiina Raevaara: En tunne sinua vierelläni
7. Mikä kirja oli suurin pettymys? Alice Munro: Kerjäläistyttö
8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi? L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan
9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä? Simon Lelic: Katkeamispiste
10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa? Katja Kettu: Kätilö
11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty? Kate Morton: Paluu Rivertoniin
12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin? Jan Guillou: Pahuus
13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä? Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista? Leena Krohn: Mitä puut tekevät elokuussa
15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille? Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen
torstai 15. joulukuuta 2011
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Kätilö
2011
344 s./WSOY
Hieno kirja, jota minulla oli ilo lukea sairastellessani kotosalla. Toisaalta minulla oli mielinmäärin aikaa keskittyä teokseen ja edetä tarinan kanssa rauhassa. Toiselta kantilta katsottuna kuumeilu taisi kuitenkin vaikuttaa osaltaan siihen, että menin vähemmän tärkeissä henkilöissä hieman sekaisin. Olen jo muutaman päivän ajan yrittänyt maistella lukukokemusta mielessäni, mutta en oikein ole saanut kokonaiskuvaa syntymään. Nyt on kuitenkin jo korkea aika päästä kirjasta ns. eroon, joten nyt täällä mennään kämäsillä ajatusviivoilla eteenpäin. Jos sen sijaan haluat kurkistaa, miten kirjoitetaan laadukas kirja-arvostelu, kannattaa käydä kurkkaamassa Joanan, Leena Lumin ja Jaanan mietteitä kirjasta.
- Minua jäi suuresti ihmetyttämään, miksi kirja ei ollut päässyt taistelemaan Finlandiasta. En ole tämän vuoden ehdokkaita lukenut, mutta Kätilö on niin korkeatasoinen kirja niin monin eri tavoin, että on se kumma, jos kuuman kuusikon joukossa on kuusi parempaa kirjaa.
- Kirja luettuani olen vain hämmästellyt, miten joku onkin osannut kirjoittaa näin hyvän romaanin. Kätilö painii ihan omassa sarjassaan, kun muistelen kaikkia niitä kotimaisia kirjoja, joita olen elämäni aikana lukenut. Okei, en ehkä ole lukenut kotimaista kirjallisuutta kovinkaan paljon, mutta ne jotka olen lukenut, eivät ole onnistuneet tekemään kovinkaan suurta vaikutusta. Jos Puhdistus on tulevaisuuden kotimainen klassikko, niin kyllä tämänkin luulisi samoilta listoilta löytyvän!
- Suomen sotiin liittyviä kirjoja olen lukenut vain muutaman, mutta ne pari kirjaa ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että sotakirjallisuus ei ole minua varten. Kätilö sai minut kuitenkin kääntämään kelkkani ja nyt aion lähivuosina takuuvarmasti lukea jotain kotimaamme kipeään historiaan liittyviä kirjoja!
- Entäs sitten kirjassa käytetty kieli! Miten rikasta ja aidontuntuista se on, hätkähdyttävää ja aika rumaakin, mutta jotenkin kauniilla tavalla. En yleensä kiinnitä kieleen huomiota, joten en ole tottunut sitä arvioimaankaan: siksi sanoja on melko vaikea löytää. Mutta siis vau! Kieli oli ainakin minulle haastavaa, ehkä hieman vaikeaakin ja täynnä tuntemattomia murresanoja. Silti tunsin vahvasti pääseväni lukijana Jäämeren rannalla hytisevien ihmisten mielenmaisemaan kiinni. Kirjaa oli jotenkin hirveän palkitsevaa lukea.
- Lukiessa en kuitenkaan ollut kovinkaan kiinnostunut päähenkilöiden tulevista edesottamuksista. Toki minua kiinnosti kätilönä toimivan Villisilmän kohtalo: saako hän rakastamansa miehen vai ei ja mitä siinä välissä tapahtuu. Taisin kuitenkin enemmän ajatella Suomen pohjoisosassa eläviä ihmisiä yhtenä joukkona ja heidän elämäänsä Lapin sodan aikoihin. Villisilmät ja muut olivat vain osa tätä ihmisryhmää, eivätkä aiheuttaneet minussa sen suurempia tunnekuohuja.
- Tässä välissä pikkuvinkki niille, jotka eivät ole vielä kirjaa lukeneet. Kannattaa poistaa kirjan paperikannet ja kurkata niiden sisältä luku-urakkaa helpottavia tietoja. En tiedä millaisia Lapin sota -guruja muut ovat, mutta itsellä perustiedot olivat auttamattomasti hukassa ennen kirjan lukemista. Pääsinkin hieman helpommin matkalle mukaan, kun kertasin ensin historian tapahtumia tuolta ajalta.
- Kirjaa aloitellessani oli vaipua pieneen epätoivoon: yhtäkkiä minulla oli edessäni kolme kertojaa, joista en osannut yhtään päätellä, keitä he ovat ja kenelle he tarinaansa kertovat. Ahdistus vain kasvoi, kun aloin pohtimaan, voiko otsikoiden Lokakuu: Kuolleen miehen vuono, 1944 ja Kesäkuu: Parkkina, 1944 alla olevat kertojat olla samoja henkilöitä vai ovatko nekin vielä eri tyyppejä. Jos muilla ei kuitenkaan ollut käynnistymisongelmia, niin ehkä syytän omasta sekoilustani kuumetta.
- Minun oli myös kirjan luettuani tarkistettava, miten Mashalle kävi (vaikka se kerrottiinkin varsin selväsanaisesti lopussa), mutta kun hän koko ajan hävisi ja sitten tuli takaisin ja taas hävisi ja tuli takaisin ja lopuksi olin ihan sekaisin, että miten hän nyt pystyy lopuksi lähtemään henkilöiden x kanssa paikkaan x, kun hän on jo hävinnyt jonnekin. Kirjan hyvästä tasosta kertoo myös se seikka, että ylipäätänsä jaksoin kirjan luettuani lähteä vielä uudelleen tarkistamaan miten se Mashan elämänkaari kaiken kaikkiaan menikään.
Pääasia on kai kuitenkin kertoa, että kirja todella on lukemisen arvoinen - myös niille, jotka eivät yleensä kotimaisesta kirjallisuudesta syty. Kuinka moni aikoo tarttua Kätilöön lähiaikoina?
Katja Kettu sai Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2011.
tiistai 13. joulukuuta 2011
Mikä kirja seuraavaksi lukuun?!
Kirjablogeissa on aina silloin tällöin pohdittu, miten kukakin luettavansa valitsee. Vuoden kirjasaalis alkaa olla pikkuhiljaa selvillä, joten rohkenenkin heittäytyä tutkimaan, millä perusteella olen lukuvalintoja tehnyt. Ennen faktan näkemistä veikkailin mielessäni, etten taida olla kovin spontaani lukija. Ilahduinkin tuloksista, jotka osoittavat, että tällainen järjestelmällinenkin lukija osaa kuitenkin lukea sellaisia kirjoja, joista uskoo nauttivansa;) Otin pohdintoihin mukaan tänä vuonna lukemani 63 kpl:tta aikuisten ja nuorten kirjoja.
Useimmiten päädyn valitsemaan kirjan, jonka on kirjoittanut kirjailija, jonka tuotantoon olen jo aikaisemmin tutustunut ja sen hyväksi todennut. Nämä kirjat koen siis jo ennen lukemista ns. varmoiksi valinnoiksi enkä usko pettymisen olevan edes mahdollista. Osa tällä tavalla valituista kirjoista kuuluu johonkin sarjaan, jota luen järjestyksessä, mutta joidenkin teosten suhteen pitää tehdä vaikea päätös: mihin kirjaan tartun, jos valinnanvaraa kirjailijan tuotannossa on vaikka millä mitalla. Yleensä takakansiteksti vaikuttaa eniten päätökseeni ja tietenkin kirjan saatavuus. Hyväksi todettujen kirjailijoiden teoksia luin tänä vuonna 15 kpl:tta eli 23,8% lukemistani kirjoista tuli valittua tällä tavalla. Muutamia mainitakseni listalta löytyi mm. Ian McEwania, L.M. Montgomeryä, Camilla Läckbergiä ja Maeve Binchyä.
Melko usein taas näytän tarttuvan teokseen, josta olen kiinnostunut heti sen ilmestyttyä (yleensä olen bongannut kirjan työpaikallani) ja jonka takakansiteksti on sinetöinyt lukuinnostukseni. Joskus lukemisen aloittaminen on saattanut venyä puolella vuodellakin, mutta halu lukea kyseinen kirja on kuitenkin säilynyt vahvana. Tuona aikana olen toki saattanut törmätä useampaan arvosteluunkin kirjasta, jotka ovat entisestään innostaneet minua kirjan suhteen, mutta ensin on kuitenkin ollut se oma bongaus, josta kaikki on saanut alkunsa. Heti mielenkiintoiselta tuntuneita kirjoja luin 9 kpl:tta eli 14,3% lukemistani kirjoista tuli valittua tällä tavalla. Muutamia mainitakseni listalta löytyi mm. kirjat Ars Magica, Numeropeli, Ihmishirviöt, Ole luonani aina, Paluu Rivertoniin ja Hautanummi.
Mielenkiintoisen kirja-arvostelun jälkeen on helppo tehdä lukupäätös. Arvostelu on saattanut tulla vastaan muissa blogeissa tai olen saanut suullisen vinkin tutulta lukijalta. Mieleenjäänyt kirjasuosittelu on voitu saada äskettäin tai se on muisto vuosien takaa. Muiden suosittelusta innostuneena luin 8 kirjaa eli 12,7% lukemistani kirjoista tuli valittua tällä tavalla. Muutamia mainitakseni listalta löytyi mm. kirjoista Vieras kartanossa, Siilin eleganssi, 1222, Sinä päivänä ja Valkopukuinen nainen.
Valmiilta kirjalistalta on helppoa valita lukupinoon klassikoita ja hyväksi todettuja kirjoja, jotka saattavat olla hieman haastavampia teoksia. Kirjalistat ovat suurin heikkouteni ja minusta onkin kutkuttavan hauskaa bongailla niiltä lukemista ja päästä yliviivaamaan jo luetut kirjat alta pois. Osaksi tässä on kai kyse jonkinlaisesta suorittamisesta, mutta positiivisessa hengessä kuitenkin. Tiedän listoilla olevan vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia kirjoja, joihin täytyy vain uskaltaa käydä käsiksi. Kirjalistoilta valitsin kirjoja luettavaksi 7 kpl:ta eli 11,1% lukemistani kirjoista tuli valittua tällä tavalla. Muutamia mainitakseni luin Doris Lessingin Kultaisen muistikirjan, Minna Canthin Anna Liisan, Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut ja Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen.
Kyttään myös jonkin verran kirjoja, jotka saavat palkintoja ja valitsen niistä luettavaksi mielenkiintoisimmat. Monet kirjoista ovat tulleet tutuksi vasta saatuaan jonkun palkinnon eli muuten en näihin kirjoihin olisi välttämättä tarttunutkaan. Palkittu kirja vetää puoleensa ja toki odotan, että kirja on maineensa veroinen. Tylsältä kuulostavaa palkintokirjaa en kuitenkaan jaksa vaivoikseni ottaa. Palkinnon takia luin 7 kirjaa eli 11,1% kirjoista tuli valittua tällä tavalla. Muutamia mainitakseni luin mm. kirjat Piruettiystävyys, En tunne sinua vierelläni, Matkan pää, Kätilö ja Kirkkaan selkeää.
Kun kirja aiheuttaa tarpeeksi paljon hälyä muiden lukijoiden keskuudessa, kiinnostun siinä vaiheessa yleensä itsekin. Välillä tällainen kirja on tuntunut minusta kiinnostavalta muutenkin, mutta vasta se muiden suitsutus saa minut tarttumaan kirjaan. Yleinen hehkutus on saanut minut lukemaan tänä vuonna 5 kpl:tta eli 8% lukemistani kirjoista tuli valittua tällä tavalla. Muutamia mainitakseni luin kirjat Miehet jotka vihaavat naisia, Pulkkisen Rajan ja Harrisin Dead Until Dark.
Osallistumalla lukupiireihin tulee luettua kirjoja joihin ei muuten tulisi tartuttua. Muutamissa tapauksissa olen ollut mukana valintaprosessissa, mutta osaksi olen myös tyytynyt lukemaan mitä muut ovat valinneet. Pelkän lukupiirin takia olen lukenut 5 kirjaa eli 8% lukemistani kirjoista on tullut valittua tällä tavalla. Muutamia mainitakseni olen lukenut mm. Onkelin Beigeä, Itkosen Huolimattomia unelmia ja Krohnin Mitä puut tekevät elokuussa.
Mielenkiintoista luettavaa löytää myös valitsemalla kirjan sellaisen kirjailijan tuotannosta, johon ei ole vielä saanut aikaiseksi tarttua - vaikka kiinnostusta on ollutkin. Uuden kirjailijatuttavuuden tapauksessa törmää aina samaan ongelmaan, eli mistä kirjasta kannattaisi aloittaa. Yleensä käytännönläheiset syyt vaikuttavat kirjavalintaan eniten: Siri Hustvedtin Vapiseva nainen oli uutuus, Woolfin Majakka luettiin kimpassa tyttökaverin kanssa, Alice Munron Kerjäläistytön voitin blogiarvonnassa ja George Orwellin Vuonna 1984 oli kirjaston hyllyssä. Uusia kirjailijatuttavuuksia sain tänä vuonna 4 kpl:tta eli 6,3% lukemistani kirjoista tuli valittua tällä tavalla.
Muutama kirja on valittu täysin kanssabloggaajan emännöimää kirjahaastetta varten. Yleensä luen haasteisiin kirjoja, joita olen jo valmiiksi suunnitellut lukevani. Joskus kuitenkin käy niin ettei mikään valmiiksi mietitty sovi haasteen teemaan ja on uskallettava heittäytyä. Tänä vuonna kirjat Elämäni elokuvat ja Purppuranpunainen hibiskus olivat sellaisia, jotka melko sokkona päätin ottaa lukupinooni. akakansitekstin luettuani päädyin näihin, mutta en mitenkään riemusta kiljuen. Nämä taitavat edustaa sellaista mukavuusalueelta poistumista. Pelkästään kirjahaastetta varten luin siis 2 kirjaa eli 3,1% lukemistani kirjoista tuli valittua tällä tavalla.
Oma lukunsa on astua jo aikaisemmin luetun kirjan maailmaan. Luen todella harvoin mitään uudelleen ja tällä hetkellä (kun ikää ei ole vielä kamalasti karttunut) luen lähinnä joitain lapsuuden kirjasuosikkeja nostalgiahengessä. Vain 1 kirja eli 1,6% kirjoista tuli valittua tällä tavalla. Tämä kirja oli Estorilin Annen balettihaave.
Heh. Nyt kun olen saanut päätökseen tämän ihan naurettavan monta tuntia kestäneen sepustuksen, mietin mitä järkeä tässä edes oli loppujen lopuksi:D No, sairaana aikaa on kulutettavaksi vaikka kuinka, kun ei koko ajan jaksa elokuviakaan katsoa... Mutta tosiaan, ei tietenkään minkään kirjan valitseminen ihan noin mustavalkoista ole, kuten alla tulen esittämään:
Esimerkki 1: Anne Holtin 1222 on osiossa "mielenkiintoisen kirja-arvostelun jälkeen tehty lukupäätös" vaikka kirja luettiin kuitenkin lukupiirissä. Tarina kuitenkin kirjan takana on se, että vuosia sitten leikkasin naistenlehdestä kirja-arvostelun kirjasta ja olen siitä lähtien halunnut lukea kirjan, mutta se ei ikinä ole ollut kirjastossa hyllyssä enkä ole jaksanut laittaa sitä varaukseen. Sitten tuli minun vuoroni ehdottaa kirjaa lukupiirin luettavaksi ja ehdotin 1222:sta.
Esimerkki 2: Kazuo Ishiguro on ollut kirjailija, jonka teoksiin olen teoriassa halunnut tutustua jo pidemmän aikaa, mutta en ole muistanut hänen kirjojensa nimiäkään, joten mistään ihan pakottavasta tarpeesta ei ole ollut kysymys. Sitten bongasin työpaikalta pokkarina ilmestyneen Ole luonani aina -kirjan, jonka takakansiteksti teki vaikutuksen ja tiesin haluavani lukea kirjan hetinyt. Ja vasta sitten tajusin, että hei, tämähän on Ishiguron kirja. Joten kirja sopi kuitenkin paremmin lokeroon "oma bongaus mielenkiintoisen kirjannimen tai takakansitekstin perusteella" kuin lokeroon "uusi mielenkiintoinen kirjailijatuttavuus".
Eli kunhan tässä höpisen lämpimikseni:D
Useimmiten päädyn valitsemaan kirjan, jonka on kirjoittanut kirjailija, jonka tuotantoon olen jo aikaisemmin tutustunut ja sen hyväksi todennut. Nämä kirjat koen siis jo ennen lukemista ns. varmoiksi valinnoiksi enkä usko pettymisen olevan edes mahdollista. Osa tällä tavalla valituista kirjoista kuuluu johonkin sarjaan, jota luen järjestyksessä, mutta joidenkin teosten suhteen pitää tehdä vaikea päätös: mihin kirjaan tartun, jos valinnanvaraa kirjailijan tuotannossa on vaikka millä mitalla. Yleensä takakansiteksti vaikuttaa eniten päätökseeni ja tietenkin kirjan saatavuus. Hyväksi todettujen kirjailijoiden teoksia luin tänä vuonna 15 kpl:tta eli 23,8% lukemistani kirjoista tuli valittua tällä tavalla. Muutamia mainitakseni listalta löytyi mm. Ian McEwania, L.M. Montgomeryä, Camilla Läckbergiä ja Maeve Binchyä.
Melko usein taas näytän tarttuvan teokseen, josta olen kiinnostunut heti sen ilmestyttyä (yleensä olen bongannut kirjan työpaikallani) ja jonka takakansiteksti on sinetöinyt lukuinnostukseni. Joskus lukemisen aloittaminen on saattanut venyä puolella vuodellakin, mutta halu lukea kyseinen kirja on kuitenkin säilynyt vahvana. Tuona aikana olen toki saattanut törmätä useampaan arvosteluunkin kirjasta, jotka ovat entisestään innostaneet minua kirjan suhteen, mutta ensin on kuitenkin ollut se oma bongaus, josta kaikki on saanut alkunsa. Heti mielenkiintoiselta tuntuneita kirjoja luin 9 kpl:tta eli 14,3% lukemistani kirjoista tuli valittua tällä tavalla. Muutamia mainitakseni listalta löytyi mm. kirjat Ars Magica, Numeropeli, Ihmishirviöt, Ole luonani aina, Paluu Rivertoniin ja Hautanummi.
Mielenkiintoisen kirja-arvostelun jälkeen on helppo tehdä lukupäätös. Arvostelu on saattanut tulla vastaan muissa blogeissa tai olen saanut suullisen vinkin tutulta lukijalta. Mieleenjäänyt kirjasuosittelu on voitu saada äskettäin tai se on muisto vuosien takaa. Muiden suosittelusta innostuneena luin 8 kirjaa eli 12,7% lukemistani kirjoista tuli valittua tällä tavalla. Muutamia mainitakseni listalta löytyi mm. kirjoista Vieras kartanossa, Siilin eleganssi, 1222, Sinä päivänä ja Valkopukuinen nainen.
--- Oikein mukavilla tavoilla näemmä valitsen ainakin siis puolet lukemistani kirjoista. ---
Valmiilta kirjalistalta on helppoa valita lukupinoon klassikoita ja hyväksi todettuja kirjoja, jotka saattavat olla hieman haastavampia teoksia. Kirjalistat ovat suurin heikkouteni ja minusta onkin kutkuttavan hauskaa bongailla niiltä lukemista ja päästä yliviivaamaan jo luetut kirjat alta pois. Osaksi tässä on kai kyse jonkinlaisesta suorittamisesta, mutta positiivisessa hengessä kuitenkin. Tiedän listoilla olevan vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia kirjoja, joihin täytyy vain uskaltaa käydä käsiksi. Kirjalistoilta valitsin kirjoja luettavaksi 7 kpl:ta eli 11,1% lukemistani kirjoista tuli valittua tällä tavalla. Muutamia mainitakseni luin Doris Lessingin Kultaisen muistikirjan, Minna Canthin Anna Liisan, Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut ja Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen.
Kyttään myös jonkin verran kirjoja, jotka saavat palkintoja ja valitsen niistä luettavaksi mielenkiintoisimmat. Monet kirjoista ovat tulleet tutuksi vasta saatuaan jonkun palkinnon eli muuten en näihin kirjoihin olisi välttämättä tarttunutkaan. Palkittu kirja vetää puoleensa ja toki odotan, että kirja on maineensa veroinen. Tylsältä kuulostavaa palkintokirjaa en kuitenkaan jaksa vaivoikseni ottaa. Palkinnon takia luin 7 kirjaa eli 11,1% kirjoista tuli valittua tällä tavalla. Muutamia mainitakseni luin mm. kirjat Piruettiystävyys, En tunne sinua vierelläni, Matkan pää, Kätilö ja Kirkkaan selkeää.
Kun kirja aiheuttaa tarpeeksi paljon hälyä muiden lukijoiden keskuudessa, kiinnostun siinä vaiheessa yleensä itsekin. Välillä tällainen kirja on tuntunut minusta kiinnostavalta muutenkin, mutta vasta se muiden suitsutus saa minut tarttumaan kirjaan. Yleinen hehkutus on saanut minut lukemaan tänä vuonna 5 kpl:tta eli 8% lukemistani kirjoista tuli valittua tällä tavalla. Muutamia mainitakseni luin kirjat Miehet jotka vihaavat naisia, Pulkkisen Rajan ja Harrisin Dead Until Dark.
Osallistumalla lukupiireihin tulee luettua kirjoja joihin ei muuten tulisi tartuttua. Muutamissa tapauksissa olen ollut mukana valintaprosessissa, mutta osaksi olen myös tyytynyt lukemaan mitä muut ovat valinneet. Pelkän lukupiirin takia olen lukenut 5 kirjaa eli 8% lukemistani kirjoista on tullut valittua tällä tavalla. Muutamia mainitakseni olen lukenut mm. Onkelin Beigeä, Itkosen Huolimattomia unelmia ja Krohnin Mitä puut tekevät elokuussa.
Mielenkiintoista luettavaa löytää myös valitsemalla kirjan sellaisen kirjailijan tuotannosta, johon ei ole vielä saanut aikaiseksi tarttua - vaikka kiinnostusta on ollutkin. Uuden kirjailijatuttavuuden tapauksessa törmää aina samaan ongelmaan, eli mistä kirjasta kannattaisi aloittaa. Yleensä käytännönläheiset syyt vaikuttavat kirjavalintaan eniten: Siri Hustvedtin Vapiseva nainen oli uutuus, Woolfin Majakka luettiin kimpassa tyttökaverin kanssa, Alice Munron Kerjäläistytön voitin blogiarvonnassa ja George Orwellin Vuonna 1984 oli kirjaston hyllyssä. Uusia kirjailijatuttavuuksia sain tänä vuonna 4 kpl:tta eli 6,3% lukemistani kirjoista tuli valittua tällä tavalla.
Muutama kirja on valittu täysin kanssabloggaajan emännöimää kirjahaastetta varten. Yleensä luen haasteisiin kirjoja, joita olen jo valmiiksi suunnitellut lukevani. Joskus kuitenkin käy niin ettei mikään valmiiksi mietitty sovi haasteen teemaan ja on uskallettava heittäytyä. Tänä vuonna kirjat Elämäni elokuvat ja Purppuranpunainen hibiskus olivat sellaisia, jotka melko sokkona päätin ottaa lukupinooni. akakansitekstin luettuani päädyin näihin, mutta en mitenkään riemusta kiljuen. Nämä taitavat edustaa sellaista mukavuusalueelta poistumista. Pelkästään kirjahaastetta varten luin siis 2 kirjaa eli 3,1% lukemistani kirjoista tuli valittua tällä tavalla.
Oma lukunsa on astua jo aikaisemmin luetun kirjan maailmaan. Luen todella harvoin mitään uudelleen ja tällä hetkellä (kun ikää ei ole vielä kamalasti karttunut) luen lähinnä joitain lapsuuden kirjasuosikkeja nostalgiahengessä. Vain 1 kirja eli 1,6% kirjoista tuli valittua tällä tavalla. Tämä kirja oli Estorilin Annen balettihaave.
--- --- ---
Heh. Nyt kun olen saanut päätökseen tämän ihan naurettavan monta tuntia kestäneen sepustuksen, mietin mitä järkeä tässä edes oli loppujen lopuksi:D No, sairaana aikaa on kulutettavaksi vaikka kuinka, kun ei koko ajan jaksa elokuviakaan katsoa... Mutta tosiaan, ei tietenkään minkään kirjan valitseminen ihan noin mustavalkoista ole, kuten alla tulen esittämään:
Esimerkki 1: Anne Holtin 1222 on osiossa "mielenkiintoisen kirja-arvostelun jälkeen tehty lukupäätös" vaikka kirja luettiin kuitenkin lukupiirissä. Tarina kuitenkin kirjan takana on se, että vuosia sitten leikkasin naistenlehdestä kirja-arvostelun kirjasta ja olen siitä lähtien halunnut lukea kirjan, mutta se ei ikinä ole ollut kirjastossa hyllyssä enkä ole jaksanut laittaa sitä varaukseen. Sitten tuli minun vuoroni ehdottaa kirjaa lukupiirin luettavaksi ja ehdotin 1222:sta.
Esimerkki 2: Kazuo Ishiguro on ollut kirjailija, jonka teoksiin olen teoriassa halunnut tutustua jo pidemmän aikaa, mutta en ole muistanut hänen kirjojensa nimiäkään, joten mistään ihan pakottavasta tarpeesta ei ole ollut kysymys. Sitten bongasin työpaikalta pokkarina ilmestyneen Ole luonani aina -kirjan, jonka takakansiteksti teki vaikutuksen ja tiesin haluavani lukea kirjan hetinyt. Ja vasta sitten tajusin, että hei, tämähän on Ishiguron kirja. Joten kirja sopi kuitenkin paremmin lokeroon "oma bongaus mielenkiintoisen kirjannimen tai takakansitekstin perusteella" kuin lokeroon "uusi mielenkiintoinen kirjailijatuttavuus".
Eli kunhan tässä höpisen lämpimikseni:D
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Totally British -haaste - suoritettu!
Voi, mikä hauska haaste tämä onkaan ollut! En osannut aavistaakaan, että minustakin löytyisi pieni anglofiili. Vauhtiin päästyäni suoritinkin haastetta oikein mielelläni ja törmäsin jatkuvasti kirjoihin, jotka halusin sisällyttää tähän projektiin. Vuoden lukusaldoista en ole vielä selvillä, mutta uskoisin, että melkein puolet vuoden luetuista kirjoista kuuluvat tämän haasteen piiriin. Seuraavaksi voisinkin vielä luetella kaikki kirjat kategorioihin luokiteltuina:
Modern Women Writers 3/3
Shaffer & Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Lessing: Kultainen muistikirja
Woolf: Majakka
Modern Men Writers 6/3
Nicholls: Sinä päivänä
Orwell: Vuonna 1984
Golding: Kärpästen herra
McEwan: Vieraan turva
McEwan: Sementtipuutarha
Montefiore: Ihmishirviöt
Children's Britain 5/3
Estoril: Annen balettihaave
Harry Potter - Suuri velhouskirja
Potter: Petteri Kaniinin satumaailma
Milne: Nalle Puh
Jones: Prinsessa vailla valtakuntaa
Stiffer Upper Lip 3/3
Morton: Paluu Rivertoniin
Waters: Vieras kartanossa
Collins: Valkopukuinen nainen
Modern Thrillers 3/3
Walters: Ruumis jääkellarissa
Lelic: Katkeamispiste
Bauer: Hautanummi
Commonwealth 4/5
Montgomery: Anna omassa kodissaan
Montgomery: Anna opettajana
Munro: Kerjäläistyttö
Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
Éirinn go Brách! 3/3
Lewis: The Magician's Nephew
Binchy: Silver Wedding
Lewis: The Witch, the Lion and the Wardrope
Multicultural Britain 3/3
Ishiguro: Ole luonani aina
Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Cleave: Little Been tarina
Pisteiden lasku on ehkä jäänyt minulta kuitenkin hieman epäselväksi. Järkeilin asian niin, että pääasia on lukea niin monta kirjaa kuin ehtii. Eli vaikka johonkin kategoriaan on luettukin yli kolme kirjaa, niin sillä ei ole väliä? Luin haastetta silmällä pitäen 30 kirjaa. Päätin osallistua jokaiselle kirjalla aina pelkästään yhteen kategoriaan. Näin oli minusta selkeämpi toimia kuin että olisin täyttänyt esimerkiksi Pitkän päivän illalla sekä lokeron Multicultural Britain että Stiffer Upper Lip. (EDIT! Haasteen emäntä valaisi pisteenlaskua, eli täyteen saaduilla alakategorioilla on suurin merkitys, eli osallistun haasteeseen 8 alakategorialla keräten pisteitä 24.)
Haaste oli pullollaan ihastuttavia lukukokemuksia ja hyviä kirjoja. Ilmeisesti Briteissä tehdään pelkästään hyvää kirjallisuutta, koska en tosiaan kovinkaan moneen sellaiseen kirjaan törmännyt, joiden lukemista olisin jotenkin katunut. Varsin merkityksellisiksi kirjoiksi osoittautuivat teokset Nalle Puh, Valkopukuinen nainen, Anna omassa kodissaan ja Pitkän päivän ilta. Nämä todellisiksi helmiksi osoittautuneet kirjat tulevat varmasti kulkemaan matkassani pidempäänkin. Näiden muutaman lisäksi (joita ajattelen viiden tähden kirjoina) suuren vaikutuksen tekivät myös kirjat Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, Ihmishirviöt, Majakka, Vieraan turva, Paluu Rivertoniin, Vieras kartanossa, Anna opettajana, Prinsessa vailla valtakuntaa, Ole luonani aina ja Little Been tarina. Osa näistä kuuluu vuoden parhaimpiin lukukokemuksiin, joita tekee mieli hehkuttaa jokaiselle joka suinkin jaksaa kuunnella. Silti joukko on kovin sekalainen ja uskon että joidenkin kirjojen hohto sammuu ajan myötä ja toisten taas ei. Nämä ns. neljän ja viiden tähden kirjat ovat ihania harvinaisuuksia enkä todellakaan oleta jokaisen kirjan päätyvän näiden kirjojen joukkoon.
Keskivertokirjoihin päätyikin sitten suurin osa teoksista. Kolmen tähden kirja ei tarkoita minulle mitenkään epäonnistunutta tai vajavaista lukukokemusta. Kolmen tähden kirja on hyvä ja omalla pienellä tavallaan merkittävä lukukokemus, jolla ei kuitenkaan ole niin paljon ansioita, että pystyisin ajatella niitä neljän tähden (tai varsinkaan viiden tähden) kirjoina. Suurin osa lukemistani kirjoista päätyy tämän porukan jatkoksi ja mielestäni tämä on ihan hyvä porukka hengailla. Mukavia hetkiä kirjan parissa tuottivat siis seuraavat kirjat: Sinä päivänä, Vuonna 1984, Sementtipuutarha, Annen balettihaave, Harry Potter - Suuri velhouskirja, Petteri Kaniinin satumaailma, Ruumis jääkellarissa, Katkeamispiste, Hautanummi, Purppuranpunainen hibiskus, The Magician's Nephew, Silver Wedding ja The Witch, the Lion and the Wardrope.
Vain muutaman kirjan kanssa ei tuntunut synkkaavan sitten millään. En välttämättä muistele seuraavia teoksia mitenkään hirveän pahalla, mutta en kyllä kovin hyvälläkään. Kultainen muistikirja, Kärpästen herra ja Kerjäläistyttö tuottivat pettymyksen ja useita puuduttavia hetkiä. Lopussa kiitos kai seisoi, mutta näitä en voi oikein muille suositella, koska itse tosiaan pitkästyin aika lailla näitä lukiessani.
Olisihan tästä hauska turista enemmänkin, mutta kuumetta pukkaa taas ja pää on niin tyhjä, että näillä mennään. Nyt jään innolla odottamaan muiden TB-aiheisia kirjoitteluja, moni on niitä luvannutkin jo tulevaksi. Kiitos vielä Karoliinalle huikean mukavasta haasteesta!
EDIT! Vielä siis puuttuu yksi kirja tuolta Commonwealthin alta, mutta sen luettuani päätän haasteen;)
Modern Women Writers 3/3
Shaffer & Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Lessing: Kultainen muistikirja
Woolf: Majakka
Modern Men Writers 6/3
Nicholls: Sinä päivänä
Orwell: Vuonna 1984
Golding: Kärpästen herra
McEwan: Vieraan turva
McEwan: Sementtipuutarha
Montefiore: Ihmishirviöt
Children's Britain 5/3
Estoril: Annen balettihaave
Harry Potter - Suuri velhouskirja
Potter: Petteri Kaniinin satumaailma
Milne: Nalle Puh
Jones: Prinsessa vailla valtakuntaa
Stiffer Upper Lip 3/3
Morton: Paluu Rivertoniin
Waters: Vieras kartanossa
Collins: Valkopukuinen nainen
Modern Thrillers 3/3
Walters: Ruumis jääkellarissa
Lelic: Katkeamispiste
Bauer: Hautanummi
Commonwealth 4/5
Montgomery: Anna omassa kodissaan
Montgomery: Anna opettajana
Munro: Kerjäläistyttö
Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
Éirinn go Brách! 3/3
Lewis: The Magician's Nephew
Binchy: Silver Wedding
Lewis: The Witch, the Lion and the Wardrope
Multicultural Britain 3/3
Ishiguro: Ole luonani aina
Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Cleave: Little Been tarina
Pisteiden lasku on ehkä jäänyt minulta kuitenkin hieman epäselväksi. Järkeilin asian niin, että pääasia on lukea niin monta kirjaa kuin ehtii. Eli vaikka johonkin kategoriaan on luettukin yli kolme kirjaa, niin sillä ei ole väliä? Luin haastetta silmällä pitäen 30 kirjaa. Päätin osallistua jokaiselle kirjalla aina pelkästään yhteen kategoriaan. Näin oli minusta selkeämpi toimia kuin että olisin täyttänyt esimerkiksi Pitkän päivän illalla sekä lokeron Multicultural Britain että Stiffer Upper Lip. (EDIT! Haasteen emäntä valaisi pisteenlaskua, eli täyteen saaduilla alakategorioilla on suurin merkitys, eli osallistun haasteeseen 8 alakategorialla keräten pisteitä 24.)
Haaste oli pullollaan ihastuttavia lukukokemuksia ja hyviä kirjoja. Ilmeisesti Briteissä tehdään pelkästään hyvää kirjallisuutta, koska en tosiaan kovinkaan moneen sellaiseen kirjaan törmännyt, joiden lukemista olisin jotenkin katunut. Varsin merkityksellisiksi kirjoiksi osoittautuivat teokset Nalle Puh, Valkopukuinen nainen, Anna omassa kodissaan ja Pitkän päivän ilta. Nämä todellisiksi helmiksi osoittautuneet kirjat tulevat varmasti kulkemaan matkassani pidempäänkin. Näiden muutaman lisäksi (joita ajattelen viiden tähden kirjoina) suuren vaikutuksen tekivät myös kirjat Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, Ihmishirviöt, Majakka, Vieraan turva, Paluu Rivertoniin, Vieras kartanossa, Anna opettajana, Prinsessa vailla valtakuntaa, Ole luonani aina ja Little Been tarina. Osa näistä kuuluu vuoden parhaimpiin lukukokemuksiin, joita tekee mieli hehkuttaa jokaiselle joka suinkin jaksaa kuunnella. Silti joukko on kovin sekalainen ja uskon että joidenkin kirjojen hohto sammuu ajan myötä ja toisten taas ei. Nämä ns. neljän ja viiden tähden kirjat ovat ihania harvinaisuuksia enkä todellakaan oleta jokaisen kirjan päätyvän näiden kirjojen joukkoon.
Keskivertokirjoihin päätyikin sitten suurin osa teoksista. Kolmen tähden kirja ei tarkoita minulle mitenkään epäonnistunutta tai vajavaista lukukokemusta. Kolmen tähden kirja on hyvä ja omalla pienellä tavallaan merkittävä lukukokemus, jolla ei kuitenkaan ole niin paljon ansioita, että pystyisin ajatella niitä neljän tähden (tai varsinkaan viiden tähden) kirjoina. Suurin osa lukemistani kirjoista päätyy tämän porukan jatkoksi ja mielestäni tämä on ihan hyvä porukka hengailla. Mukavia hetkiä kirjan parissa tuottivat siis seuraavat kirjat: Sinä päivänä, Vuonna 1984, Sementtipuutarha, Annen balettihaave, Harry Potter - Suuri velhouskirja, Petteri Kaniinin satumaailma, Ruumis jääkellarissa, Katkeamispiste, Hautanummi, Purppuranpunainen hibiskus, The Magician's Nephew, Silver Wedding ja The Witch, the Lion and the Wardrope.
Vain muutaman kirjan kanssa ei tuntunut synkkaavan sitten millään. En välttämättä muistele seuraavia teoksia mitenkään hirveän pahalla, mutta en kyllä kovin hyvälläkään. Kultainen muistikirja, Kärpästen herra ja Kerjäläistyttö tuottivat pettymyksen ja useita puuduttavia hetkiä. Lopussa kiitos kai seisoi, mutta näitä en voi oikein muille suositella, koska itse tosiaan pitkästyin aika lailla näitä lukiessani.
Olisihan tästä hauska turista enemmänkin, mutta kuumetta pukkaa taas ja pää on niin tyhjä, että näillä mennään. Nyt jään innolla odottamaan muiden TB-aiheisia kirjoitteluja, moni on niitä luvannutkin jo tulevaksi. Kiitos vielä Karoliinalle huikean mukavasta haasteesta!
EDIT! Vielä siis puuttuu yksi kirja tuolta Commonwealthin alta, mutta sen luettuani päätän haasteen;)
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Onnea voittajalle!
Arvonta suoritettiin jouluisesti lumiukkosukan avustamana. Sieltä voittajaksi nousi
RIIKKA!
Onnea Riikalle, joka suositteli Anni Swanin Ollin oppivuosia. Tähän ja muihin suositeltuihin kirjoihin palaan sitten ensi vuoden puolella. Kiitos kaikille kirjavinkin jakaneille!
Riikka, lähetätkö minulle vielä sähköpostia osoitteeseen sonjamarjamaki(miukumauku)hotmail.com ja kerrot mitkä kaksi pokkaria haluaisit listalta saada.
The Lion, the Witch and the Wardrobe
1950
171 s./Lions
Olen tänä vuonna pyrkinyt lukemaan enemmän englanninkielisiä kirjoja ylläpitääkseni kielitaitoani. Nyt tämä projekti sai mieluista jatkoa Narnia-sarjan kenties tunnetuimmalla osalla Velho ja leijona. Niin kuin totesin jo ensimmäistä osaa lukiessani, kirjassa on runsaasti kuvitusta ja tarina etenee mukavan joutuisasti. Tällaiset seikat tekevät teoksesta mukavan välipalakirjan. Pidempään kirjaan keskittymiskykyni ei riittäisikään, onhan kyseessä kuitenkin minulle ennestään tuttu tarina.
Olen tosiaan nähnyt muutamanvuosi sitten tehtaillun elokuvan jo monta kertaa ja se on minusta aivan ihana. Mitään uutta kirjaversio ei tunnu lukijalle tarjoavan, joten elokuvan käsikirjoittaja on ollut positiivisen uskollinen alkuperäiselle tarinalle. Saan tosin kiittää huonoa muistiani, että pääsin muutaman kerran yllättymäänkin kirjaa lukiessani. Unohdan näköjään juonet todella nopeasti, koska en myöskään muista muutama kuukausi sitten lukemastani sarjan ensimmäisestä osasta juuri mitään. Onkohan englanniksi lukemisella jotain tekemistä asian kanssa? Olen joka tapauksessa usein skeptinen sen suhteen,että jaksaisin lukea kirjan sen jälkeen kun olen tahkonnut monta kertaa elokuvaversiota. Tuttua tarinaa kun voi olla hieman liian pitkästyttävä lukea, kun taistelukohtaukset esimerkiksi voivat kirjassa kestää kymmeniä sivuja.
Monille Velhon ja leijonan tarina on varmasti tuttu, mutta kerrattakoon, että tässä osassa sisarukset Lucy, Susan, Edmund ja Peter vierailevat ensimmäistä kertaa Narniassa ja päätyvät ottamaan osaa taisteluun, jolla yritetään lopettaa Narniassa vallitseva ikuinen talvi. Kirjan henkilöhahmoja en kokenut kovinkaan moniulotteiseksi ja mielikuvani heistä ovat enimmäkseen peräisin elokuvasta. Edmundin toivoisin jatko-osissa kasvavan ihmisenä (lapsena) sen verran, että häntä ei joka kerta houkuteltaisi pahisten puolelle.
Osallistun tällä kirjalla TB:n alakategorian Éirinn go Brách! valloittamiseen ja päätän samalla koo haasteen omalta osaltani. Saattaa toki olla mahdollista, että joulun tienoilla tartun vielä Englannista peräisin olevaan kirjaan, mutta se ei ainakaan tällä hetkellä tunnu kovin todennäköiseltä. Haasteen seurassa on ollut erittäin mukavaa ja palaankin siihen ja luettuihin kirjoihin vielä omassa postauksessa.
P.S. Illalla julkaisen synttärikilpailun voittajan, vielä ehtii päivän aikana osallistua täällä.
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Täydellinen paisti
2011
307 s./Teos
Taru valmistautuu huolella kohtaamaan wieniläisen miesystävänsä perheen yhteisen päivällispöydän ääressä. Suomalaisen naisen tulikokeeksi näyttää koituvan täydellisen sianpaistin tekeminen. Perinteisiä ohjeita paistille on enemmän kuin laki sallii ja naapurin rouvastakaan ei ole sanottavasti apua. Lopulta Franzin perhe saapuu ja kaikki sujuu niin kuin edellisilläkin vierailuilla: anoppi on raivostuttava vanha rouva, sisko keskittyy lähinnä syömään itsensä hengiltä ja siskontyttö kaikessa nuoruuden energisyydessään ärsyttää sukulaisiaan provosoivilla keskustelunaloituksillaan. Taru tuntee jäävänsä jatkuvasti ulkopuoliseksi, vaikka hän on tehnyt kaikkensa järjestääkseen mukavan illan koko perheelle.
Nyt on pakko myöntää, että pitkästyin tarinaa lukiessani niin pahasti, että lukukokemusta voisi kuvailla pelkästään sanalla puuduttava. Ensinnäkin "jutun juju" tuntui liian tutulta ja moneen kertaan käsitellyltä. Olen lukenut ja nähnyt valkokankaalla samanlaisia tarinoita jo muutamaan otteeseen. Asetelma siitä, että perhe kokoontuu saman pöydän ääreen ja konfliktia pukkaa toisensa perään ja aina on se pakollinen ilkeä patriarkka ja pakollinen rassukka, joka yrittää tulla hyväksytyksi siinä heikosti onnistuen. Voisihan sitä totta kai ajatella positiivisesti niinkin, että mikäpä tarina ei olisi kerrottu jo aikaisemmin, mutta kyllä minä silloin odotan tuoretta lähestymistapaa tai vetävää juonta tai ylipäätänsä mielenkiintoisia hetkiä perheen parissa.
Lukiessani Täydellistä paistia rinnastin sen itse asiassa todella usein Nenäpäivään. Eiväthän päähenkilöt mitään toistensa kopioita ole, mutta herättivät minussa samanlaisia tuskastumisen fiiliksiä: Irma ja Taru häsläävät, puhuvat hölmöjä ja tekevät kaikesta tarpeettoman vaikeaa. He sekoilevat siellä täällä, käyttäytyvät hermostuneesti ja ajattelevat (lukijan kannalta) melko yhdentekeviä ajatuksia. Molemmissa kirjoissa on myös kutkuttavan mielenkiintoinen takakansiteksti, joka lupaa hyvää ja saa odottamaan kirjan lukemista. Todellisuudessa vain kävi niin, että yritin melkein joka toisen sivun alussa tsempata itseäni, että nyt luetaan oikein keskittyneesti seuraava aukeama, mutta puolentoista sivun jälkeen viimeistään huomasin aina ajattelevani mielummin omiani kuin seuraavani Tarun ajatuksenjuoksua.
Kirjassahan ei siis välttämättä tarvitsisi tapahtua mitään kovin erikoista ja silti tarina voisi temmata lukijan mukaansa. Toivottavaa kuitenkin olisi, että edes henkilöiden ajatukset olisivat ns. lukemisen arvoiset. Loppua kohti lukukokemus parani, mutta sympatiani esimerkiksi Tarun suhteen eivät heränneet. Mieleeni jäi varsinkin kirjan loppupuolella ollut kohtaus, jossa Taru on ulkoiluttamassa koiraa ja hän tapaa erään kiukkuisen miehen. Ajatuksissaan Taru sanoo yhtä sun toista oikeasti sanomisen arvoista, mutta suusta pääseekin sitten vain pelkkiä sammakoita. Vuosi sitten totesin, että ei näin, Irma! Nyt pääsin toteamaan, että ei näin, Taru!
Onneksi muut kirjan lukeneet ovat tuntuneet pitävän kovastikin Täydellisestä paistista, joten minun ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa tästä(kään). Kyllä aina yksi vastarannankiiski mukaan mahtuu:) Punainen lanka jäi tällä kertaa minulta tavoittamatta. Huomasin tämän itse asiassa siinä vaiheessa, kun Franzin sukulaisten sanotaan pitävän Tarua outona suomalaisena hermoheikkona, tai näin Taru ainakin itse uskoo ja on näreissään asiasta. Minun mielestäni Taru oli raivostuttava heikkohermo, joka ei vain millään saanut minua puolelleen, oli sitten kuinka yksinäinen tahansa.
Kirja on palkittu Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnolla vuoden 2011 parhaana esikoisteoksena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)