Vuoden 2012 helmet

 

 

  

 

 

 

Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen

Pienen päästäisen elämä on niin kovin lyhyt, liian pian joutuvat ystävät hyvästelemään Karhu Murhisen, joka eli jokaisen päivän riemukkaasti. Suosittelen ihan jokaista lukemaan tämän uskomattoman kauniin tarinan siitä, miten elämä kannattaa elää.

 

Blondi

Marilyn Monroen vaiheisiin tulee aina jäämään aukkoja, mutta Oatesin kirja on ihana lukea ikäänkuin kirjailija tietäisi koko totuuden. Tämän kirjan jälkeen kiinnostukseni kuuluisaa näyttelijätärtä kohtaan kasvoi suuresti.  

 

Kultatukka, tähtönen

Tyylikäs ja ihastuttavan puistattava kirja pahuudesta ja siitä, miten se ilmenee eräässä kauniissa tyttölapsessa. Suosittelen heille, jotka eivät jaksa sarjamurhaajatarinoita, mutta haluavat elämäänsä kaunokirjallista jännitystä.

 

Hiljaisuuden tuolla puolen

Hieno romaani naisesta, joka on kokenut elämässään niin paljon pahaa, ettei jäljellä ole enää kuin kosto. Hannan tarina todella pureutuu ihon alle ja saa aikaan voimakkaita vihantunteita kaikkia sortajia vastaan.

 

Majakanvartija

Ehdottomasti Läckbergin paras romaani. Pienessä kalastajakylässä tapahtuvat kuolemat pysähdyttävät lukijan, ja tarinan edetessä on pakko pysähtyä ihmettelemään pahaa maailmaa. Surulliset ihmiskohtalot jäävät mieleen yllättävän pitkäksi aikaa, joten kyseessä on paljon enemmän kuin hyvä jännityskirja. 

 

Nälkävuosi

Pieneen tarinaan on saatu mahtumaan kaikki se kurjuus, joka tuli liian monelle suomalaiselle tutuksi nälkävuoden aikana. Tämä teos pitäisi jokaisen suomalaisen lukea. 

 

Punainen puutarha

Ihastuttavan tunnelmallisia tarinoita Blackwellin pienestä kyläpahasesta, joka ajan saatossa kasvaa kasvamistaan. Vuosisatojen aikana Blackwellissä ehditään rakastaa, vihata, pettää, haaveilla, kasvattaa lapsia ja lähteä pois. Koko elämänkirjo tuntuu olevan näiden kansien sisällä.

 

Orjattaresi

Atwoodin kehittelemä dystopia, jossa naiset on alistettu synnytyskoneiksi, kiehtoo ja kauhistuttaa. Miten ihmeessä tuohon pisteeseen on päädytty? Päähenkilön tarina kiinnostaa, eikä kirjaa malttaisi laskea käsistään ollenkaan. 

 

Jääkylmä

Hyytävän jännittävä tunnelma syntyy, kun yhdistetään hirmuinen lumimyrsky, eristyksissä oleva, salaperäisesti autioksi jäänyt lahkolaiskylä ja kamppailu elämästä ja kuolemasta. Ahdisti, pelotti ja hirvitti. Jokaisen jännityskirjallisuutta rakastavan must-read.

 

Poikani Kevin

Helvetillisen hieno ja monikerroksinen romaani äidistä ja pojasta, joka oli paha jo syntyessään. Vai oliko? 



Sisareni, rakkaani

Joyce Carol Oates
2008 suom. 2012
727 s./Otava

Joulunaika tuntuu vielä erityisemmältä, kun on onnistunut valitsemaan kirjapinosta juuri oikean kirjan joulun välipäiville. Säästelin koko pitkän syksyn Oatesin uutuutta, jonka sain hankittua kokoelmiini Tea with Anna Karenina -blogin arvonnasta voittamallani lahjakortilla. Odotin lukukokemusta keskimääräistä enemmän, koska tiesin tarinan mukailevan 1990-luvulla Yhdysvalloissa oikeasti tapahtunutta lapsimissin murhaa ja siitä syntyneitä spekulaatioita murhaajasta. Lööppien aikana oli melko pieni tyttö, ja muistan seuranneeni tapausta tarkasti kaikista mahdollisista lehdistä (ja jos penkoisin muistojeni laatikoita vanhemmillani, löytäisin tapauksesta säästämiäni artikkeleita ison pinon).

Sisareni, rakkaani on romaani, joka syntyy nuorena kuolleen luistelijalupauksen veljen kynästä tämän läpikäydessä kipeitä lapsuusmuistojaan. Skylerin kasvunvuodet olivat täynnä ahdistusta, pelkoa, yksinäisyyttä, epävarmuutta ja lääketokkurassa vietettyjä hetkiä. Muistoihin on vaikea palata parikymppisenä miehenalkuna, kun siskon kuolemasta on kulunut jo vuosikymmen. Skyler oli alunperin mamin pikkumies, perheen esikoinen, jonka odotettiin tuovan menestyksen iloa ja ylpeyttä vanhemmilleen. Kun Skyler loukkaantui vakavasti jääden iäksi rammaksi, pettyneiden vanhempien piti kohdistaa kaikki toivo pikkuiseen kömpelöön pikkusiskoon Edna Louiseen. Kaikkien yllätykseksi herkästä tytöstä kuoriutui jäällä huippulahjakas taitoluistelija ja vihdoin mamikin oppi rakastamaan kummallista tytärtään. Menestystä lähdettiin tavoittelemaan tosissaan ja niin Edna Louisen elämä muuttui täysin, uutta etunimeä myöten. Pikku-Bliss oli kaunis kuin nukke, ihmisten rajattomasti ihailema tyttö, mutta amerikkalaisen unelmaperheen kotitalon seinien sisäpuolella tapahtui paljon asioita, joista muilla ei ollut tietoakaan. Lopulta kaikki päättyi siihen, kun Bliss löydettiin kuolleena kotitalonsa pannuhuoneesta. 


Oatesin romaani on minulle kaikkea sitä, mitä toivon hienon romaanin olevan. Tarina ja sen tapahtumat ovat monitulkintaisia, mitään ei ole pureskeltu lukijan puolesta valmiiksi. Tunnelma on latautunut ja enteilee pahoja asioita tapahtuvaksi. Lukiessa on ahdistunut olo, kaikki on niin surullista, mutta silti toivoakin on. Pidin kirjasta valtavasti, varmasti osasyynä on tarinan taustalla olevat oikeat tapahtumat. Lukukokemukseeni kuului vahvasti spekuloiminen siitä, kuinka samankaltaiset kotiolot pienellä JonBennetillä aikoinaan oli, ja kuka hänet murhasi. Kirjailijan pitkät lauseet ja tajunnanvirtamainen kerrontatapa, jonka puitteissa varsinaisesta alkuperäisestä asiasta eksytään usein kauaskin, ovat tulleet tutuiksi jo aikaisemmista romaaneista. Aluksi Oatesin tyyliin kestää hetki tottua, mutta lopulta tarina aina vie mukanaan niin, ettei 700 sivua tunnu missään.

Joyce Carol Oates on kovaa vauhtia kipuamassa yhdeksi suosikeistani. Vuoden top-10 listalle Sisareni, rakkaani ei pääse, mutta paljastettakoon jo nyt, että Oatesin eräs toinen kirja on päässyt listalle. Ja tämäkin romaani olisi ollut sijalla 11. Osallistuin kirjalla So American -haasteeseen ja valloitin New Jerseyn.

Kiitos haastavasta vuodesta!

Kyllä, on tullut aika pistää haasteet pakettiin tältä vuodelta. Ahnehdin taas vuoden alussa liikaa suoritettavia, mutta minkäs teet, kun blogikollegat perustavat mielenkiintoisia haasteita. Haaveilen kuitenkin siitä, että joskus olen niin kärsivällinen ja määrätietoinen, että osallistun vuoden aikana vain yhteen isompaan haasteeseen ja keskityn siihen oikein kunnolla. Nyt kävi taas niin, että rohmusin monta isoa haastetta, ja onnistuin vain raapaisemaan kyseisten haasteiden pintaa. Voihan sillisalaatti.

Ikkunat auki Eurooppaan

Kyseinen haaste kannusti lukemaan mahdollisimman monta eurooppalaista kirjaa. Ilman sen kummempaa yrittämistä olisin lukenut ne muutamat kirjat Ruotsista, Iso-Britanniasta, Ranskasta, Irlannista ja Espanjasta. Muihin haasteeseen lukemistani kirjoista tartuin nimenomaan haasteen takia, joten onneksi olin tänä vuonna lukuvalinnoissani rohkeakin. Yhteensä luin 24 kirjaa, kun tavoitteeksi asetin vuoden puolivälissä luvun 35. Aika pahasti jäin siitä jälkeen ja 35 maata jäi kokonaan valloittamatta.

Suurimmassa osassa lukemistani kirjoista valloittamani valtio ja kirjailijan kotimaa täsmäävät. Venäjän kuitenkin valloitin yhdysvaltalaisella kirjalla tapahtumien sijoittuessa Neuvostoliittoon. Batman Barcelonan alkuperäinen versio on luultavasti yhdysvaltalainen, mutta koska suomensin miehelleni kirjan espanjankielestä ja tapahtumapaikkana on Barcelona, päätin antaa itselleni pisteet kotiin. Alla olevin kirjojen lisäksi seikkailin Euroopan alueella muutaman matkakirjan kanssa: Hanna Tuurin tieto- ja kaunokirjat tutustuttivat minut Irlantiin ja Kirsi Pihan matkakirja puolestaan Italiaan, mutta niistä en napannut pisteitä. Vaikka 8/24 kirjaa on luettu ns. mukavuusalueen ulkopuolelta, olisin ehkä kuitenkin voinut revitellä enemmänkin ja lukea edes muutaman kirjan jostain hieman eksoottisemmasta maasta...

Pohjois-Eurooppa

Islanti
Vigdís Grímsdóttir - Valosta valoon

Norja
Per Petterson - Kirottu ajan katoava virta

Ruotsi
John Ajvide Lindqvist - Kultatukka tähtönen
Mari Jungstedt - Saaren varjoissa
Ann Rosman - Majakkamestarin tytär
Dahlén - Ihmispedot
Camilla Läckberg - Majakanvartija
Garton & Unenge - Salaistakin salaisempi pölynimuri

Tanska
Ib Michael - Kahdestoista ratsastaja

Viro
Mari Saat - Lasnamäen lunastaja

Itä-Eurooppa

Venäjä
Daphne Kalotay - Bolsoin perhonen

Etelä-Eurooppa

Espanja
Antonio Hill - Kuolleiden lelujen kesä
Batman Barcelona

Länsi-Eurooppa

Alankomaat

Herman Koch - Illallinen

Belgia
Annelies Verbeke - Nuku!

Irlanti
Cecelia Ahern - Tyttö peilissä

Iso-Britannia
Rosamund Lupton - Sisar
Enid Blyton - Five Go to Mystery Moor
Enid Blyton - Viisikko aarresaarella
Alexander McCall Smith - Naisten etsivätoimisto nro 1
J.S. Watson - Kun suljen silmäni

Ranska
Claire Castillon - Kuplissa
Anna Gavalda - Viiniä keittiössä
Alex Capus - Léon ja Louise

 

So American

 

Tästä haasteesta olin todella innoissani, vaikka siinä vaiheessa vuotta, kun haaste lanseerattiin tiesin etten enää ehtisi kunnolla panostaa haasteeseen. Näin ollen päätin keskittyä pelkkään osavaltio-osioon, eli yritin vuoden aikana käydä mahdollisimman monessa osavaltiossa. Eikä se ole muuten ollenkan niin helppoa kuin kuvittelin! Useassa teoksessa tapahtumapaikalla ei ole väliä, joten kaupunkia tai osavaltiota ei välttämättä alleviivata kirjan takakansiesittelyssä eikä tieto päädy välttämättä kirjaston asiasanoihinkaan. Yritä siinä sitten valloittaa osavaltioita järjestelmällisesti;)

 

Ehdin vuoden aikana piipahtaa 21 (19) kertaa Yhdysvalloissa, 13 (12) eri osavaltiossa.Tavoitteekseni asetin 20 kirjaa ja 20 osavaltiota, mutta ihan niin putkeen haaste ei edennyt. Connecticutin sijoittuva Tiikeriäidin taistelulaulu on muistelmateos eli epäkäypä kirja haasteeseen. Massachusettsin sijoittuva Orjattaresi puolestaan on kanadalaisen kirjailijan tuotos. Nuortenkirjoista en kuolemaksenikaan muista, saivatko ne olla mukana haasteessa... Niin tai näin, sain valloitettua kaikki osavaltiot kirjojen tapahtumapaikkojen mukaisesti, poikkeuksena Vanhus ja meri, jonka tapahtumapaikkaa ei kirjassa kerrottu. Myöhemmin tosin luin lähteestä X, että kirjan tapahtumat sijoittuisivat Kuubaan, mutta ruksin käydyksi Floridan, jossa kirjailija asui aikoinaan.

 

Olisi hauskaa jatkaa Yhdysvaltojen valloittamista, mutta saa nähdä minkälaisiin ratkaisuihin ensi vuonna päädyn. Joku päivä olisi myös hauska osallistua So American -haasteeseen niin, että valloittaisin kirjallisuuskategorioita.

Connecticut
Amy Chua - Tiikeriäidin taistelulaulu*
Etelä-Carolina
Sue Monk Kidd - The Secret Life of Bees
Florida
Ernest Hemigway - Vanhus ja meri
Illinois
Carolyn Keene - Neiti Etsivä ja 99 askelman arvoitus
Carolyn Keene - Neiti Etsivä ja luolan arvoitus
Kalifornia
Joyce Carol Oates - Blondi
Maryland
Anne Tyler - Amerikan lapset

Massachusetts
Daphne Kalotay - Bolsoin perhonen
Alice Hoffman - Punainen puutarha
Margaret Atwood - Orjattaresi**

Minnesota
Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
Mississippi
Kathryn Stockett - Piiat
Montana
Torey Hayden - Viattomat

New Jersey

Joyce Carol Oates - Sisareni, rakkaani

New York
Lionel Shriver - Poikani Kevin
John Verdon - Sokkopeli
Child & Preston - Tulikivi
Child & Preston - Veljensä vartija
Melissa Bank - Nyt nappaa!
F. Scott Fitzgerald - Kultahattu

Wyoming
Tess Gerritsen - Jääkylmä

*kirja ei ole kaunokirjallinen, vaan luokiteltu muistelmiin
**kirjailija ei ole kanadalainen, mutta kirjan tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin

 

 ---

 

Lisäksi osallistuin muutamaan pienempään haasteeseen. Satun Minihaastetta suoritin alkuvuoden innokkaasti, mutta loppuvuoden haasteet jäivät uupumaan. Sarjakuvaromaaniin oli mielenkiintoista tarttua, se ei tosiaan ole sonjamaisin genre, mutta kokeilut ovat aina silloin tällöin tervetulleita. Toinen tapaaminen Haydenin kanssa ei ollut kovin kannattava, mutta selvisin hengissä. Kallaksen teoksesta innostuin (julmaa ironiaa) niin paljon, että luin näytelmän jälkeen romaaninkin. Väriä tunnustaessa sain vihdoin syyn tutustua Montgomeryn paljon kehuttuun romaaniin.

 

Suomenruotsalaiseen kirjallisuuteen kurkistin tänä vuonna 7 kirjan verran. Carpelanin teosta Lehtiä syksyn arkistosta aloittelin, mutta totesin sen lopulta olevan liikaa niin monella eri tavalla. Lundbergin Jää oli yksi vuoden hienoista kotimaisista lukukokemuksista, Ihanat naiset rannalla ja Södergranin Runoja olivat vuoden rimanalittajia, ja muut olivat aika lailla mieleeni. En osaa sanoa sen tarkemmin, onko suomenruotsalainen kirjallisuus jotenkin erilaista kuin muiden kotimaisten kirjailjoiden, mutta oli hauskaa vuoden ajan tarkastella omia kokemuksia suomenruotsalaisilta tekijöiötä.

 

Minihaaste

Sarjakuvakirja
Ville Tietäväinen - Näkymättömät kädet
Toinen tapaaminen
Torey Hayden - Viattomat
Saari
Aino Kallas - Sudenmorsian (näytelmä & romaani)
Väri
L.M. Montgomery - Sininen linna
 

Underbara finlandssvensk vid papper

Monika Fagerholm - Ihanat naiset rannalla
Tove Jansson - Kesäkirja
Anni Bloqvist - Tie Myrskyluodolle
Edith Södergran - Runoja
Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
Maria Turtschaninoff - Helsingin alla
Ulla-Lena Lundberg - Jää

Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti

Vuosi sitten väsyin siihen, että ennakkoluuloni kotimaista kirjallisuutta kohtaan estivät minua tutustumasta uusiin välillä melko mielenkiintoiseltakin vaikuttaviin kirjoihin. Lopulta ei auttanut muu kuin haastaa itsensä lukemaan kotimaista kirjallisuutta ja toivoa, että haaste antaisi uutta puhtia lukemiseen. Sen verran halusin säästää kotimaisen kirjallisuuden saralla aloittelevaa lukijaparkaa, etten sisällyttänyt haasteeseen ns. pakollisia klassikkokirjoja ja nykykirjallisuuden suurnimiä, vaan päätin röyhkeästi viettää vuoden päivät lukien kirjoja, jotka voisivat jättää jälkeensä hyvän lukukokemuksen niin, että ennakkoluuloni pikkuhiljaa väistyisivät. Nyt vuosi on kulunut, ennakkoluulot ovat tosiaan hälvenneet ja uskalsin muutaman kerran tarttua myös sellaisiin kirjoihin, joiden uumoilin olevan pelkkää ajanhukkaa. Haaste on siis suoritettu:)

 

Tammikuussa 2012 tuumasin, ettei minulla ole kotimaisia suosikkikirjailijoita (valehtelin, koska olin juuri silloin unohtanut Monika Fagerholmin olemassaolon). Vuoden päätteeksi onkin ilo todeta, että tutustun mielelläni jatkossakin mm. Aki Ollikaisen, Virpi Hämeen-Anttilan, Tove Janssonin, Hanna Tuurin, Salla Simukan ja Monika Fagerholmin tuotantoon. Oikeastaan aika moni muukin kirjailijatuttavuus jätti jälkeensä mukavan toiveikkaan olon kotimaisen kirjallisuuden suhteen.

 

Jaottelin haasteen 19 alakategoriaan, joihin kaikkiin suunnittelin osallistuvani ainakin kahdella kirjalla. Monipuolisesti sainkin luettua kirjoja, mutta valitettavasti eräkirjallisuuteen en saanut tutustuttua ollenkaan ja kaikki fantasia- ja scifi-elementtejä sisältävät kirjat puolestaan olivat nuortenkirjallisuutta. Alla näkyy kaikki kirjat, jotka luin haastetta varten. Merkitsin tähdellä ne kirjat, jotka edustavat minulle kotimaisen kirjallisuuden aarteita. Ne kaikki eivät ehkä ole niitä yleisesti arvostetuimpia teoksia kotimaisen kirjallisuuden saralla, mutta ne ovat minulle niitä, joiden takia en enää ahdistu ajatellessani kyseistä kirjallisuuden kenttää. Kaksi tähteä peräänsä saivat ne kirjat, jotka haluan nostaa esille aivan erityislaatuisina lukukokemuksina.

 

Luin haastetta varten 40 kirjaa, joista 24 kirjaa saivat tähden peräänsä, niistä 6 kirjaa olivat vallan erityisiä. Aika hyvin, etten sanoisi! Osa tähdettömiksi jääneistä kirjoista olivat varsinaisia mahalaskuja, kuten Kirjastovirkailijan päivä, Miss Seinäruusu ja Ihanat naiset rannalla, mutta toisaalta Monika Fagerholm on kuitenkin kirjailija, jonka koko tuotannon haluan lukea, koska taas Amerikkalainen tyttö on yksi kaikkien aikojen parhaista lukukokemuksista, eikä Diivakaan huono ollut. Tähdettömäksi jäi myös esimerkiksi Muumipeikko ja pyrstötähti, vaikka olenkin pitänyt muista lukemistani muumikirjoista. Näin ollen haasteesta jäi oikein hyvät muistot ja erittäin mielenkiinnolla odotan kuinka paljon kotimaista kirjallisuutta tulee suosittua ensi vuonna, kun taustalla ei enää ole haastetta. Toisaalta täytyy myöntää, että vuoden top-10 listalle ei tule päätymään kuin kaksi kotimaista kirjaa, joten siinä mielessä kotimaisen kirjallisuuden saralla on vielä tekemistä...;)

Kotimaisten naiskirjailijoiden teokset 2000-luvulla
Härkönen - Onnen tunti
Lehtinen - Miss Seinäruusu
Hämeen-Anttila - Tapetinvärinen*
Elina Halttunen - Syysvieraita**

Kotimaisten mieskirjailijoiden teokset 2000-luvulla
Jääskeläinen - Harjukaupungin salakäytävät*
Vepe Hänninen - Minä, vakuutusetsivä

Kotimaisten naiskirjailijoiden teokset ennen 2000-lukua
Fagerholm - Ihanat naiset rannalla
Blomqvist - Tie Myrskyluodolle*

Kotimaisten mieskirjailijoiden teokset ennen 2000-lukua
Salminen - Varasto

Jännityskirjallisuus
Hiltunen - Vilpittömästi sinun*
Isomäki - Sarasvatin hiekkaa

Klassikot
Kallas - Sudenmorsian (näytelmä & romaani)

 

Lastenkirjallisuus
Kinnunen & Talvio-Jaatinen - Vernerin matka maailmalle*
Parvela & Talvitie - Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen**
Salmi - Puluboin ja Ponin kirja*
Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
Walldén - Ruben ja Harman kartano
Tapani Bagge - Aaveiden meri*
Tittamari Marttinen - Meidän luokka nousukiidossa*
Tuula Kallioniemi - Aaveita ja avaruusolentoja

Nuortenkirjallisuus
Jalo - Nummelan ponitalli ja Haamulinnan kadonnut ori*
Turtschaninoff - Helsingin alla*
Simukka - Jäljellä*

Sarjakuvakirjallisuus
Tietäväinen - Näkymättömät kädet*
Paloniemi - Kiroileva siili 3
Nykänen - Mummo*

Kotimaiset elämänkerrat
Pihlajamäki - Adoptiomatka*

Suomi ja sodat
Lander - Käsky*

Suomalaiset maailmalla
Tuuri - Orapihlajapiiri
Tuuri - Irlantilainen aamiainen**
Piha - Medicien naapurissa**

Palkitut kotimaiset kirjat ja kirjailijat
Jansson - Kesäkirja*
Lundberg - Jää**

Runokokoelmat
Södergran - Runoja
Itkonen - Lumilyhdyn valossa*

Tietokirjallisuus
Lehikoinen - Katkera Manalan kannu*

Kotimaisten esikoiskirjailijoiden teokset
Ollikainen - Nälkävuosi**
Itäranta - Teemestarin kirja*

Novellikokoelmat
Korhonen - Kirjastovirkailijan päivä

Fantasia- ja scifi-kirjallisuus
Eräkirjallisuus

Kertokaahan ihmeessä muutkin haasteeseen osallistuneet, miten haasteen koitte ja kuinka iso osa luetuista kirjoista päätyi aarteeksi asti. Muistaakseni kovin monella muulla ei ollut taustalla samanlaista angstia kotimaista kirjallisuutta kohtaan:)

Joulun tunnelmaa

Joulukuu kuluu varsin nopeasti, jos sattuu olemaan kirjakaupassa töissä. Joulun tunnelmaan on hieman hankala virittäytyä, koska vapaapäivinäkin käy vähän ylikierroksilla ja ajatukset ovat usein työasioissa. Uusi koti on kuitenkin vihdoin valmis, joulukoristeet on ripoteltu pitkin asuntoa ja rauha on pikkuhiljaa palannut arkeen. Hektisten päivien jälkeen on ollut hävyttömän ihanaa lukea kirjoja joulunvietosta makoillen mukavalla divaanilla suklaarasia käden ulottuvilla. Omasta kirjahyllystä löytyy muutamakin jouluaiheinen teos, mutta koska en juurikaan harrasta ns. kirjallista haahuilua, eli että tarttuisin suosikkikirjaani ja lukisin pätkiä sieltä täältä, jäävät jouluaiheiset kirjat määrällisesti melko vähäisiksi joulun alla. Tänä vuonna olen tutkinut joulun taikaa näiden kahden kirjan parissa: 

Lumilyhdyn valossa
Jukka Itkonen
2011
54s./Kirjapaja

Olen ihastellut Itkosen talviteemaista runokokoelmaa jo sen ilmestymisestä lähtien. Kirjan ulkoasu on yksinkertainen, mutta suloisen herkullinen. En juurikaan runoista välitä, mutta kun aiheena on talvi ja jouluun valmistautuminen, on hyvät mahdollisuudet, että minäkin innostun.

Kirjan viehättävät runot ovat kuin pieniä kertomuksia niin ihmisten kuin eläintenkin talvipuuhista. Välillä muistellaan haikeana kesää, ihastellaan kuuran peittämää maata, odotetaan jouluaattoa lapsekkaan innostuneesti, nuuhkitaan joulun tuoksua, kurkistetaan niin yksinäiseen kuin perheellistenkin talvipäiviin, iloitaan hiihtoladuista ja villasukista, ja odotetaan että kevät pikkuhiljaa syrjäyttää talven. Lumilyhdyn valossa on todella helposti lähestyttävä runokokoelma, jonka parissa kiireinenkin saavuttaa oikeanlaisen tunnelman ja pysähtyy iloitsemaan kyseisestä vuodenajasta.

Carl Barksin joulu 2
Carl Barks
1953-1964
200s./Sanoma Magazines

Tutustuin viime vuonna Ankkalinnan jouluun sarjan ensimmäisen osan seurassa, joten tänä vuonna oli luvassa jouluisan kirjapaketin toinen osa. Sydäntä riipaisee, kun on myönnettävä, että petyin aika pahasti tällä kertaa. Viime vuonna juuri Ankkalinnan talvi loihti itsellenikin joulumielen kaiken harmauden keskelle, mutta tällä kertaa kaikki meni toisin.

Kaikkein kovin kolaus taisi olla se, että kun lukiessani näin ikkunasta valtavat lumipenkat, oli Ankkalinnassa moni joulu täysin lumeton! Uskomatonta! Tarinoissakin tunnuttiin noudattavan samaa kaavaa Akun ja veljenpoikien ollessa varattomina huolissaan joulun vietosta. Välillä Roope Ankka heltyy auttamaan sukulaisiaan hyvää hyvyyttään ja välillä harmissaan selvästä rahan tuhlaamisesta. Ja missä oli Iines, Mikki, Hessu ja Mummo Ankka? Uusien henkilöhahmojen mukaan marssi olisi värittänyt tarinoita mukavasti. On minulla tosin oma lehmä ojassakin: rakkain jouluaiheinen kirjani on Mummo Ankan jouluyllätys -kuvakirja, jossa kaikki tutut ankkalinnalaiset matkaavat Mummo Ankan maatilalle joulunviettoon. Samaa tunnelmaa kai etsin vielä aikuisenakin näistä Aku Ankoista, mutta nyt en päässyt kyllä lähellekään.

Kultahattu

F. Scott Fitzgerald
1925 suom. 1974
220 s./Otava

Nyt olen minäkin lukenut tämän suureksi amerikkalaiseksi romaaniksi kutsutun tarinan. Ja olen kuulkaas aika vaikuttunut. En nyt puhu ihan yhtä suurista tunteista kuin mitä esimerkiksi Ishiguron Pitkän päivän ilta herätti minussa, mutta kun ottaa huomioon, etten yleensä juuri klassikoista innostu, niin tässä tehdään jonkinlaista kirjallista historiaa! Alku ei suinkaan sujunut yhtä positiivisissa tunnelmissa, vaan kesti kauan ennen kuin tämä jazz-aikakauden romaani aukeni minulle. Tarinan piti vielä saavuttaa surullinen loppunsa, ennen kuin kirjan arvon todella ymmärsi.

Valtavassa kartanossaan New Yorkin kermaa harva se päivä viihdyttävä salaperäinen Gatspy on mielenkiintoinen hahmo, jonka vaikuttimista lukija pääsee selville sitä mukaan kun tarinan kertoja, vaatimaton herra Carraway tutustuu häneen. Gatspylla on ollut jo vuosia päämääränään hankkia valtava omaisuus, jotta tämä voisi voittaa takaisin Daisyn, nuoruudenrakkautensa, jota ei voinut aikanaan saada. Lahjomaton Carraway joutuu yllättäen tuhoontuomitun rakkaustarinan keskiöön, sillä hän sattuu olemaan sekä Gatspyn naapuri että Daisyn serkku.

Koin Fitzgeraldin kirjoitustyylin hieman hankalaksi, ja usein keskittyminen oli todella vaikeaa, vaikka yritinkin syvässä hiljaisuudessa tarinaa tankata. Kielellinen vaikeus - olen vaikeampaakin tekstiä lukenut, voisikohan sitä kutsua kielelliseksi tylsyydeksi? - väistyi onneksi, kun lopun traagiset tapahtumat, jotka johtivat toisiin traagisiin tapahtumiin, saivat minut huokaisemaan surullisesti ja kuitenkin ihastuneesti. Kun kaikki on vihdoin ohi, kun on selvinnyt millaisia tarinan keskiössä olleet ihmiset oikeasti luonteeltaan ovat, kaikki jotenkin loksahti paikalleen ja luulen ymmärtäneeni mistä tässä romaanissa on kyse. Daisysta en kuitenkaan saanut otetta, hän ei tuntunut olevan kaiken sen vaivan arvoinen, Gatspyn vuosikausien unelmien kohde. Tämä tosin on ikuisuusongelma, kun minä, rakkaustarina ja klassikkokirjallisuus kohtaamme: en pysty samaistumaan tarinan rakkausosaan enkä näin ollen täysin ymmärrä rakkauden eri osapuolien tekoja.

Hieno romaani innosti minut ensimmäistä kertaa ikinä hankkimaan kirjasta lisätietoa. Lukemisen jälkeen kolusin läpi nettiartikkeleita ja lehteilin läpi omasta kirjahyllystä löytyvät kirjallisuuden historiaan liittyvät kirjat. Oli mielenkiintoista lukea esimerkiksi symboleista, joita tutkijat ovat yrittäneet tulkita vuosikausia: vihreällä valolla Daisyn kodin laiturissa ja Gatspyn melkein pudottamalla kellolla koetaan olevan syvällisempiäkin sanomia. En lukiessani jää pohtimaan mahdollisia kielikuvia tai hakemaan rivien väliin piilotettuja viestejä, mutta toisten ajatuksia niistä on kuitenkin kiva lukea. Uuden vuoden kirjallinen lupaukseni voisikin täten olla se, että yritän tästä lähin tutustua myös klassikkokirjojen taustoihin pelkän tarinan lukemisen lisäksi. Nyt jään odottamaan uuden elokuvaversion saapumista teattereihin, pari kuukautta sitten nähty traileri oli aika huikea.

Osallistun kirjalla So American -haasteeseen.

Jäljellä

Salla Simukka
2012
221 s./Tammi

Mitä sinä tekisit, jos huomaisit eräänä aamuna herääväsi tyhjään maailmaan? Jäljellä esittelee lukijoille tämän mielenkiintoisen dystopian nuoren tytön näkökulmasta. Miltä tuntuu, kun koti humisee tyhjyyttään eikä mistään kuulu tavallisen elämän ääniä? Miten pian tuntee tulevansa hulluksi, kun hiljaisuuden täyttää pelkkä linnunlaulu? Miten tehdä lopullinen ratkaisu sen suhteen, jatkaako elämää vai päättääkö epätoivoissaan päivänsä? Emmi päättää uskoa siihen, että joku tulee vielä pelastamaan hänetkin. Kun ketään ei kuulu, tytön on vihdoin lähdettävä tutkimaan Tamperetta siinä toivossa, että löytyisi joku toinenkin jäljelle jäänyt.

Minut on vallannut pienoinen nuortenkirjabuumi. Tutustun mielelläni varsinkin kotimaisiin paljon kehuttuihin teoksiin, joita tänä päivänä on tarjolla nuorille ja koska edelliset kokeiluni ovat olleet varsin onnistuneita, päätin lukaista tämänkin. Ensimmäisen osan perusteella en kuitenkaan vielä osaa sanoa juuri mitään, niin selvää on että Jäljellä muodostaa kokonaisen tarinan vasta jatko-osan Toisaalla kanssa. Ensimmäinen osa esittelee tyhjän, pelottavan maailman, jossa Emmin ja muutaman muun on pärjättävä omillaan. Se herättää myös kymmeniä kysymyksiä, joihin toivottavasti edes osaan Toisaalla vastaa.

Lukukokemus oli oikein positiivissävytteinen, tarina soljui eteenpäin vaivattomasti ja vähemmälläkin lukuajalla kirjan pystyi ahmaisemaan parissa päivässä. Olen aikaisemminkin lukenut muutamia kirjoja, joissa maailma on tyhjentynyt ihmisistä tavalla tai toisella, ja niitä kun nyt ajattelen, niin on pakko myöntää, että mielestäni aiheesta olisi voitu tälläkin kertaa ammentaa enemmän. Toisaalta taas ymmärrän, että nuortenkirjat ovat usein ihmissuhdepainoitteisia, vaikka kantava teema näyttäisikin ensisilmäyksellä olevan joku muu. Nyt vain odotan, että saan jatko-osan nopeasti luettavaksi, ja että en joudu pettymään selityksiin, joita Simukalla mahdollisesti on antaa ihmisten katoamiselle - ja kaikelle muullekin.

Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin.

P.S. Jos Sinua kiinnostaa piipahtaa maailmanlopun tunnelmissa, suosittelen Richard Mathesonin kirjaa Olen legenda ja Cormac McCarthyn kirjaa Tie. Teoksissa tunnelma on varsin synkkä, mutta ne ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia.