2014 suom. 2014
239 s./Gummerus
Koen, että hyvän mielen tarinoissa on lähes aina se ongelma, että odotukset tarinaa kohtaan kasvavat ihan huomaamattaan liian suuriksi. Voin olla hyvinkin armollinen esimerkiksi täysin keskinkertaiselle jännitystarinalle enkä kovinkaan usein muistele pahalla, vaikka olisin lukenut ihan samanlaisen tarinan hetki sitten. Kun kyseessä on kustantajan viehättäväksi ja tunnelmalliseksi kehuma teos, en tunne armoa lainkaan. Odotan, että tarina todella lunastaa odotukset täysin.
Tuulisen saaren kirjakauppias oli varsinkin aluksi kutkuttavan lupaava ja odotin kovasti, että tarina pääsisi kunnolla käyntiin ja saisin nauttia kirjasta, joka muistuttaa lukijaa siitä, miksi kirjoja oikein luetaan. Lopahtiko sitten pikkuhiljaa oma kiinnostukseni vai mitä tapahtui, mutta lopulta huomasin, että en saanutkaan sellaista lukukokemusta, jonka olisin halunnut. Toisaalta en edes koe olevani tarinan kohdeyleisöä, koska pidän yleensä hieman rosoisemmista tarinoista, mutta kyllä aina yksi hyvä sympaattinen tarina lukuvuoteen mahtuu...
Tarinassa nelikymppinen kirjakauppias A.J. Fikry on hyvää vauhtia katkeroitumassa, sillä rakas vaimo on kuollut muutama vuosi sitten eikä kirjaharrastuskaan tuota enää samaa iloa kuin ennen. Fikryn elämä saa yllättäen uutta potkua, kun häneltä ensin varastetaan eräs keräilyharvinaisuus ja pian sen jälkeen takahuoneesta löytyy hylätty lapsi. Onko elämässä mahdollista aloittaa kaikki alusta? Mitä tapahtuu, kun lukuinto palaa ja kyläläiset tuntuvatkin taas tutustumisen arvoisilta ihmisiltä?
Sanotaan näin, että odotin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -kirjan tyylistä herttaista, mutta koskettavaa tarinaa. Ja toisaalta Epätavallinen lukija -kirjan kerrontaa pilke silmäkulmassa ja varsin osuvia huomioita lukemisesta ja kirjallisuudesta. Ihan näiden kirjojen tasolle Tuulisen saaren kirjakauppias ei kohonnut, mutta lukukokemus oli silti ihan kiva - vaikka se ei tälle lukijalle tällä kertaa riittänytkään.
Kustantaja esittelee kirjan täällä.
