Varjojen huone

Erik Axl Sund
2012 suom. 2014
364s./Otava

Mitä tapahtui ja kenelle?
Ruotsalaisen Varistyttö-trilogian päätösosa, jossa aikaisemmista osista tuttujen Sofia Zetterlundin ja Victoria Bergmanin salaisuudet paljastetaan viimeinkin. Mitä järkyttäviä muistoja Victorian mieli yrittää vieläkin sulkea pois? Entä mitä tapahtui Victorian tyttärelle Madeleinelle? Entä mikä uskonnollinen lahko tuntuu olevan kaiken pahan takana? Ja jääkö lahkon jäsenistä yksikään henkiin?

Kirjan yllätysmomentti?
Takakansiteksti lupaili, että kun murhien taustat alkavat pikkuhiljaa selviämään, totuus on kamalampi kuin kukaan osasi kuvitellakaan. Päädyin pienen pohdinnan jälkeen kuitenkin siihen, että ensimmäisen osan raakuudet olivat ihan omaa luokkaansa eivätkä viimeisen osan paljastukset siinä mielessä enää oikeastaan hetkauttaneet tottunutta lukijaa. Pienimuotoista maton vetämistä lukijan alta kuitenkin esiintyi ja hyvä niin.

Mitä jäin kaipaamaan?
Sofian ja Victorian näkökulmasta kerrottu tarina toimi hyvin näinkin, mutta aina kun tarinaan liittyy pelottavia uskonnollisia lahkoja, mieleni kiihtyy nollasta sataan. Olikin harmillista, että monimutkaisessa tarinassa olisi ollut aineksia vaikka mihin, mutta lopulta kirjassa keskityttiin enimmäkseen mässäilemään väkivallalla kuin selittämään uskonlahkon taustoja.

Lukukokemuksesta.
Varistyttö-trilogia on ehdottomasti jännäreiden ystävän must-read. Ahmin sarjan jokaisen osan parissa päivässä eli ne todellakin ovat niin koukuttavia ja helppolukuisia kuin huhutaan. Nopeatempoisen ja kiinnostavan juonen luulisi kuitenkin jättävän selvempiä muistijälkiä, mutta tuntui vähän hassulta aloitella kolmatta osaa, kun en muistanut sitten yhtään mitään toisesta osasta. Tämän lukijan onneksi vanhoja tapahtumia kerrattiin siellä täällä, muuten olisin ollut ihan totaalisen ulalla. Ei siis auttanut, vaikka Otava julkaisi kaikki kolme osaa lyhyen ajan sisällä:D

Kuukauden nuortenkirja: Valkoinen kuin lumi

Salla Simukka
2013
237 s./Tammi

Tutustuin jo lokakuussa Simukan uusimpaan kirjaan muutaman kappaleen verran ja tarina tuntui heti vievän mennessään. Tietenkin aluksi muisteltiin hetki ensimmäisen osan tapahtumia, mutta pian esiteltiin jo Lumikin uutta elämäntilannetta ja estradille astui uudet henkilöhahmot. Nopeatempoisuus saattaa kuulkaas olla välillä todella virkistävää!

Tiesin, että lukisin Valkea kuin lumi -kirjan jossain hyvässä välissä, mutta innostuin sarjasta ihan uudella tavalla, kun olin alkuviikosta kuuntelemassa Salla Simukkaa Keravan kirjastossa. Tapahtumassa puhui myös Siri Kolu ja keskustelu pyöri nuorten aikuisten kirjallisuuden ympärillä. En ole tainnut Twilight-sarjan jälkeen lukea kyseisen genren kirjoja (en esimerkiksi itse luokittelisi Nälkäpeliä nuorten aikuisten kirjaksi...), joten välillä olen pysähtynyt ihmettelemään, mikä tietyssä kirjassa viehättää sekä nuorta että aikuista. Lumikki-trilogiaa luettuani ymmärrän paremmin, että nuori päähenkilö puhuttelee tietenkin nuorta lukijaa, mutta koska tapahtumat liittyvät aikuisten pyörittämään maailmaan, on vanhemmankin lukijan helppo samaistua kirjan tapahtumiin.

Sarjan ensimmäinen osa Punainen kuin veri keskittyy Tampereen alamaailman selkkauksiin, kun taas toisessa osassa ollaan turistien täyttämässä Prahassa. Siellä nuori nainen lähestyy Lumikkia ja paljastaa olevansa tämän sisko. Uutisesta pökerryksissä oleva Lumikki saa pian taistella henkensä edestä, kun paikallinen uskonlahko päättää hankkiutua liikaa tietävästä tytöstä eroon. Kaikenlainen karmiva lahkotoiminta sopii jännityskirjallisuuteen kerta toisensa jälkeen, joten trilogian toinen osa oli kovasti mieleeni. Lahkotoimintaa esittelee myös kirjat Jääkylmää (Gerritsen) ja Saarnaaja (Läckberg).

Simukan kirjan luettuani päädyin muistelemaan tuoreita lukukokemuksiani kotimaisen nuortenkirjallisuuden saralta ja kutinani piti aika hyvin paikkaansa. Kovin monessa nykypäivän nuortenkirjassa tuntuu olevan aika alleviivattuakin seksuaalikasvatusta. On tietenkin kiva, että kirjallisuus viihdyttämisen ja sivistämisen lisäksi pistää ajattelemaan ja avartaa mieltä uusille ja ehkä pelottavaltakin tuntuville asioille. Minun ongelmani lähinnä liittyy siihen, että koen olevani jo avarakatseinen tyyppi ja siksi tämä jatkuva seksuaalisuuden korostaminen näyttää silmissäni melkein aina jotenkin päälleliimatulta.

Mutta jotta kirjoitus ei päättyisi negatiivisiin huomioihin, kerrattakoon vielä, että Lumikki-trilogia on oikein mainio tuttavuus ja toivottavasti moni nuori ja vanhempikin löytää sen äärelle.