Parantaja

Antti Tuomainen
2010
223 s./Helsinki-kirjat

Luin viime vuonna Tuomaisen Synkkä niin kuin sydämeni -teoksen ja se oli niin kaukana omasta jännärimaustani, että melkein jo ehdin luvata itselleni, että ei enää koskaan. Vannomista hillitsi kuitenkin se, etten ollut vielä lukenut Parantajaa, jonka tiesin niittäneen lukuisia hurmioituneita kirja-arvioita. Ei muuta kuin tuulta päin!

Parantaja oli lukukokemus vailla vertaa. Varmasti yksi aidoimmista, vakuuttavimmista, koskettavimmista ja iholle tulevista dystopia-tarinoista. Ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Tapani Lehtisen on löydettävä Parantaja-niminen sarjamurhaaja ja hänen on tehtävä se yksin ja mahdollisimman nopeasti. Tapanin toimittajavaimo Johanna on kadonnut seuratessaan Parantajan jälkiä ja aika alkaa käydä vähiin. Ilmastonmuutos on saanut maailman romahtamaan, pääkaupunkimmekin on vain varjo entisestään. Helsingin vaaralliset kadut antavatkin Tapanin tarinalle kohtalokkaan taustan.

Nautin Tuomaisen ytimekkään tarinankertomistaidon lisäksi siitä ahdistavasta tunteesta, jonka tarinan eteneminen vatsanpohjassa aiheutti. Jo heti kirjassa minulle tuli tunne, että pitelen kirjaa, jossa ihan kaikki on mahdollista ja Helsingin kurjuus niin käsin kosketeltavissa, että ihan hirvitti. Jos maailma todella romahtaa, Tuomaisen visio tulevaisuudesta voi hyvinkin olla totta ja se kauhistuttaa.

Parantaja kuuluu ehdottomasti kirjoihin, joista sanotaan: "Jos luet vain yhden kirjan vuodessa, sen on paras olla tämä!" Kirja tulee varmasti näkymään omalla top-10 listallani vuoden lopussa.

Ja kirjan loppu! Mitä siinä oikein tapahtuu?! En varmaan koskaan pääse yli siitä ärsytyksestä, etten ymmärrä loppukohtausta! Onneksi kyseessä on positiivisesti kihelmöivän ärsyttävä tunne.

Synkkä niin kuin sydämeni

Antti Tuomainen
2013
302 s./Like

Aleksi Kivi menettää äitinsä 13-vuotiaana. Äidin viimeistä lepopaikkaa ei koskaan löydetä, eikä syyllistäkään saada kiinni. Nuori poika jää kärsivällisesti odottamaan: hän tietää aikansa vielä tulevan, joku päivä hän vielä pakottaa syyllisen tilille äitinsä murhasta. Kahdenkymmenen vuoden päästä Aleksi löytää itsensä Kalmelan kartanosta talonmiehen hommista. Kartanon omistaja on varakas ja vaikean miehen maineessa oleva Henrik Saarinen, jota Aleksi pitää hyvin todennäköisenä syyllisenä äitinsä murhaan. Miten Aleksin yhden miehen kostoretken käy? Onko Saarinen todella murhaaja?

Antti Tuomaisen Parantaja on keikkunut lukulistallani jo hyvän aikaa. Lokeroin sen alun alkaen niiden kirjojen joukkoon, jotka vaativat kaikin tavoin oikean lukuhetken ja siksi tarinaan tarttumisessa onkin kestänyt hetki jos toinenkin. En yleensä ole kovin nopealiikkeinen niiden kirjojen suhteen, joiden lukemista odotan eniten. Erityisen odotetuksi lukukokemuksesta tekee myös se, että kyseisellä epävirallisella listalla harvoin on kotimaisia kirjoja, joten jännittäviä hetkiä on vielä luvassa!

Synkkä niin kuin sydämeni ilmaantui sopivasti eteeni ennen lomalle lähtöä ja päätin aloittaa Tuomaiseen tutustumisen sillä. Tämän vuoden uutuuksia on tullut luettua tavallista vähemmän, kotimaista kirjallisuutta vieläkin vähemmän ja kotimaisia miespuoleisia jännityskirjailijoita ei juuri lainkaan - koskaan.

Omaan korvaani melko mahtipontiselta kuulostava nimi vei heti harhateille, sillä itse tarina oli mielestäni liiankin simppeli ja tasapaksu. Liian usein huomasin ajatuksieni laukkaavan jossain ihan muualla kuin riveissä joita luin. Oma mielikuvitus teki taas tepposet siinä mielessä, että huonona takakansitekstin lukijana poimin vain sanat äiti ja poika ja tein omat johtopäätökseni kirjan nimestä, joka tuntui todella pahanenteiseltä. Odotin tarinan olevan tunnelmaltaan ehkä samankaltainen kuin Lindqvistin Kultatukka, tähtönen tai Waltersin Kuvanveistäjä: ehkä tarina karmivasta pojasta ja tämän vielä pelottavammasta äidistä tai jotain... Olin kieltämättä hämmentynyt, kun huomasinkin olevani jumissa ihan perusjännärin kanssa, jossa menneisyyden vangiksi jäänyt nuori mies yrittää epätoivoisesti saada äitinsä oletetun murhaajan tunnustamaan syyllisyytensä murhaan. Tässäkö tämä olikin?

Kirjan lukemisesta on jo viikon päivät ja huomaan nyt miettiväni, että jos olisin jaksanut keskittyä paremmin, olisinko sittenkin saanut tarinasta enemmän irti? Oliko rivien välissä jotain, johon olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota? Loppukohtauksessa hautajaisiin ilmestyy tuntematon mies, jonka henkilöllisyys jäi mietityttämään. Tietäisinkö hänenkin tarkoituksensa tarinassa, jos olisin lukenut kirjaa tarkkaavaisemmin?

Koen 13 kotimaista kirjailijaa