Etenemistä kirjasarjoissa

Laura Ingalls Wilder
Luumujen poukama
1937 suom. 1964
337 s./Gummerus

Vilhelm Moberg
Maastamuuttajat 3
1952 suom. 1959
268 s./Otava

Kirjarintamalla ollaan edetty melko laiskanletkeästi. Lukeminen ei ole oikein ottanut tuulta alleen, olen päätynyt puuhastelemaan kotosallakin jotain muuta. Toisaalta kotiaikakin on ollut useamman viikon ajan aika kortilla.

Olen pysytellyt lähiaikoina kiehtoneessa aiheessa eli siirtolaisuudessa ja siirtolaisten ponnisteluissa Uudessa maassa.

Tartuin jälleen Pieni talo preerialla -sarjan osaan, olen nyt suunnilleen puolivälissä. Olen lukenut sarjan osia vähän miten sattuu -järjestyksessä, ja siksi olenkin vähän sekaisin siitä milloin ja missä Ingallsin perhe on kulloinkin vaikuttanut. Luumujen poukamassa perhe asettuu vihdoin Minnesotaan, mihin tv-sarjakin sijoittuu. Aluksi he joutuvat asumaan turvemajassa maan sisässä, kunnes pääsevät muuttamaan perheen isän rakentamaan taloon preerian keskelle. Laura ja Marja aloittavat koulutaipaleensa ja kuvioihin astuu mm. kauppiaan tytär Nelli täydellisine kiharineen.

Maastamuuttajat -sarjan kolmannessa osassa ruotsalaiset talonpoikaisperheet ovat päässeet New Yorkiin asti ja aloittavat merimatkansa jälkeen viikkoja kestävän taivalluksen kohti viljavia maita. Myös heillä on päämääränä Minnesota. Pitkän matkan aikana he kohtaavat niin ystävällisiä maanmiehiä kuin huijareitakin. Kolera riehuu monessa paikassa ja matkalaisten varat hupenevat päivien kuluessa. Päästäänkö koskaan perille? Ja mikä perillä lopulta odottaa?

Osa molempien kirjojen viehätystä on se, miten yksinkertaista elämää uudisraivaajaperheet viettävät. Ei märehditä menneessä, eikä murehdita liikaa tulevaisuutta. Ei haalita liikaa tavaraa ympärille, eletään hetkessä. Ollaan tyytyväisiä, kun asiat menee hyvin. Ei jäädä tuleen makaamaan, jos tulee vastoinkäymisiä. Toteutetaan suuria unelmia ja uskotaan, että elämä kantaa. En tiedä johtuuko ajatukseni jonkinlaisesta mediaähkystä tai ehkäpä konmari-huumasta, mutta molemmat lukukokemukset olivat ennen kaikkea rauhoittavia.

Nyt on aika siirtyä muihin aiheisiin, muuten jään jumittamaan siirtolaisuuteen ties miten pitkäksi ajaksi. Haaveilen jo Tohtori tuli kaupunkiin ja Pieni talo preerialla -sarjamaratoneista ja Gangs of New Yorkinkin katsoin taas pitkästä aikaa. Rantalomalle pakkasinkin mukaan kepeää jännityskirjallisuutta, se sopi paremmin letkeisiin lomapäiviin.

Pieni talo suuressa metsässä

Laura Ingalls Wilder
1932 suom. 1961
194 s./Gummerus

Mitä tapahtuu ja kenelle?
Pieni talo suuressa metsässä on sarjan ensimmäinen osa ja kertoo siitä ajasta, kun perhe asuu vielä eristyksissä Wisconsinin metsissä, päivämatkan päässä naapureista. Isä huolehtii metsästyksestä ja kotitalon kunnossapidosta, äiti puolestaan kodinhoidosta ja kolmesta tyttärestä. Elämä pyörii työnteon ympärillä, mutta iloisella ja reippaalla asenteella arki toimii ja perhe-elämä on varsin onnellista. 

Pieni talo-preerialla -sarjasta?
Sarjan aloitusosa jäi minulta aikaisemmin väliin ja olikin mielenkiintoista lukea perheen alkutilanteesta ennen muuttoa preerialle. Olikohan peräti niin, että muuttoliike metsään alkoi kasvamaan niin suureksi, ettei riistaa enää riittänyt kaikille ja perhe päätti ottaa riskin ja lähteä preerialle...? Perhe vietti tässä kirjassa kuitenkin oikein mukavaa elämää, että jäin hieman ihmettelemään, mikä heidät ajoi preerialle... Mutta kun en muista enää!

Mikä sarjassa viehättää?
Olen tykännyt lukea Pieni talo preerialla -sarjaa ja Myrskyluodon Maija -sarjaa rinnakkain. Molemmissa tapahtumat liittyvät vahvasti työntäyteiseen perhe-elämään ja tunnelma kirjoissa on varsin kotoisa. Lisäksi mukavan tarinankerronnan ohella saa tietää vaikka mitä mielenkiintoista menneiltä ajoilta! Kotimainen kirjasarja on selkeästi teemoiltaan raskaampi, onhan kirjan päähenkilökin perheenäiti. Ingallsin perheen edesottamuksista puolestaan kerrotaan lapsen näkökulmasta, joten raskaammatkin ajat näyttäytyvät lukijalle valoisana. Näiden pariin palaan vuosittain, kun kaipaan lohduttavaa ja yksinkertaista tarinaa sadesäälle.

Yhdysvallat ja osavaltiohaaste: Wisconsin

Pitkä talvi preerialla



Laura Ingalls Wilder
1940 suom. 1969
265 s./Gummerus

Teemakuukauden merkeissä on tullut aika pistää talvelle piste. Sairastuttuani tekemisvaihtoehdot vähenivät radikaalisti, joten ehdin lukea vielä viidennenkin talviaiheisen kirjan. Kun niiskuttaa kotona mieli maassa, ainoa oikea lääke (ainakin kirjallisuuden näkökulmasta) on tyttökirjallisuus. Oletin aikoinaan lukevani Pieni talo preerialla -sarjan järjestyksessä, mutta Pitkä talvi preerialla sopi suunnitelmiin tällä kertaa niin hyvin, etten viitsinyt itseäni estelläkään.

Pitäisi varmaan olla vallitseviin olosuhteisiin ihan tyytyväinen, sillä mikäs täällä ollessa lämpimien vällyjen välissä, kun lääkkeitä riittää ja kotiorja tekee pieniä palveluksia kun sille päälle sattuu. Toisenlaista oli elämä 1800-luvun loppupuolella, kun 14-vuotiaan Lauran perhettä koetteli kaikkien aikojen pahin talvi jatkuvine lumimyrskyineen. Perhe valmistautuu koitoksiin hyvästelemällä kotinsa preerialla ja siirtymällä asumaan kaupunkiin, jossa selviytymismahdollisuudet ovat paremmat. Ensimmäisten lumimyräköiden jälkeen on selvää, ettei ruokatarvikkeita kuljettava juna pääse syrjäiseen kaupunkiin ennen kevättä. Vaikka perhe on tottunut tulemaan toimeen vähällä, positiivisen asenteen ylläpitäminen vaikeutuu, kun vehnäpussin pohja häämöttää ja lautasella olevat perunat ovat talon viimeiset.

Wikipedia tietää kertoa kaiken maailman mielenkiintoisia faktoja kirjasarjan taustoista. Vaikka Ingalls Wilderin kirjat perustuvatkin hänen perheensä kokemuksiin uudisraivaajina, kirjailija on muokannut tapahtumia hyvän tarinankerronnan nimessä sen verran ettei kyseessä enää ole muistelmat vaan historiallinen kertomakirjallisuus. Pitkä talvi preerialla -kirja on kaikkein todenmukaisin kirjasarjan osista, sillä vuosien 1880-1881 talvi tosiaan koetteli Dakotaa kovalla kädellä. Muutamia asioita kirjassa on kuitenkin liioteltu, kuten esimerkiksi lumimyrskyjen esiintymistiheyttä ja kestoaikaa. 

Pidin kirjaa erittäin mielenkiintoisena jo tarinassa esiintyvien vaikeiden olosuhteiden takia. Mitä ruokaa voi tehdä muutamasta raaka-aineesta viikosta toiseen? Miten pysyä lämpimänä, kun päällä on jo kaikki mitä omistaa ja uuniakin voi lämmittää pelkällä heinällä? Miten pysyä mieleltään vireänä, kun liikkumatilaa on muutama neliömetri eikä valoakaan juuri ole? Kirjan maailma sopisi loistavasti kirjalliseksi elämysmatkaksi, jos aikamatkat olisivat mahdollisia. Viikon mittainen vierailu Ingallsin perheen luona lumimyrskyn keskellä antaisi varmasti uutta perspektiiviä elämään.

Olen todella tyytyväinen muistellessani mennyttä teemakuukautta. Talvikirjojen voisi olettaa olevan kaikki enemmän tai vähemmän samanlaisia, mutta voin ilokseni todeta valinneeni sopivasti eri asioita talvessa alleviivaavia teoksia: jännitystä vaikeissa talvisissa olosuhteissa, talven fiilistelyä, suomalaisen perustalven esittelyä ja lopulta elinjäämiskamppailua talven keskellä. Parasta kirjaa on melko mahdoton sanoa, mutta toisaalta tässä Pitkä talvi preerialla oli sitä jotain, mitä tältä teemalta lähdin alunperin hakemaankin...

Kiinteistöhaaste 2/4 mökki
So American Etelä-Dakota

Pieni talo preerialla

Laura Ingalls Wilder
1935 suom. 1957
336 s./Gummerus

Ingallsin perhe pakkaa maallisen omaisuutensa vankkureihin ja lähtee vaeltamaan kohti valtavaa preeriaa, jossa heidän uusi elämänsä odottaa. Perhe matkustaa päiviä ja taas päiviä, pysähtyvät yllättäen ja alkavat rakentamaan tulevaa kotiaan. Ajan kuluessa lähistöltä löytyy sydämellisiä naapureita ja villejä intiaaneja.

Tykkäsin, en voi muuta sanoa! Olin lukiessani nöyrän ihastunut kaikkeen siihen tee-se-itse-meininkiin, jota kirjassa on vaikka muille jakaa. Itse tehtiin niin talot, ruoat, huonekalut, vaatteet... Jatkuvasti perheen aikuiset tekevät jotain, jotta elämä voisi jatkua laadukkaana ja kaikilla olisi tarpeeksi kaikkea. Tällä päivällä ja ajalla, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat, ei ole kyllä mitään tekemistä toistensa kanssa, joten koko kirja on kuin seikkailu lukijalle. Pieni talo preerialla -kirjan parissa saa sukeltaa toisenlaiseen maailmaan ja elämäntapaan. Äärettömän preerian tunnelma, sysimustat yöt susineen ja maissileipien tuoksu todella saavuttavat lukijan.

Katsoin pikkutyttönä muutaman tuotantokauden Pieni talo preerialla -tv-sarjaa, mutta nyt kirjan lukeneena hieman ihmettelen, että eikö tv-sarjaan ole otettu tästä kirjasta kuin nimi ja päähenkilöt? Mielestäni jonkunlainen kylä on ihan tyttöjen kotitalon lähistöllä, ja perheen lapset käyvät kouluakin kylässä. Ja tässä kirjassa kylä on kahden päivän matkan päässä. Minun on ehdottomasti jatkettava sarjan läpikahlaamista, koska haluan selvittää, onko jatko-osissa luvassa tapahtumia, jotka ovat tv-sarjasta tuttuja. Ja lukisin minä sarjan muutenkin, ensimmäinen osa oli niiiiiin ihana. Suosittelenkin Pieni talo preerialla -kirjaa kaikille tyttökirja-ihmisille. Tästä tuli ainakin minulle yksi parhaista tyttökirjakokemuksista! Mitäpä muuten tykkää kirjasta Sara, blogimaailman tunnettu tyttökirjaihminen? Sara on lukenut käsittämättömät määrät tyttökirjoja, erottuuko Pieni talo preerialla hyvin joukosta?

Osallistun kirjalla So American -haasteeseen ja valloitan Minnesotan osavaltion. Täytyy kyllä kiitellä Karoliinaa osavaltio-haasteesta, minulla ei ole yhdysvaltalaisia kirjoja lukiessani ollut mitään mielikuvaa paikoista, joissa kirjan tapahtumat ottavat tapahtuakseen, joten on ollut enemmän kuin kätevää sijoittaa tarinat jälkikäteen kartalle. Jospa maantietoni Yhdysvaltojen osalta olisi paremmin hallussa haasteen suoritettuani!