Vuoden 2016 parhaat lukukokemukset top-10

Jon Krakauer – Jäätäviin korkeuksiin
Koskaan ei tiedä mikä lopulta on se tarina, joka ravisuttelee syvältä. Minun tapauksessani se päätyi olemaan yhdysvaltalaisen toimittajan kuvaus Mount Everstin traagisista tapahtumista vuonna 1996, useampi kiipeilyryhmä jäi lumimyrskyn silmään matkallaan alas huipulta. Katsoin ensin samaisiin hetkiin perustuvan elokuvan ja halusin sen jälkeen palavasti tietää enemmän siitä miksi kaikki meni niin kuin meni. Minulle lukukokemus oli tärkeä, mutta jos objektiivisesti ajatellaan niin Jäätäviin korkeuksiin on mukaansa tempaava muistelmateos, mutta ei sen erityisempi.

Bea Uusma – Naparetki
Liekö ollut vaikutusta aikaisemmalla Mount Everstiin liittyvällä tunnemyrskyllä, mutta myös Pohjoisen napapiirin valloittamisesta haaveilleen retkikunnan edesottamukset koskettivat. 1800-luvun lopulla kolme ruotsalaista herrasmiestä lähti vetypallolla kohti pohjoista koskaan palaamatta seikkailultaan. Kirjailijan pakkomielle saada tietää mitä yli 100 vuotta sitten tapahtui kaukaisella Valkosaarella, jossa koko seurue kohtasi loppunsa, johti lopulta tämän kirjan syntyyn. Yksi kiinnostavimmista tietokirjoista, jonka olen lukenut.

Marie Kondo – KonMari
Jos kaksi aikaisempaa kirjaa ovat saaneet jotain liikahtamaan syvällä sielussa, niin KonMari puolestaan on vaikuttanut paljon siihen miten suhtaudun nykyään materiaan. Siinä mielessä kirja ei ravisuttanut maailmaani, että olisin tehnyt jonkinlaisen täyskäännöksen vaan minussa on elänyt konmarittaja jo aikaisemminkin. Kirjan lukeminen oli kuitenkin kirsikka kakun päälle, viimeinen puuttuva osanen tavassani raivata ja ylläpitää hyvää järjestystä kotona. Suurin ahaa-elämys syntyi kuitenkin siitä, että kun asiat ovat paikallaan ja mikään ei ns. häiritse kotona niin aikaa todella löytyy ihan toisella tavalla kaikkeen muuhun, siinä mielessä KonMari-tekniikassa todella on elämän mullistavaa taikaa.

Anu Silfverberg – Äitikortti
Äidiksi tultuani olen ollut kiinnostunut tutustumaan aiheeseen myös kirjallisuuden kautta. Kirjassa on napakoita tekstejä lisääntymisestä, vanhemmuudesta ja kasvatuksesta, ja kirjoitusten tuore näkökulma sai ainakin minut ajattelemaan monia asioita ihan uudelta kantilta. Äitikorttia on helppo suositella ihan jokaiselle, koska tavalla tai toisella aiheet koskettavat meistä jokaista.

Rämö & Lahti – Vuoden mutsi 2
Vauvavuoden lukunautintoihin kuului myös eräänlainen kasvatusopas liittyen taaperovuosiin. Hyvän mielen tekstit tarjoavat vertaistukea, hyviä vinkkejä ja monia kelvollisia tiedonpalasia tuleviin vuosiin taaperon/leikki-ikäisen kanssa. Kaiken kaikkiaan mainio opus, joka oli ahmaistava muutamassa päivässä, vaikka pitempäänkin olisi ollut kiva säästellä.

Donna Leon – Kuolema oopperassa
Oletin vuosia, ettei Leonin Venetsiaan sijoittuva Brunetti-sarja olisi minun juttuni vaan kuinkas kävikään, kun tartuin sarjan ensimmäiseen osaan! Itse rikostarina ei ole nerokkain lukemani – ihan passeli kuitenkin – mutta kirjan tunnelma, sen päähenkilö ja vähän rappeutunut Venetsia loivat kokonaisuuden, joka ihastutti. Sarjan parissa tulen varmasti jatkamaan!

Alice Hoffman – Ihmeellisten asioiden museo
New York, vähän maagista realismia, rakkaustarina ja Coney Islandin jännittävän synkeät maailman erikoisuuksia esittelevät museot. Toimii. Hoffman on yksi suosikkejani ja tämäkin tarina vei heti mukanaan.

M.L. Stedman – Valo valtameren yllä
Lukuvuoteni koskettavin tarina, joka todella särki sydämeni. Eristyksissä olevalla majakkasaarella asuva pariskunta päättää kasvattaa rantaan ajelehtineessa veneessä olleen tyttövauvan omanaan. Samaan aikaan toisaalla nuori äiti suree merellä kuollutta miestään ja vauvaansa. 

Karleen Koen – Mustat enkelit
1600-luvulle sijoittuva pukudraama Englannin ja Ranskan hovien käänteistä. Lemmenseikkailuja, ihmissuhdedraamaa, juonitteluja ja murhia. Tiiliskiviromaani tarjosi mukavaa viihdettä, muutaman henkilön kohtalo onnistui myös koskettamaan. Ylipäätään oli myös kiinnostavaa lukea hovin yltäkylläisestä arjesta, elämästä jota ei voi täysin ymmärtää.

Joel Dicker – Baltimoren sukuhaaran tragedia
Tarinan päähenkilö kirjoittaa kirjan Baltimoren serkuistaan ymmärtääkseen miten kaikki päättyi suureen tragediaan. Dickerillä on taito kirjoittaa tarinoita, joista ei halua hellittää otettaan ennen kuin viimeinenkin sivu on luettu. Henkilöhahmoihin on helppo kiintyä ja heidän vaiheensa pyörivät lukijan päässä vielä pitkään. Täydellinen lukuromaani.

Kirjavuosi 2016 tilastojen valossa

Vuonna 2016 luin 54 kirjaa eli vähemmän kuin koskaan blogihistoriani aikana. Veikkaisin, että lukemistahtia on hidastanut ainakin jokaviikonloppuinen Hesari-tilaus. Pyritään myös viettämään tyttären kanssa aika aktiivista arkea, joten kirjaan tulee tartuttua lähinnä iltaisin tytön mentyä nukkumaan. Kotiaikaa on siis enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta lukuaika ei ole hirveästi lisääntynyt verrattuna työvuosiin. Kirjamäärä ei enää kasvanut joulukuun puolivälin jälkeen, sillä päätin lähteä tahkoamaan Ken Folletin Kun suuret sortuvat ja sen loppuun saattamisessa menee varmasti pitkälle tammikuuhun.

Kulunut kirjavuosi oli kaikin puolin mukava, ei tosin mitenkään erityinen. Luin enemmän fiilispohjalta kuin työelämässä ollessani, mutta ehkä yllättävänkin moni kirjoista, jotka olivat roikkuneet must-read-listoillani osoittautuivat lopulta melko mitäänsanomattomiksi. Edellisenä vuonna otin kunnon spurtin mitä tuli oman kirjahyllyn kirjojen lukemiseen, mutta tänä vuonna tahti hidastui eli luin omasta kokoelmasta 16 kirjaa. KonMari tosin inspiroi siinä mielessä, että kirjahylly myöskin tyhjeni keväällä aika lukemattomista kirjoista. Tulevaisuuteen sijoittunut lukukokemus ei edes ajatuksentasolla tuonut niin paljon iloa kuin sopisi toivoa kirjoilta, joita hyllyssään säästelee… Toivoisin, että osaisin pitää tiukkaa kuria jatkossakin sen suhteen, ettei kirjahyllyyn päätyisi turhia teoksia.

Kirjojen keskimääräinen sivumäärä oli 327 sivua ja luin viikossa noin yhden kirjan. Päivän aikana rentouduin kirjan parissa noin 48 sivun verran. En siis välttämättä edes ole lukenut aikaisempaa vähemmän vaan vain paksumpia kirjoja. Ja nyt kun mietin, niin runokirjoja, pienoisromaaneja tai sarjakuvateoksia ei tullut luettua kuin yhden kesäisen lukumaratonin aikana.

Lukemani kirjat sujahtivat seuraaviin kategorioihin:

kaunokirjallisuus 22
jännityskirjallisuus 11
runot 2
sarjakuvat 1
nuorten kirjallisuus 4

psykologia ja filosofia 2
muistelmat ja historia 4
kasvatus 3
matkakirjallisuus 4
muoti 1

Fiktiota kulutin 75%, faktaa 25%. Novelleja tuli luettua yllättävän vähän (1 kpl), yleensä niitä menee useampi vuoden aikana vaikken oikeastaan edes ole suuri novellien ystävä. Lastenkirjallisuutta en lukenut tänä vuonna lainkaan (en laske mukaan satoja kertoja luettuja ensikirjoja). Englanniksi luin viisi kirjaa, toivottavasti määrä ei ainakaan putoa ensi vuonna. Äänikirjoja kuuntelin pikkuvauva-aikana kolme, mutta mitä etevämmäksi liikkujaksi tytär kasvoi sitä vähemmän äänikirjat enää ajoivat asiaansa.

Edellisinä vuosina olen lukenut lähinnä 2000-luvun kirjallisuutta, nyt sen osuus oli 72%. En juurikaan lukenut ihan uusinta uutta, vain 14% kirjoista oli tänä vuonna ilmestynyt, mutta näköjään himmailemani kirjat, joihin sain tartuttua vasta tänä vuonna ovat kuitenkin ilmestyneet 200-luvulla. Vanhimmat kirjat, jotka luin olivat Jane Austenin Neito vanhassa linnassa (1817) Saima Harmajan runokokoelma (1900-luvun alku) ja Virginia Woolfin Mrs Dalloway (1925). Klassikoiksi luokiteltavia kirjoja oli kirjoista 18%.

Vuonna 2016 lukemistani kirjoista 27% oli kotimaisia ja 72% ulkomaisia. Näin se taitaa jakautua aika lailla joka vuosi, suosin selvästi enemmän käännöskirjallisuutta. Kirjoista 87% tuli Suomesta, Ruotsista, Iso-Britanniasta tai Pohjois-Amerikasta. Luku on tismalleen sama kuin edellisenä vuotena. Yhteensä luin kirjoja 11 maasta. Loput kirjat olivat Italiasta (tosin Yhdysvalloista kotoisin olevalta kirjailijalta), Australiasta, Ranskasta, Tanskasta ja Japanista. Kuluneen vuoden aikana siis todella luotettiin hyväksi havaittuun sekä tuttuun ja turvalliseen.

Naisten ja miesten kirjat jakaantuivat naisten hyväksi eli 55% oli naiskirjailijoiden tuotoksia. Joka vuosi oletan luvun olevan enemmän naisten hyväksi, mutta kai se on jo pikkuhiljaa uskottava, että suosin ihan yhtälailla mieskirjailijoita – ja siis hyvä niin!

Kirjoista 46% oli peräisin kirjailijoilta, joiden tuotantoa luin nyt ensimmäistä kertaa. Huomaan, että kynnys tarttua tuttujen kirjailijoiden kirjoihin on nyt matalampi kun ei ole töissä eli uutuudet eivät himota samalla tavalla. Suosikkikirjailijoilta tuli luettua yllättävän paljon kirjoja, kaikkien aikojen suosikeiltani John Irvingiltä, Ian McEwanilta ja Alice Hoffmanilta luin yhdet kirjat. Uudempia ihastuksia puolestaan ovat Kate Morton, Joel Dicker ja John Verdon, muutamia mainitakseni. Kirjailijakaksikolta Preston & Child luin peräti kaksi kirjaa, samaten Donna Leonilta. Rutistin myös Narnian tarinat loppuun, Lewisilta luin neljä kirjaa.

Eri kustantajien suhdeluvut ovat vuodesta toiseen samanlaiset. Otava (22%), Gummerus (12%), Wsoy ja Tammi (9%), Bazar (7%) ja Like (5%). Loput 36% muodostui kotimaisista kustantajista Siltala, Teos, No Tofu Publishing, Atena, Kirjapaja, Nemo, Karisto, Pen & Paper, Egmont Kustannus, Finn Lectura, Ursa ja Sanasto. Muutamat olivat kustantajiina ihan uusia tuttavuuksia ja toisaalta taas osalta keskikokoisia kustantamoita en tullut lukeneeksi mitään. Ulkomaisista kustantajista tutuiksi tulivat Black Swan, Lions ja Collier Books.

Jos muuten mietin mennyttä lukuvuotta niin sitä on leimannut tietynlainen lukemisen vapaus, mutta toisaalta myös keskeneräisten asioiden saattaminen loppuun. Ehkä kyseessä onkin nimenomaan vapaus edetä keskeneräisten asioiden kanssa. Otin loppuvuodesta kirin 100 naiskirjailijan kirjalistan suhteen ja nappasin viimeiset kiinnostavat kirjat listalta lukuun ja näin ollen taputtelin listan menneisyyteen.

Kirjaprojekteista sain vihdoin päätökseen tanskalaisen Ib Michaelin trilogian, jonka ensimmäisen osan luin varmaankin joku 10 vuotta sitten – en ole pitänyt kiirettä en. Narnian tarinat ovat olleet hyllyssäni yksittäiskappaleina useamman vuoden ajan ja nyt pistin sillekin hommalle pisteen.

Lukemiani kirjoja jos mietin niin New York se vain aina tupsahtaa olemaan näyttämönä useammalle tarinalle. Nytkin melkein joka kymmenes kirja sijoittui Isoon Omenaan. Myöskin äidinrooli on saanut kiinnostumaan kasvatukseen liittyvistä kirjoista, joita tuli luettua kolme. Matkakirjallisuus oli myös vanhvasti läsnä, joka kymmenes kirja liittyi matkailuun tai extreme-kokemuksiin, ehkä etsin lukemista siitä mistä puute ;)

Vuoden 2015 TOP 10

Lukuvuoden 2015 tärkeimmät 10 kirjaa erottuivat selkeästi 63 luetun kirjan joukosta, joten valinta oli helppo tehdä.


Tärkein lukukokemus oli Hyvän mielen vaatekaappi. Olin jo aikaisemmin miettinyt vaatekuvioita uusiksi, mutta Rinna Saramäen kirja toimi ikään kuin kirsikkana kakun päällä. Pitkään (eli puoli vuotta, mutta odottavan aika on pitkä) jouduin odottamaan ennen kuin sain ottaa kirjan opit käyttöön, mutta nyt kun synnytyksestä on kaksi kuukautta, kirja on tullut uudelleen syyniin ja vaatekaapin sisältö on käyty läpi tarkkaan. Nyt hyllyillä onkin toisiinsa sopivia vaatteita, jotka ovat kantajansa näköisiä ja joista jokainen on enemmän tai vähemmän aarre. Tämän vuoden vaatebudjettikin on laadittu ja vähälle käytölle jääneet korutkin ovat olleet jo hyvässä hyötykäytössä alkaneen vuoden aikana. Suosittelen kirjaa hyvin painokkaasti!


Vuoden mutsi nousi loppuvuoden suosikiksini, sillä ajankohta oli juuri oikea ja sanoma hyvä. Uusi perheenjäsen kainalossa oli hyvä tuudittautua ajatukseen, että minun tapani olla äiti on just hyvä, vaikka toteutus ei olisikaan samanlainen kuin naapurin Taijan. Selkeä kokonaisuus ja napakat puheenvuorot toimivat muutenkin hyvin, kun aivot käyvät hetkellisesti ylikierroksilla kaikesta uudesta. Hyvä lahjaidea esikoista odottavalle!


Viime vuoden kirjapotista vain Richard Scarryn Kaikkein paras joulukirja on varmasti sellainen, joka tulee lukuun aina vain uudelleen. Kivoja joulunajan tarinoita hauskalla kuvituksella höystettynä. Kaikin puolin juuri sellainen kuvakirja, josta tykkään.


Dodie Smithin Linnanneidon lokikirja oli myös ihastuttava. Jos olisin lukenut sen tyttösenä, se olisi varmasti yhtä tärkeä kuin Runotyttö-trilogian osat, mutta nyt ensikosketus meni liian myöhäiseksi. Tunnelma on kuitenkin juuri oikea tee+villasukat-yhdistelmälle keskelle talven viimoja.


Vuoden ehdoton klassikkorakkaus syttyi Kuin surmaisi satakielen -teokseen. Olisin lukenut kirjan aikapäiviä sitten, jos olisin tiennyt sen olevan noin ihana. Tärkeiden teemojen lisäksi tarinassa oli sellaista sydämellisyyttä, jota vain harvoihin kirjoihin onnistutaan kirjoittamaan.


Fantasiakirjallisuutta luen harvoin, dystopioita sitten senkin edestä. Maameren velho oli kuitenkin niin hieno lukukokemus, että pitäisi vakavasti harkita jonkunlaista kiintiö-fantasiakirjaa joka vuodelle:) Maameren seikkailujen parissa jatkan varmasti jossain vaiheessa, on aina ihana päästä edes vähän hipaisemaan sitä fiilistä mikä aikoinaan oli Harry Pottereita lukiessa.


Vuonna 2016 haluaisin lukea enemmän lukuromaaneita, sillä ne ovat minulle se juttu lukemisessa. Viime vuoden kirjoista kuitenkin vain Mortonin Kaukaiset hetket pääsee top-listalle. Tiiliskiviromaaniin oli ympätty ehkä turhan paljon elementtejä ja sivujuonia, mutta koska tunnelma oli kohdallaan ja viihdyin tarinan parissa loistavasti niin kirja on paikkansa ansainnut.


Anna Perhon Pientä säätöä ei varsinaisesti ole mikään kruununjalokivi muistelmateosten joukossa, mutta kirja oli todella viihdyttävä ja tykkäsin kovasti Perhon tavasta kirjoittaa hauskoja vaiheitaan auki. Kirja ei ehkä muuta maailmaa, mutta tekee arkipäivästä ehdottomasti paremman.


Koskettavia kirjoja olisi ollut kiva lukea enemmänkin, mutta nyt kirjoista ihan omanlaisensa sykähdyksen rintaan onnistui antamaan vain Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin. Tartuin siihen jännärinä, mutta tarina yllättikin ja kauhutarinamaisten elementtien joukosta nousikin keskeiseksi nuoren miehen melankolinen kasvukertomus.


Mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän dystopiakokemuksen tarjoili puolestaan Margaret Atwood kirjallaan Oryx ja Crake. Trilogian ensimmäinen osa ei ole suosikkini kyseiseltä kirjailijalta, mutta jatkan ihan ehdottomasti sarjan osien parissa - Atwood nyt vain on ihan paras!


Top-10 ulkopuolelle jäivät Nainen junassa, Edelleen Alice ja Tee siitä tapa.

Kirjavuosi 2015

Vuonna 2015 luin 63 kirjaa eli mentiin vähän yli viime vuoden lukemien. Muuten oltaisiin varmaankin jääty viime vuodesta, mutta raskauteni meni 16 päivää yliaikaiseksi ja loppuraskaudesta oli tolkuttomasti aikaa lukea, kun möllötti kotona odottaen. Lisäksi imettäminen on mahdollistanut lukemisen todella hyvin.
 
Kokonaisuutena kirjavuosi oli taaskin vähän mitäänsanomaton. Kovinkaan monta aarretta ei tullut vastaan, vaikka lukemisesta noin muuten nautinkin tosi paljon. Luin vuonna 2014 ison kasan oman kirjahyllyn kirjoja ja nyt jatkoin samaan malliin, omasta kokoelmasta luin 27 kirjaa.

Kirjojen keskimääräinen sivumäärä oli 287 sivua ja luin viikossa noin yhden kirjan.  Päivän aikana rentouduin kirjan parissa noin 49 sivun verran, määrä pysyi samana kuin vuonna 2014.

Lukemani kirjat sujahtivat seuraaviin kategorioihin: 
kaunokirjat 28
jännitys 9
lasten kirjat 5

nuorten kirjat 4
novellit 3
scifi 3

psykologia, filosofia 2
muistelmat ja historia 1
matkakirjallisuus 1 

muoti 1
sarjakuvat 2
fantasia 1
näytelmät 1

Edellisinä vuosina olen lukenut lähinnä 2000-luvun kirjallisuutta, mutta nyt sen osuus oli "vain" 55%. Alkuvuodesta luin tavalliseen tapaan uutuuskirjoja, mutta äitiysloman alettua ja itse asiassa jo vähän sitä ennenkin siirryin lukemaan kaikenlaista vanhempaa tuotantoa, jotka ovat aina jääneet uutuuksien jalkoihin. Vanhemmista kirjoista luettavaksi päätyy useimmiten klassikkoaseman saavuttaneet kirjat ja nytkin tuli luettua muutama kirja erilaisten kirjalistojen kannustamana. Vanhimmat klassikot olivat Nuoren Wertherin kärsimykset (1774), Cranfordin naiset (1851) ja Nukkekoti (1879).

Vuonna 2015 lukemistani kirjoista 87% tuli Suomesta, Ruotsista, Iso-Britanniasta tai  Pohjois-Amerikasta. Loput kirjat olivat kotoisin Ranskasta, Espanjasta, Australiasta, Venäjältä, Norjasta ja Saksasta. Kirjoja luin siis yhteensä 11 eri maasta. Tänä vuonna ei siis paljoakaan poistuttu kirjalliselta mukavuusalueelta.

Naisten ja miesten kirjoittamat kirjat jakaantuivat naisten hyväksi eli 57% oli peräisin naiskirjailijoiden kynästä. Olisin odottanut luvun olevan jopa enemmän naisten hyväksi, mutta hyvä näin.

Kirjoista 55 % oli peräsisin kirjailijoilta, joiden tuotantoa luin nyt ensimmäistä kertaa, viime vuonna luku oli hieman alhaisempi. Ylipäätänsä olen vuosien mittaan malttanut enemmän palata takaisin hyvien kirjailijoiden pariin. Kävipä jopa niin erikoisesti, että Kingiltä, Blomqvistilta, Haahtelalta, Hjort & Rosenfeldtilta ja Walt Disneyltä luin peräti kaksi kirjaa jokaiselta.

Eri kustantajat olivat aika kivasti edustettuina läpi vuoden. Otava (25%), WSOY (19%), Gummerus (12%), Bazar (8%) ja Tammi (6%). Loput 30% muodostui kotimaisista kustantajista Like, Siltala, Avain, Teos, Johnny Kniga, Atena, Loki-kirjat, Nemo ja Readme.fi. Vanhempia kustantajia edustivat Kauppakirjapaino, Koko Kansan Kirjakerho Oy, Kirjayhtymä ja Lasten oma kirjakerho. Ulkomaisista kustantajista oli DC Comics ja BBC Audiobooks.

Kirjavuosi 2014

Vuonna 2014 luin 56 kirjaa, 24 kirjaa vähemmän kuin sitä edeltävänä vuonna. Tarkoituksena on ollutkin vähentää lukemista ja olen näköjään onnistunut muutamassa vuodessa aika hyvin. Muille asioille on jäänyt entistä enemmän aikaa, mutta toki lukeminen on edelleen minulle paras keino rentoutua. 

Kokonaisuutena kirjavuosi oli yllättävänkin yhdentekevä, aarteita ei tullut samalla tavalla vastaan kuin edellisinä vuosina. Toisaalta tärkein tavoite oli lukea oman kirjahyllyn lukemattomia kirjoja ja saada niitä kiertoon ja siinä mielessä en yhtään ihmettele, ettei mielettömän hienoja lukukokemuksia juuri tullutkaan vastaan: moni pitkään lukemattomana lojunut kirja on vaikuttanutkin jo alkujaan keskiverrolta. Oman kirjahyllyn kirjoja luin peräti 34 kpl. Lukuhaasteisiin en tällä kertaa ottanut osaa lainkaan ja hyvä niin. Lukeminen pysyi todellakin hyvin leppoisana ja vaivattomana. 

Kirjojen keskimääräinen sivumäärä oli 322 ja luin viikossa noin yhden kirjan.  Edelliseen vuoteen verrattuna kirjamäärä väheni ja lukutahti hidastui, mutta toisaalta kirjat pitenivät. Päivän aikana rentouduin kirjan parissa noin 49 sivun verran, melkein 20 sivua vähemmän kuin edellisenä vuonna. Toisaalta teinkö sitten mitään sen erikoisempaa kun vähensin kirjojen lukemista... Hienoja hetkiä tv:n parissa on tullut vietettyä ainakin Sinkkuelämää -sarjan kanssa palattuani New Yorkista. Ja Gilmoren tyttöjen kaikki jaksot katsoin syksyllä sairastellessani tavallista enemmän. Mutta kai sitä on kuitenkin onnistunut olemaan sosiaalisempi ja puuhakkaampi kuin aikaisemmin...

Lukemani kirjat sujahtivat seuraaviin kategorioihin: 
kaunokirjat 21
jännitys 13

nuorten kirjat 7

psykologia, filosofia 4
muistelmat ja historia 3
novellit 3

runot 2

lasten kirjat 1
matkakirjallisuus 1 

muoti 1 

Luen lähinnä 2000-luvun kirjallisuutta, ja nyt sen osuus oli huimat 78%. Lukupinostani löytyy yleensä tämän vuoden kiinnostavimmat kirjat, muutamia edellisiltä vuosilta lukematta jääneitä ja palkittuja kirjoja, joita haluaa lukea jo ihan niiden aiheuttaman positiivisen pöhinän takia. Vanhemmista kirjoista luettavaksi päätyy klassikkoaseman saavuttaneet kirjat eli nytkin tuli luettua muutama kirja erilaisten kirjalistojen kannustamana. Vanhoista klassikoista luin tänä vuonna Candide (1759), Tytöistä parhain (1870) ja Kotikunnaan Rilla (1921).

Vuonna 2013 lukemistani kirjoista 80% tuli Suomesta, Ruotsista, Iso-Britanniasta tai  Pohjois-Amerikasta. Loput kirjat olivat kotoisin Ranskasta, Espanjasta, Australiasta, Sveitsistä, Tanskasta, Itävallasta ja Venäjältä. Kirjoja luin siis yhteensä 13 eri maasta. Lukemat ovat kutakuinkin samat kuin edellisinä vuosina.

Naisten ja miesten kirjoittamat kirjat jakaantuivat naisten hyväksi eli 60% oli peräisin naiskirjailijoiden kynästä. 

Olen aikaisemmin pitänyt itseäni lähinnä uusiin kirjailijoihin tutustuvana lukijana, mutta tänäkin vuonna onnistuin yllättävänkin usein palaamaan hyväksi toteamani kirjailijan tuotannon pariin. Kirjoista 55 % oli peräsisin kirjailijoilta, joiden tuotantoa luin nyt ensimmäistä kertaa, mutta aikaisemmin prosentti on ollut vieläkin korkeampi.

Eri kustantajat olivat aika kivasti edustettuina läpi vuoden. Otava (23%), WSOY (14%), Gummerus ja Atena (molemmat 10%), Tammi (8%), Bazar (7%). Loput 28% muodostui kotimaisista kustantajista Like, Schildts & Söderström, Siltala, Avain, Teos, Paasilinna, Johnny Kniga ja Helsinki-kirjat sekä ulkomaisista Arrow Books, A Tor Book sekä It.

Englanniksi luin tänä vuonna 3 kirjaa ja äänikirjana kuuntelin yhden kirjan.

Vuoden 2014 TOP 7

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän Kauhun tasapaino

Maastamuuttajat 1 Tähtiin kirjoitettu virhe Parantaja

Elämä elämältä Villi vaellus

Melkein on todettava, että eipä ole ollut kummoinen kirjavuosi. Ensinnäkään TOP 10:iin ei ollut juurikaan tunkua. Ja osa näistä kirjoista ei olisi sijoittunut edellisinä vuosina. Rehellisyyden nimissä oli valittava vain 7 erityisen huippua kirjaa tältä vuodelta.


Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän sekä Kauhun tasapaino edustavat kotimaista kevyempää ja kuplivampaa kirjallisuutta. Silti molemmat kirjat ovat kaikessa viihdyttävyydessään koskettaneet, herättäneet ajatuksia ja ihastuttaneet.


Klassikkorintamalta suuren (ja yllättävän) vaikutuksen teki Maastamuuttajat -sarjan ensimmäinen osa. Osaisin kuvitella, että ne suuret tunteet, joita itsellä heräsi tätä lukiessa on moni kokenut lukiessaan esimerkiksi Täällä pohjantähden alla. Hieno sarjan aloitus, ehdottomasti aion jatkaa tarinan parissa tänä vuonna.


Nuortenkirjallisuutta luin jonkin verran ja Tähtiin kirjoitettu virhe kolahti ja lujaa. Vaikea uskoa, että nuortenkirjallisuus tuosta enää juurikaan paranisi.


Jännityskirjoja luin melko ison kasan, mutta oikeastaan vain Parantaja jäi mieleen erityisen hienona lukukokemuksena. Muut toki viihdyttivät, mutta Tuomaisen kirja oli paljon muutakin kuin hyvä jännäri.


Elämä elämältä edustaa sellaista kirjallisuutta, jota todella haluaisin lukea ns. aina kuin mahdollista, mutta näitä täydellisiä lukuromaaneja ei niin vaan löydetä. Tunnelma oli kohdallaan, tarina mielenkiintoinen ja koskettava.


Tietokirjallisuutta tuli luettua jonkin verran ja niistä ehdoton helmi oli Villi vaellus. Vetävästi kirjoitettu vaelluksen ja itsensä etsimisen yhdistelmäteos toimii.

Vuoden 2013 TOP 10

 

 

Siinä ne nyt sitten on. Vuoden 2013 parhaimmat lukukokemukset.

 

Ihanasti hukassa, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeasti ja Onnellisuusprojekti osuivat tielleni juuri oikeaan aikaan. Ajattelin loppuvuodesta paljonkin kaikenlaisia onnellisuuteen liittyviä asioita, joten nämä kirjat toimivat sekä inspiraation lähteenä, että vertaistukena. Oma onnen lähde ei löydy esimerkiksi reppureissaamisesta, mutta kummasti sellainenkin aihe kirjallisuuden saralla kiinnostaa, kun kaikenlaisia asioita kelailee...

 

Elokuvamuisti ei perusteluita tarvitse. Olen elokuvaihminen, herkistyn helposti valkokankaan ääressä ja Kallio on kolumneillaan päässyt asian ytimeen: miten ihanaa on olla elokuvafani!

 

Pitkä talvi preerialla, The Woman in Black, Marina, Yönäytös ja Lumilapsi puolestaan edustavat kaikki niitä erilaisia ja silti samanlaisia kirjallisuuden tyylejä, jotka tekevät lukuharrastuksesta niin rakkaan minulle. Eli hyvän tarinan imua.

 

Pidän myös väkevistä tarinoista, joista ei välttämättä jää hyvä fiilis. Viides lapsi oli hurjan hieno lukukokemus, jonka jälkeen olo oli todella epämukava.

 

---

 

Kiitos kaikille blogijuttujeni lukijoille vuodesta 2013! Nyt on aika höllentää hieman lukemisen suhteen, joten uusi vuosi olkoon täynnä mainioita, mutta tarkemmalla seulalla valittuja kirjoja. Tänäkin vuonna nautitaan lukemisesta, mutta entistä hitaammalla tahdilla. Ja tämä näkyy jo: luin peräti kahden viikon ajan Hakekaa kätilö -kirjaa, jonka valitsin joululukemiseksi itselleni. Arvio ilmestyy kunhan tässä saan aikaiseksi;) 

 

Kirjavuosi 2013

Saatetaanpa kirjallinen vuosi päätökseensä ennen kuin uusi vuosi starttaa. Lukuaikaa ei enää juuri ole, joten voin turvallisin mielin heittää lukufaktoja kehiin.

Vuonna 2013 luin 80 kirjaa, 10 kirjaa vähemmän kuin sitä edeltävänä vuonna. Tarkoituksena oli vähentää lukemista ja itse asiassa vuonna 2014 aion lukea entistä vähemmän. Outoja elämäntavoitteita lukutoukalla, mutta nyt koen, että vieläkin enemmän aikaa olisi hyvä vapauttaa muihin asioihin. 

Kokonaisuutena kirjavuosi oli hyvä, mutta silti tuntuu, että vain muutama todellinen aarre tuli vastaan. Koko vuotta väritti kuukausittain vaihtunut lukuteema, joka antoi paljon, mutta myös uuvutti. Vaan eipä tarvitse toista kertaa ponnistella teemalukemisenkaan parissa, kun hyvät muistot jäi tästä kerrasta. Osallistuin myös muutamiin muihin lukuhaasteisiin ja vaikka kivaa oli, niin nyt on ennen kaikkea ihana tietää, että ensi vuosi kuluu täysin haasteettomissa tunnelmissa. Takaisin perusasioiden ääreen, siis.

Kirjojen keskimääräinen sivumäärä oli 304 ja luin viikossa noin 1,5 kirjaa. Edelliseen vuoteen verrattuna kirjamäärä väheni ja lukutahti hidastui, mutta toisaalta kirjat pitenivät. Päivän aikana rentouduin kirjan parissa noin 67 sivun verran, saman verran kuin edellisenäkin vuonna. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa rentoudun muutaman tunnin ajan sängyssä kirjan parissa, nykyään en voisi enää kuvitellakaan meneväni unille suoraan tv:n äärestä. Sama meno jatkuu varmasti edelleenkin, mutta vapaapäivien tunnit onkin sitten tarkoitus viettää tehden jotain ihan muuta kuin lukumaratonilla hölkytellen.

Lukemani kirjat sujahtivat seuraaviin kategorioihin: 
kaunokirjat 33 (41%)
jännitys  14 (17%)
fantasia 2
lasten kirjat 3
nuorten kirjat 14 (17%)
muistelmat ja historia 8 (10%)
novellit 2
matkakirjallisuus 2
näytelmät  2

Suhteet eri kategorioiden välillä ovat pysyneet samoina vuodesta toiseen, mutta lokeroinnissa näkyy toki selkeästi vuoden haasteet. Asetin itselleni tavoitteen lukea enemmän nuortenkirjallisuutta, joten osuus on suurempi kuin mitä se olisi normaalisti. Kansankynttiläin kokoontumisajot kannusti lukemaan enemmän tietokirjallisuutta ja näin kaunokirjallisuuden osuus pieneni entisestään. Uutena suosikkina on tehnyt tuloaan matkakirjallisuus, jonka parissa viihdyn mainiosti. Runoja ja sarjakuvia en lukenut tänä vuonna ollenkaan.

Olen jo aikaisemminkin todennut, että luen lähinnä 2000-luvun kirjallisuutta, ja nyt sen osuus oli huimat 73%. Kerään siis lukupinooni tämän vuoden kiinnostavimmat kirjat ja muutamia sellaisia, jotka on jäänyt edellisinä vuosina lukematta. Vanhemmista kirjoista luettavaksi päätyy lähinnä enemmän tai vähemmän klassikkoaseman saavuttaneet kirjat eli en tee yllättäviä löytöjä esimerkiksi vanhempieni kirjahyllystä, jonka sisältö koostuu lähinnä 60-70 -lukujen kirjallisuudesta. Vanhoista klassikoista luin tänä vuonna Hamletin (1600), Robinson Crusoen (1719), Liisa Ihmemaassa (1865) ja Aarresaaren (1883). Kotimaisista klassikoista luin puolestaan Rautatien (1884) ja Työmiehen vaimon (1885).

Vuonna 2013 lukemistani kirjoista 88% tuli Suomesta, Englannista, Ruotsista tai  Pohjois-Amerikasta. Loput kirjat olivat kotoisin Ranskasta, Pohjois-Koreasta, Kiinasta, Norjasta, Irlannista, Chilestä, Espanjasta, Japanista ja Uudesta-Seelannista. Luin kirjallisuutta yhteensä 14 eri maasta.

Naisten ja miesten kirjoittamat kirjat jakaantuivat naisten hyväksi eli 63% oli peräisin naiskirjailijoiden kynästä. 

Olen aikaisemmin pitänyt itseäni lähinnä uusiin kirjailijoihin tutustuvana lukijana, mutta tänä vuonna onnistuin yllättävänkin usein palaamaan hyväksi toteamani kirjailijan tuotannon pariin. Kirjoista 64 % oli peräsisin kirjailijoilta, joiden tuotantoa luin nyt ensimmäistä kertaa, mutta aikaisemmin prosentti on ollut vieläkin korkeampi.

Kirjoista 64% oli Otavan, Tammen ja WSOY:n kustantamia. Seuraavaksi isoimmat prosenttimäärät Gummeruksella (11%) ja Likellä (5%). Loput 20% muodostuivat kustantamoista Nemo, Teos, Atena, Siltala, Schildts, Bazar, Vintage Books ja Picador. Projekti Gutenbergin kautta luin 4 kirjaa vuoden aikana.

Englanniksi luin tänä vuonna 3 kirjaa ja äänikirjana kuuntelin kaksi kirjaa.

Kirjavuosi 2012

Hyvää uutta vuotta kaikille! Nyt seuraa aina yhtä kutkuttavaa kirja-analysointia viime vuoden luetuista kirjoista. Vuonna 2012 luin 90 kirjaa, 6 enemmän kuin sitä edeltävänä vuonna. Alunperin oli tarkoitus jopa vähentää lukemista, mutta muuttohärdelli johti siihen, että harrastuksista pelkästään lukeminen toimi lopulta rentoutumiskeinona. Loistavasta kirjavuodesta mieleen jäi erityisesti Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti, joka lunasti lupauksensa ja vähensi ennakkoluulojani kotimaista kirjallisuutta kohtaan. Löysinpä muutaman aarteenkin. Lukumaraton oli myös hauska kokemus, jonka otan varmasti uusiksi jossain vaiheessa. 

Kirjojen keskimääräinen sivumäärä oli 272, luin viikossa noin 1,7 kirjaa ja keskimäärin päivässä rentouduin kirjan parissa noin 67 sivun verran. Luin päivässä noin kaksi tuntia, mutta toisaalta en juurikaan katsonut tv:tä, joten ei ole mikään ihme, että tuollaiseen ylellisyyteen on ollut aikaa.

Lukemani kirjat (90) sujahtivat seuraaviin kategorioihin: 
kaunokirjat   41
jännitys   15
lasten kirjat 12
nuorten kirjat 6
sarjakuvat 5
muistelmat ja historia 4
runot 2
novellit 2
matkakirjallisuus 2
näytelmät 1

Suhteet eri kategorioiden välillä pysyivät aika lailla ennallaan vuoteen 2011 verrattuna.  Luen pääasiassa kaunokirjallisuutta, mutta nollaan välillä jännityskirjallisuudella. Tietyin väliajoin olen valmis kurkistamaan mitä lasten- ja nuortenkirjallisuudelle kuuluu.  Tietokirjallisuuden lukemista yritin lisätä koko vuoden ajan, mutta laihoin tuloksin. Muita genrejä luin lähinnä Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdin innostamana, ilman haastetta kirjat olisivat varmaankin jääneet kirjastoon. 

Tein jo vuonna 2011 huomion, että luen lähinnä 2000-luvun kirjallisuutta, ja nyt sen osuus oli huimat 78%. Haalin lukupinooni niin tämän vuoden kiinnostavat uutuudet kuin viime vuosilta mieleen jääneet lukemattomat kirjat. Vuonna 2011 luin paljon laajemmalla skaalalla, koska 41% oli vanhempaa kirjallisuutta. Nyt kaikki vanhemmat kirjat onneksi sentään jakautuivat 1900-luvun vuosikymmenille melko tasaisesti. En kuitenkaan  aikamatkaillut kovin pitkälle menneisyyteen, sillä vanhimmat lukemani kirjat olivat Fitzgeraldin Kultahattu 1925, Södergranin runoja 1916-1925 ja Kallaksen Sudenmorsian 1928.

Ajattelin, että kirjojen kotimaat olisivat tänä vuonna jakaantuneet vähemmän yksitoikkoisesti, mutta jos vuonna 2011 lukemistani kirjoista 80% tuli Suomesta, Englannista, Ruotsista ja Pohjois-Amerikasta, niin tänä vuonna luku oli 84%. Ei auttanut Ikkunat auki Eurooppaan -haaste tässä asiassa. Toisaalta kun ottaa huomioon, että osallistuin haasteisiin, jossa piti lukea paljon kotimaista ja amerikkalaista kirjallisuutta, niin ei kai tässä toisella tavalla olisikaan voinut käydä? Muutamia kirjoja luin tänä vuonna Ranskasta ja Espanjasta, muista maista (Norja, Tanska, Islanti, Irlanti, Viro, Hollanti, Belgia ja Etelä-Amerikka) yhdet kirjat per maa. Luin kirjallisuutta yhteensä 15 eri maasta.

Naisten ja miesten kirjoittamat kirjat jakaantuivat naisten hyväksi 63%, miesten osuudeksi jääden 37%. Tulokseen vaikuttaa varmasti se, että olen suorittanut 100 naiskirjailijoiden kirjaa -listaa, miesten vastaavaa en ole vielä edes tehnyt.

Totesin jo aikaisemmin tänä vuonna, että taidan olla aika innokas uusiin kirjailijoihin tutustuva lukija. Tulokset kertovat samaa: 61/90 kirjaa on peräsisin kirjailijoilta, joiden tuotantoa luin nyt ensimmäistä kertaa. Esikoiskirjailijoitakin mahtui joukkoon yllättävän mukava määrä, sillä 10 kirjaa on peräisin kirjailijoilta, jotka ovat kirjoittaneet toistaiseksi vain yhden kirjan.

Toistuvia teemoja tämän vuoden lukukokemuksissa ovat äitiys (Onnen tunti, Adoptiomatka, Poikani Kevin, Huone, Tiikeriäidin taistelulaulu ja Amerikan lapset); meren läsnäolo (Tie Myrskyluodolle, Saaren varjoissa, Vanhus ja meri, Majakkamestarin tytär, Majakanvartija ja Jää); dystopiat (Orjattaresi, Sarasvatin hiekkaa, Teemestarin kirja ja Jäljellä) sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuva henkinen ja fyysinen väkivalta (Hiljaisuuden tuolla puolen, Mehiläisten salaisuudet, Blondi, Vilpittömästi sinun, Piiat, Kun suljen silmäni, Sisareni, rakkaani).

Nyt seuraa se hieno hetki, kun voi mennä tyhjentämään sivun "Haasteet 2012" ja tekemään tilaa uusille kujeille:)

Vuoden 2012 helmet

 

 

  

 

 

 

Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen

Pienen päästäisen elämä on niin kovin lyhyt, liian pian joutuvat ystävät hyvästelemään Karhu Murhisen, joka eli jokaisen päivän riemukkaasti. Suosittelen ihan jokaista lukemaan tämän uskomattoman kauniin tarinan siitä, miten elämä kannattaa elää.

 

Blondi

Marilyn Monroen vaiheisiin tulee aina jäämään aukkoja, mutta Oatesin kirja on ihana lukea ikäänkuin kirjailija tietäisi koko totuuden. Tämän kirjan jälkeen kiinnostukseni kuuluisaa näyttelijätärtä kohtaan kasvoi suuresti.  

 

Kultatukka, tähtönen

Tyylikäs ja ihastuttavan puistattava kirja pahuudesta ja siitä, miten se ilmenee eräässä kauniissa tyttölapsessa. Suosittelen heille, jotka eivät jaksa sarjamurhaajatarinoita, mutta haluavat elämäänsä kaunokirjallista jännitystä.

 

Hiljaisuuden tuolla puolen

Hieno romaani naisesta, joka on kokenut elämässään niin paljon pahaa, ettei jäljellä ole enää kuin kosto. Hannan tarina todella pureutuu ihon alle ja saa aikaan voimakkaita vihantunteita kaikkia sortajia vastaan.

 

Majakanvartija

Ehdottomasti Läckbergin paras romaani. Pienessä kalastajakylässä tapahtuvat kuolemat pysähdyttävät lukijan, ja tarinan edetessä on pakko pysähtyä ihmettelemään pahaa maailmaa. Surulliset ihmiskohtalot jäävät mieleen yllättävän pitkäksi aikaa, joten kyseessä on paljon enemmän kuin hyvä jännityskirja. 

 

Nälkävuosi

Pieneen tarinaan on saatu mahtumaan kaikki se kurjuus, joka tuli liian monelle suomalaiselle tutuksi nälkävuoden aikana. Tämä teos pitäisi jokaisen suomalaisen lukea. 

 

Punainen puutarha

Ihastuttavan tunnelmallisia tarinoita Blackwellin pienestä kyläpahasesta, joka ajan saatossa kasvaa kasvamistaan. Vuosisatojen aikana Blackwellissä ehditään rakastaa, vihata, pettää, haaveilla, kasvattaa lapsia ja lähteä pois. Koko elämänkirjo tuntuu olevan näiden kansien sisällä.

 

Orjattaresi

Atwoodin kehittelemä dystopia, jossa naiset on alistettu synnytyskoneiksi, kiehtoo ja kauhistuttaa. Miten ihmeessä tuohon pisteeseen on päädytty? Päähenkilön tarina kiinnostaa, eikä kirjaa malttaisi laskea käsistään ollenkaan. 

 

Jääkylmä

Hyytävän jännittävä tunnelma syntyy, kun yhdistetään hirmuinen lumimyrsky, eristyksissä oleva, salaperäisesti autioksi jäänyt lahkolaiskylä ja kamppailu elämästä ja kuolemasta. Ahdisti, pelotti ja hirvitti. Jokaisen jännityskirjallisuutta rakastavan must-read.

 

Poikani Kevin

Helvetillisen hieno ja monikerroksinen romaani äidistä ja pojasta, joka oli paha jo syntyessään. Vai oliko? 



Lukutoukan kirjakatsaus 2012

Järjellä ja tunteella -blogin Susa haastoi viime vuonna lukutoukat pistämään kirjavuoden pakettiin allaolevien kysymysten avulla. Vastaan kyselyyn tänäkin vuonna, sen verran iättömiä nämä kysymykset ovat. Loppuvuoteen kuuluu vielä muutama hyvä kirja, mutta joulun välipäivinä tulen varmasti muistelemaan kulunutta lukuvuotta muillakin tavoilla, joten olkoon nyt tämän vuoro. 

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä? Alice Hoffman - Punainen puutarha

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?  Tess Gerritsen - Jääkylmä 

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?  Kyösti Korhonen - Kirjastovirkailijan päivä

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä? Timo Parvela - Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?   Lionel Shriver - Poikani Kevin

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja? John Verdon - Sokkopeli

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?  Monika Fagerholm - Ihanat naiset rannalla 

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi? Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä? Emma Donoghue - Huone 

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa? Emmi Itäranta - Teemestarin kirja

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?  S.J. Watson - Kun suljen silmäni 

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?  Aki Ollikainen - Nälkävuosi 

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä? André Blink - Hiljaisuuden tuolla puolen 

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista? Joyce Carol Oates - Blondi 

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille? Margaret Atwood - Orjattaresi

Vuoden parhaimmistoa?

Keräilin viime vuoden palkintoja kahmineita kirjoja tänne ja ajattelin pysähtyä nytkin hetkeksi muistelemaan tämän vuoden palkittuja kirjoja. Viime vuonna seurasin todella tarkkaan palkintoasioita, mutta tänä vuonna olen ottanut aika löysin rantein. Niinpä sattuikin niin, että moni kirjoista oli kuin olikin tuttuja, mutten vain ollut muistanut, että ne oli palkittujakin. Onko näiden kirjojen joukossa Sinun mielestäsi vuoden parhaita lukukokemuksia?

Runeberg-palkinto

Katja Kettu - Kätilö

 

"Mahdottomissa oloissa syntyy mahdoton rakkaustarina, jonka kerronnassa on ripaus maagista realismia ja kahmalokaupalla inhorealismia."

 

Uusimaa-sanomalehden, Suomen Kirjailijaliiton, Suomen Arvostelijain Liiton, Porvoon kaupungin ja Finlands Svenska Författareförening-yhdistyksen kirjallisuuspalkinto, jonka arvo on 10 000e. Palkinto tukee laatukirjallisuutta ja antaa uusia aineksia kirjalliseen keskusteluun ja virkistää Runebergin päivää.

-----

Topelius-palkinto

Jukka Pekka Palviainen: Joku vieraileva tähti

 

"Kirjailija saa pienillä piirroilla tarinaan lämpöä ja herkkyyttä."

Suomen Nuorisokirjailijoiden kirjallisuuspalkinto, jonka arvo on 1 700e. Palkinto myönnetään vuosittain korkeatasoisesta nuortenkirjasta.

-----

Vuoden johtolanka -palkinto

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun

 

"Vilpittömästi sinun on taitavasti rytmitetty, intensiivinen ja jännittävä psykotrilleri. Kirja luo uuden, korkean standardin termille älykäs viihde."

Suomen dekkariseuran kirjallisuuspalkinto, joka on keramiikkalaatta. Palkinto myönnetään edellisen vuoden merkittävästä kotimaisesta dekkariteosta.

-----

Kirjallisuuden valtionpalkinto ja kääntäjien valtionpalkinto
Tuula Kallioniemi & >Juhani Salokannel
 

Valtion kirjallisuustoimikunnan myöntämä palkinto kirjailijoille ja kääntäjille. Palkintosumma on suuruudeltaan 15 000e.

 

-----

Lasiavain-palkinto

Erik Valeur: Det Syvende barn

 

Dekkarijärjestö Skandinaviska Kriminalsällskapetin (SKS) myöntämä palkinto vuoden parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille.

-----

Tähtivaeltaja-palkinto
Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

 

"Kirjan viehättävimpiä puolia on erilaisten vaikutteiden sulava yhdistely. Lopputuloksena on täysin uudenlainen keitos salapoliisikertomusta, veijaritarinaa ja kovaa scifiä."

Tähtivaeltaja-lehteä julkaisevan Helsingin Science Fiction Seuran myöntämä palkinto parhaalle edellisvuonna suomeksi ilmestyneelle science fiction -kirjalle - voi olla myös käännöskirja.

-----

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto
Aki Ollikainen: Nälkävuosi

 

 "Nälkävuosi on kielellisesti hallittu ja hienosti rakennettu kokonaisuus, kuin jo kokeneen kirjoittajan teos."

Helsingin Sanomat myöntää palkinnon vuoden parhaalle esikoisromaanille. Palkintosumma on 15 000e.

-----

Finlandia Junior -palkinto
Christel Rönns: Perin erikoinen muna

 

"Lempeä kertomus erilaisuudesta, ystävyydestä ja luopumisesta." 

 

Suomen Kirjasäätiön palkinto ansiokkaalle suomalaiselle lasten-/nuortenkirjalle. Palkintosumma on 30 000e.

-----
 

Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto

Lassi Hyvärinen, Emmi Itäranta & Mikko Myllylahti 
 

      

 

 

Kalevi Jäntin rahaston myöntämä kirjallisuuspalkinto nuorille kirjailijoille. Palkintosumma on 15 000e.

-----

Finlandia-palkinto

Ulla-Lena Lundberg: Jää

 

"Ulla-Lena Lundbergin käyttämä kieli on konstailematonta. Samalla se on jollain selittämättömällä tavalla iätöntä."
 

Suomen Kirjasäätiön myöntämä kirjallisuuspalkinto Suomen kansalaisen kirjoittamasta ansiokkaasta romaanista. Palkintosumma on 30 000e.

---

 Tänä vuonna olen lukenut palkituista kirjoista Kätilön, Vilpittömästi sinun, Teemestarin kirjan, Nälkävuoden ja piakkoin Jään. Tarkoituksena olisi lukea vielä Kvanttivaras ja Perin erikoinen muna, saa kuitenkin nähdä ehdinkö niitä tämän vuoden puolella enää. Viime vuonna haastoin itseni lukemaan palkittuja ja ehdokkainakin olleita kirjoja, mutta tänä vuonna erilaiset kirjahaasteet ovat kiinnostaneet enemmän. Kaikkiin viiteen mainitsemaani kirjaan olen tarttunut ennen kuin palkinto on myönnetty, joten palkintohaukaksi ei minua tällä kertaa voi sanoa.

Varsinkin Kätilö ja Nälkävuosi tekivät suuren vaikutuksen, ja tarinat pysyvät mielessä pidempäänkin. Vilpittömästi sinun puolestaan osoitti epäileväiselle lukijalle, että kotimainenkin jännitys voi toimia. Ensi-ihastus on jo laantunut, enkä välttämättä tule lukemaan Hiltusen sarjan jatko-osia, mutta vaalin muistoissani mielenkiintoista ensimmäistä osaa. Teemestarin kirjakin oli hyvä, mutta rauhallisella temmollaan kuitenkin vähän pliisu näin jälkikäteen ajatellen. Jää on vielä sen verran vaiheessa, etten osaa vielä sanoa miten kirjan kanssa tulee käymään. Tämän vuoden top-10-listalta kirjoista tulee löytymään Nälkävuosi.

Miten sinulla ja palkituilla kirjoilla meni tänä vuonna?

Vuoden parhaimmistoa

Hieno lukuvuosi takanapäin! Olen lukenut kasapäin hyviä tarinoita, joista osaa muistelen varmasti vielä vuosienkin päästä! Esittelen parhaimmiston perinteisen top 10 -muodossa. Moni onkin jo maininnut, että 10 parhaimman kirjan valitseminen on liian hankalaa, peräti mahdotonta. Istuskelenkin täällä nyt kuvitteellinen ase ohimolla ja valitsen kirjat tyyliin "valitse tai itke ja valitse". Ja yllätävän helposti valinta sujuikin loppupeleissä - ei tarvinnut itkeä:D Numerojärjestykseen en kuitenkaan tohtinut lukukokemuksia laittaa.  

1. A.A. Milne: Nalle Puh
Täynnä ihastuttavia tarinoita, joista löysin jo ensimmäisellä lukukerralla paljon pieniä suuria viisauksia. Tähän kirjaan tulen varmasti palaamaan vielä useita kertoja.

2. Maaria Leinonen: Elämä on enemmän
Päätin tutustua hieman runojen maailmaan ja löysinkin hienon lukukokemuksen tästä runokokoelmasta. Tämän haluaisin omaakin hyllyäni koristamaan.

3. Kate Morton: Paluu Rivertoniin
Paljon odotettu lukukokemus, joka ei pettänyt lukijaansa. Viihdyttävä, vanhan maailman tunnelmaa henkivä teos, joka piti otteessaan.

4. Sarah Waters: Vieras kartanossa
Tiiliskivikirja, jonka matkassa viihdyin hyvin sen verkkaisesta tahdista huolimatta. Tunnelma oli kohdillaan, kun vanha arvotalo rapistuu pikkuhiljaa.

5. Shaffer & Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Häämatkalla luettu tarina, jonka henkilöhahmojen elämää seuratessa sai iloita ja pyyhkiä kyyneleitä. Kaunis tarina vaikeiden olosuhteiden parista.

6. Camilla Läckberg: Kivenhakkaaja
Kirjailijan ehkä paras teos. Jännittävä, ahdistava, hämmentävä, kauhistuttava. Vaikea uskoa, että Läckberg pystyy enää tämän parempaa tarinaa kirjoittamaan.

7. Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen
Viehttävä vanhan ajan salapoliisiromaani ilman salapoliiseja. Valkopukuisen naisen mysteeri jaksaa kiehtoa loppumetreille saakka. Hyvä tarina myös BBC:n minisarjana.

8. L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan
Anna-sarjan rakkaimmaksi kirjaksi osoittautunut teos. Vastavihityn parin onnellisesta ensimmäisestä yhteisestä vuodesta kertova kirja osui ja upposi toiseen vastavihittyyn lukijaan.

9. Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Vanhan sympaattisen hovimestarin muistelmat koskettivat ja saivat miettimään elämänmenoa.

10. Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
Mielenkiintoinen, ahdistava ja surumielinen tarina, joka esitteli minulle uuden suosikkikirjailijani.

Monilla teistä näytti eilisen blogikierroksen perusteella vaikuttuneen osaksi samoista kirjoista. Ihania lukuhetkiä kaikille myös vuonna 2012! Minun ensimmäinen kirjani saattaa olla paljon hehkutettu Bolsoin perhonen... :) 

Kuluneen lukuvuoden ylianalysointia

Nyt muutama päivä ennen uuden vuoden alkua on hyvä laittaa vuoden 2011 luetut kirjat jonkinlaiseen ruotuun. Tämän vuoden kirjasaldoksi voin ilmoittaa 84 kirjaa. Toisin kuin viime vuotta, pidän tätä vuotta todella hyvänä kirjavuotena - ja onhan tullut luettuakin 28 kirjaa enemmän kuin vuonna 2010. Niin se kirjablogin pitäminen vain inspiroi lukemaan enemmän ja enemmän. 

Mukaan on mahtunut vaikka minkälaista kirjaa eikä huteja ole tullut vastaan juuri lainkaan. Kirjojen keskimääräinen sivumäärä on ollut 269, olen lukenut noin 1,5 kirjaa viikossa ja keskimäärin näyttäisin lukevan noin n. 62 sivua päivässä. Kasvanut lukumäärä on selitettävissä myös vähäisellä tv:n katselulla. Tallentava digiboksimme on rikki ja katsomme ainoastaan dvd-bokseilta satunnaisia sarjoja.  

Kaikki lukemani kirjat voidaan jaotella seuraaviin alakategorioihin:
kaunokirjat   31
jännitys   14
muistelmat ja historia   1
lasten kirjat   13
nuorten kirjat   8
fantasia   4
runot   7
näytelmät   1
novellit  3
terveys   1
sarjakuvat   1

Viime vuoteen verrattuna luin paljon enemmän kaunokirjallisuutta, mutta vähemmän jännityskirjallisuutta. Nuorten- ja varsinkin lastenkirjallisuutta olen tarkoituksella lukenut enemmän. Täysin uusi aluevaltaus oli runokirjat, joita ahmin viikon ajan. Kokeilu ei ollut täysin tuhoontuomittu, joten tulevanakin lukuvuotena voisin runokirjoihin tarttua. Tietokirjallisuutta luin harmittavan vähän, mutta minkäs teet, kun mielenkiintoisia kaunokirjoja on vain niin uskomattoman paljon.

Suurimmaksi osaksi olen lukenut 2000-luvun kirjallisuutta. Rinnakkain tuntuu astelevan niin tämän vuoden uutuuskirjat, viime vuoden uutuuskirjat kuin muut 2000-luvun aikana kirjoitetut kirjat. 84 kirjasta 49 kirjaa on peräisin 2000-luvulta eli kuitenkin noin 41% vuoden luetuista on vanhempaa kirjallisuutta. Olen itse asiassa onnistunut lukemaan 1900-luvun alusta lähtien jokaiselta vuosikymmeneltä jotakin, isosta osasta vuosikymmeniä jopa useamman teoksen. 1800-luvulla käväisin neljän kirjan mukana, mutta sen vanhempaa kirjallisuutta en tänä vuonna lukenut.

Klassikkokirjoihin tuli myös tutustuttua tänä vuonna. Klassikkohaasteeseen osallistuin hieman uudemmillakin kirjoilla, mutta tällä kertaa puhun nimenomaan vanhoista "oikeista" klassikoista, joiden julkaisemisesta on ehtinyt kulua ainakin yksi elinikä. Näitä klassikoita tuli koettua tämän vuoden puolella 11 kappaletta. Tuorein kirjoista oli Woolfin Majakka, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1927. Vanhin tämän vuoden klassikoista on Valkopukuinen nainen, joka ilmestyi vuonna 1860. 

Kuten uumoilinkin, kirjojen kotimaat jakautuivat melko yksitoikkoisesti eli 80% vuoden aikana lukemistani kirjoista tulivat Suomesta, Englannista, Ruotsista ja Pohjois-Amerikasta. Muutama kirja tuli luettua Ranskasta, Venäjältä ja Kanadasta, mutta muista maista (Nigeria, Norja, Saksa, Tanska, Espanja, Chile, Tsekki, Irlanti ja Australia) vain yhdet kirjat per maa. Kotimaisia kirjoja olen pyrkinyt lukemaan hieman enemmän, mutta 27 ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä 14 kirjoista oli kuitenkin runoja, lastenkirjallisuutta ja nuorten kirjoja. Siis ei mitenkään, että kyseisiä genrejä väheksyisin, mutta en tosiaan ole kuitenkaan 27 suomalaista täyspitkää romaania lukenut. 

Naisten ja miesten kirjoittamat kirjat olivat melko hyvässä tasapainossa - tai ainakin paremmassa kuin luulin. Naisten kirjoittamia kirjoja on 57% tämän vuoden luetuista kirjoista, joten miesten kirjoja luin kuitenkin hienot 43%. Tämä on yllättävää, koska olen uskonut lukevani lähinnä pohjois-amerikkalaisia naiskirjailijoita, mutta ylipäätään niiltä main tulleita kirjoja on vain n. 11% kirjoista. Eli joko en tunne juuri itseäni lukijana tai sitten olen yrittänyt tänä vuonna uudistaa lukutottumuksiani:)

Lopuksi vielä kaikki vuoden 2011 aikana lukemani kirjat:

Joyce Carol Oates: Kosto - rakkaustarina

Doris Lessing: Kultainen muistikirja

Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

Siri Hustvedt: Vapiseva nainen

Anne Holt: 1222

Helene Hegemann: Aksolotli

Peter Hoeg: Lumen taju

Nerea Riesco: Ars Magica

Kreeta Onkeli: Beige

John Verdon: Numeropeli

Minna Canth: Anna-Liisa

Illan tummetessa

Sinulle, rakas

Olli Heikkonen: Jäätikön ääri

Maaria Leinonen: Elämä on enemmän

Heidi Liehu: Mitä ei ollut

Vilja-Tuulia Huotarinen: Iloisen lehmän runot

Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi

Simon Sebag Montefiore: Ihmishirviöt

Virginia Woolf: Majakka

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Alberto Fuguet: Elämäni elokuvat

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Ian McEwan: Vieraan turva

Ian McEwan: Sementtipuutarha

Kate Morton: Paluu Rivertoniin

Jean Estoril: Annen balettihaave

Tiina Nopola: Siiri ja kolme Ottoa

Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatu ja Patu työn touhussa

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu

A.A. Milne: Nalle Puh

Ursula Jones: Prinsessa vailla valtakuntaa

Zenek Miler: Myyrä puhemiehenä

Tove Jansson: Kuinkas sitten kävikään

Elsa Beskow: Täti Ruskean syntymäpäivä

Mauri Kunnas: Suuri urheilukirja

Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira

Leena Krohn: Mitä puut tekevät elokuussa

Jan Guillou: Pahuus

L.M. Montgomery: Anna opettajana

Kirsti Kuronen: Piruettiystävyys

Sarah Waters: Vieras kartanossa

Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Camilla Läckberg: Kivenhakkaaja

LInda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Chimamanda Ngozi Adicie: Purppuranpunainen hibiskus

Barry Popkin: Läski maailma

Outi Pakkanen: Muistivirhe

Camilla Läckberg: Mereneito

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

William Golding: Kärpästen herra

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella

C.S. Lewis: The Magician's Nephew

Alice Munro: Kerjäläistyttö

Riikka Pulkkinen: Raja

Fedor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

Goerge Orwell: Vuonna 1984

L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan

Belinda Bauer: Hautanummi

Beatrix Potter: Petteri Kaniinin satumaailma

Charlaine Harris: Dead Until Dark

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Simon Lelic: Katkeamispiste

Harry Potter - Suuri velhouskirja

Minette Walters: Ruumis jääkellarissa

David Nicholls: Sinä päivänä

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Tiina Raevaara: En tunne sinua vierelläni

Chris Cleave: Little Been tarina

Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

Maeve Binchy: Silver Wedding

Tuukka Sandström : Taksipuhetta

Leif GW Persson: Matkan pää

Vilja- Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Satu Taskinen: Täydellinen paisti

C.S. Lewis: The Lion, the Witch and the Wardrobe

Katja Kettu: Kätilö
Carl Barks: Carl Barksin joulu 1
Maarit Verronen: Kirkkaan selkää
Rosa Liksom: Hytti nro 6
L.M. Montgomery: Annan perhe