Näytetään tekstit, joissa on tunniste Minette Walters. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Minette Walters. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Mielen häiriöitä


Minette Walters
2003 suom. 2005
408 s./WSOY


Taas yksi omassa hyllyssä lojuva jännäri luettu. Jälleen kerran yksi blogiarpajaisten voittokirja parin vuoden sisältä.

Olen viiden vuoden sisällä lukenut kolme Waltersin kirjaa enkä oikein vieläkään osaa sanoa, että kuinka paljon loppujen lopuksi pidän hänen kirjoistaan. Toisaalta ne ovat aina olleet vähän erilaisia kuin muut lukemani dekkarit, joten vaihtelu toki virkistää jo ihan itsessään. Kuitenkin hänen kirjoissaan on myös jotain hyvin pitkäveteistä, joka johtaa siihen, että loppuratkaisun häämöttäessä en ole enää niin kiinnostunut murhaajan paljastumisesta vaan odotan, että itse tarinakin tulisi päätökseensä.

Mielen häiriöissä antropologi Jonathan Hughes ja kaupunginvaltuutettu George Gardener pyrkivät todistamaan jo edesmenneen Howard Stampin syyttömäksi tämän isoäidin murhaan. 1970-luvulla tapahtuneeseen vanhan naisen murhaan näyttäisi liittyvän myös samoilla kulmilla tapahtunut nuoren tytön salaperäinen katoaminen.

Nopeatempoisen juonen sijaan Walterin kirjassa pohdiskellaan menneitä tapahtumia rauhalliseen tahtiin ja monelta eri kantilta. Syyllistä murhaan ja katoamiseen on vaikea löytää, kun monet jäljet ovat kylmenneet vuosikymmenien aikana ja tapauksiin liittyvät ihmiset tuntuvat valehtelevan minkä ehtivät turvatakseen selustansa.

Olen lähikuukausina lukenut vähän erityyppisiä jännäreitä, joten siinä mielessä Mielen häiriöitä oli ihan tervetullutta vaihtelua, mutta ehkä kuitenkin jännäriin tarttuessani kaipaan tarinalta selkeästi toisenlaista otetta kuin tavalliselta lukuromaanilta.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Ruumis jääkellarissa




Minette Walters
1992 suom. 1995
334 s./WSOY


Streech Grangen kartanon mailta jääkellarista on löytynyt ruumis. Ylikomisario Walsh ja ylikonstaapeli McLaughlin ryhtyvät tutkimaan, liittyykö kuolemantapaus jotenkin kartanon entiseen isäntään, joka katosi kymmenen vuotta aikaisemmin. Kylällä on liikkunut jo vuosia toinen toistaan kummallisempia huhuja kartanon nykyään jakavasta naiskolmikosta. Ovatko he piilottaneet ruumiin jääkellariin noitariittiensä jälkimainingeissa?

Ajoitus on kaikki kaikessa, jännityskirjallisuudenkin suhteen. Kirja oli ihan hyvä ja mielenkiintoinen, mutta ehkä nyt ei vain ollut sen aika? Keskittymiskyky herpaantui jatkuvasti ja tapahtumia oli jotenkin hirveän vaikea seurata. Olen huomannut olevani lukija, joka ei pahemmin palaa lukemilleen sivuille. Eli jos huomaan jossain vaiheessa olevani pihalla niin olen sitä myös kirjan loppuun saakka. Kirjassa esiteltiin mm. kamala nainen kylältä, joka oli kasvattanut lapsistaankin kamalia ihmisiä ja heitä sivuttiin jossain vaiheessa tarinaa, enkä kiinnittänyt heihin sen kummemmin huomiota. Yhtäkkiä he olivatkin suuremmassa osassa ja en muistanut mitään mitä heistä ja heidän edesottamuksistaan oli kerrottu aikaisemmin. No, elämä on.

Huomasin lukiessani Ruumis jääkellarissa -kirjaa, että olen lukenut lähiaikoina melko uusia romaaneja tai sitten oikein kunnolla vanhoja kirjoja. Olikin oikeastaan aika nostalgista palata jännityskirjan parissa 1990-kuvun alkuun, jolloin poliisitutkintaa helpottamassa ei ole ollut kännykkää tai kannettavia tietokoneita. Kaikki toimenpiteet veivät aikaa ja lisää aikaa. Rasismi ei ole tietenkään tänä päivänäkään pois kitketty juttu, mutta tarinassa kylällä liikkuva sitkeä huhu naiskolmikon lesboudesta oli kuitenkin jotenkin niin... no, ysäriä:) Pienillä paikkakunnilla tuollaiset juorut voivat toki kukoistaa vieläkin, mutta ehkä kuitenkin joitain edistysaskeleita ihmisten asenteissa on jo otettu.


Sain tosiaan kirjalta sitä mitä odotinkin: omalla tavallaan hienostunutta murhatutkintaa ylväissä puitteissa. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia, joskin hieman sietämättömiä. Olen kuitenkin sellainen lukija, joka hieman harmistuu siitä, jos henkilöhahmoissa ei ole ketään josta voisi pitää. Waltersin toinen romaani Kuvanveistäjä oli mielettömän hyvä lukukokemus viime vuonna, tämä ei tehnyt samanlaista vaikutusta, mutta jatkan varmasti kirjailijan parissa vielä myöhemminkin. Onko Waltersilla joku tietty kirja, jota ei kannata jättää lukematta?

Suoritan lukukokemuksella TB:n haasteen alakategorian Modern Thrillers.