Näytetään tekstit, joissa on tunniste Risto Isomäki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Risto Isomäki. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. elokuuta 2012

Sarasvatin hiekkaa



Risto Isomäki
2005
314 s./Tammi


Intian valtamerestä on löytynyt tuhansia vuosia vanhojen kaupunkien raunioita, joita venäläinen Sergei Savenikov kutsutaan tutkimaan meriargeologi Amrita Desain johdolla. Tarkoituksena on selvittää, mikä aikoinaan tuhosi nuo valtavat rantakaupungit. Ehkä tapahtumien ymmärtäminen voisi jopa auttaa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan? Grönlannin jäätikkö on nimittäin alkanut antaa merkkejä sulamisesta, eikä ihmiskunnalla välttämättä ole enää paljon elonhetkiä jäljellä.

Harmillista kyllä, tarina ei ollut ihan niin mukaansa tempaava kuin olin salaa toivonut. Tulen silti muistelemaan lukukokemusta hyvänä. Ylipäätään aihe on kirjassa todella mielenkiintoinen eikä ollenkaan puhkikulutettu. Kun kirjailija vielä innostuu tarinan lomassa paukuttamaan historiallisia faktoja toinen toisensa perään, niin ainakin tämä tyttö hiljentyy lukemaan antaumuksella. Päähenkilöistä täytyy kuitenkin antaa noottia, he ovat aivan liian yksiulotteisia omaan makuuni ja käyttäytyvät kieltämättä uskomattoman hölmösti erilaisissa vaaratilanteissa. Vaikka varsinkin kirjassa esitelty faktatieto koukutti, huomasin turhan usein olevani tilanteessa, jossa sivu tekstiä oli auttamatta mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eli taisin kuitenkin pitää tarinaa aina välillä hieman puuduttavana.

Löysinkö kotimaisen kirjallisuuden aarteen? Sarasvatin hiekkaa ei ehkä tule jäämään mieleeni ainutlaatuisena lukukokemuksena, mutta kun muistetaan miten yleensä tunnun suhtautuvan kotimaiseen kirjallisuuteen, niin kyllä, olihan kirja lukemisen arvoinen. Kovin suomalaiseksi tarinaa ei voi tietenkään sanoa, piirit eivät ole pienet, kun henkilökaarti on suureksi osaksi kansainvälistä ja tapahtumat sijoittuvat Suomen lisäksi mm. Grönlantiin ja Intiaan. Suosittelen kyllä kokeilemaan kirjaa, jos kotimainen ekojännitys kiinnostaa. En muistaakseni ole lukenut muita ekogenreen kuuluvia kirjoja, joten en osaa sanoa miten Sarasvatin hiekkaa pärjäisi vertailussa.

Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin, alakategoriana jännityskirjallisuus.