2012
126 s./Otava
Mitä tapahtuu kun Puluboi Palttasaal Palmu päättää lentää kotoaan Hakaniemen torin laidalta Avalaan Suuleen Maailmaan? Hän kohtaa siellä Ponin, joka itse asiassa onkin pieni ihmistyttö. Ja sen jälkeen tapahtuu vaikka mitä. Hämeentie tarjoaa toinen toistaan kummallisempia seikkailuja nuorelle tulokkaalle, joka yrittää pärjätä ilman äitiä ja muuta perhettä ja löytää itselleen vaimon, jonka kanssa voisi perustaa perheen. Poni puolestaan pakenee kodin painostavaa ilmapiiriä, sillä hänen vanhempanasa eivät ole liian innoissaan siitä, että tyttö on mielummin Poni kuin tuleva ekaluokkalainen.
Enpä ole ennen vastaavaa kirjaa lukenut, eikä tämän tyyppisiä tarinoita taida ihan joka päivä markkinoille putkahtaa. Yllä oleva kuvaus toki kuulostaa melko perinteiseltä lastenkirjan juonenkululta, mutta sen lisäksi Puluboin ja Ponin kirja tarjoaa hervotonta menoa, kun hömelö r-kirjaa pelkäävä pulu päästelee suustaan milloin mitäkin! Puluboi räppää, lauleskelee, kakkaa viattomien ohikulkijoiden päälle, haukkuu epävarmoissa tilanteissa muita kakkapäiksi, tarjoaa mainoskatkoja lukijalle pitkin tarinaa ja esittää itsestään tietovisakysymyksiä. Puluboista ei yksinkertaisesti voi olla pitämättä, vaikka myönnän, että minulla oli ennakkoluuloja tarinaa kohtaan. Poni tarjoaa omalla kertojavuorollaan hieman hillitympää menoa vastapainoksi Puluboin räävittömille jutuille.
Luettuani kirjaa kymmenkunta sivua olin hieman epävarma siitä, kuka tähän kirjaan tulee tarttumaan. Kirjan luettuani voin todeta pitäneeni tarinasta, tai ainakin Puluboin hahmosta, mutta olen edelleenkin hieman kujalla siitä, että minkäikäinen lapsi on kohderyhmänä tässä... Aliarvioin ehkä lapsilukijoita, mutta jäin pohtimaan minkä ikäinen lapsi osaa lukea "väärää suomea" (r-kirjaimet vaihdettu l-kirjaimeen Puluboin osuuksissa) ja siinä samalla vielä tajuaa kaikki huumoripläjäykset. Aikuisen lukiessa tarina varmasti on hauska, mutta aikuisenkin pitää osata heittäytyä Puluboin rooliin. Tai sitten harkita kuuntelevansa tarina äänikirjana. En itse oikein tunne ala-asteikäisiä lapsia, joten en osaa sanoa millaisella tasolla huumorinkukka kukkii... Lukekaahan joku perheellinen tämä, ja kertokaa mitä lapset tykkäsivät! Aikooko joku muu enemmän lastenkirjallisuutta lukeva tarttua tähän?
Puluboi ja Ponin kirja oli ensimmäinen laatuaan kokeilussa, jossa luen kirjaa töissä ruokataukojen aikana. Yleensä olen päätynyt selailemaan iltapäivälehdet, mutta nyt päätin kokeilla yhtä ennakkokappaletta, jota en ollut kokenut niin mielenkiintoiseksi että olisin jaksanut sitä kotiin asti raahata. Mutta lupaavan alun ainakin sain tässä pikkuprojektissa, seuraavana vuorossa Netta Walldénin Ruben ja Harman kartano.
