Anja Snellman
2013
299 s./Otava
Istun läppäri sylissäni eikä oikeita sanoja näytä muodostuvan sitten millään. Miksi edes yrittää kertoa jotain Marusta, Anja Snellmanin jo poisnukkuneesta isosiskosta, kun kirjailija osaa tehdä sen niin paljon paremmin?
Olkoon siis menneeksi, tämä teksti näyttää auttamattomasti kuuluvan "Luin, koin ja vaikutuin enkä nyt saa sanaa suustani" -kirja-arvioihin. Kehotankin jokaista tarttumaan kirjaan itse ja lukemaan Marun tarinan oikein ajatuksen kanssa. Ymmärrän maailmaa taas vähän paremmin ja uskon, että kirjasta jää jokaiselle lukijalle käteen jotain.
Maru syntyi sodan viimeisenä päivänä keskelle kaaosta, jo osaksi palamaan syttyneen sairaalan tiloihin. Kiitos DNA-ketjunsa rakenteen, Maru eli 67-vuotiaaksi seuranaan nivelreuma, kitalakihalkio ja sydämen vajaatoiminta. Hän kävi kouluja, pysyi pitkään työelämässä ja puuhasteli mielellään kotona rakkaiden harrastustensa parissa. Kännykässä hänellä oli kuitenkin muistissa hätänumeron lisäksi vain pikkusiskonsa puhelinnumero. Vaikeat ja aikoinaan osittain hoitamattomaksi jääneet sairaudet eristivät Marun lähes kokonaan muista ihmisistä.
Snellman puhui kirjastaan ja siskostaan todella kauniisti ja koskettavasti Otavan kirjaillassa kuukausi pari sitten ja tiesin heti, että haluan lukea Pääoman. Teos osoittautui vielä tärkeämmäksi kuin mitä alun perin osasin kuvitellakaan. Tämä syksyn uutuuskirja on ehdottomasti sellainen, joka jokaisen kannattaisi lukea.
