Vuoden parhaimmistoa

Hieno lukuvuosi takanapäin! Olen lukenut kasapäin hyviä tarinoita, joista osaa muistelen varmasti vielä vuosienkin päästä! Esittelen parhaimmiston perinteisen top 10 -muodossa. Moni onkin jo maininnut, että 10 parhaimman kirjan valitseminen on liian hankalaa, peräti mahdotonta. Istuskelenkin täällä nyt kuvitteellinen ase ohimolla ja valitsen kirjat tyyliin "valitse tai itke ja valitse". Ja yllätävän helposti valinta sujuikin loppupeleissä - ei tarvinnut itkeä:D Numerojärjestykseen en kuitenkaan tohtinut lukukokemuksia laittaa.  

1. A.A. Milne: Nalle Puh
Täynnä ihastuttavia tarinoita, joista löysin jo ensimmäisellä lukukerralla paljon pieniä suuria viisauksia. Tähän kirjaan tulen varmasti palaamaan vielä useita kertoja.

2. Maaria Leinonen: Elämä on enemmän
Päätin tutustua hieman runojen maailmaan ja löysinkin hienon lukukokemuksen tästä runokokoelmasta. Tämän haluaisin omaakin hyllyäni koristamaan.

3. Kate Morton: Paluu Rivertoniin
Paljon odotettu lukukokemus, joka ei pettänyt lukijaansa. Viihdyttävä, vanhan maailman tunnelmaa henkivä teos, joka piti otteessaan.

4. Sarah Waters: Vieras kartanossa
Tiiliskivikirja, jonka matkassa viihdyin hyvin sen verkkaisesta tahdista huolimatta. Tunnelma oli kohdillaan, kun vanha arvotalo rapistuu pikkuhiljaa.

5. Shaffer & Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Häämatkalla luettu tarina, jonka henkilöhahmojen elämää seuratessa sai iloita ja pyyhkiä kyyneleitä. Kaunis tarina vaikeiden olosuhteiden parista.

6. Camilla Läckberg: Kivenhakkaaja
Kirjailijan ehkä paras teos. Jännittävä, ahdistava, hämmentävä, kauhistuttava. Vaikea uskoa, että Läckberg pystyy enää tämän parempaa tarinaa kirjoittamaan.

7. Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen
Viehttävä vanhan ajan salapoliisiromaani ilman salapoliiseja. Valkopukuisen naisen mysteeri jaksaa kiehtoa loppumetreille saakka. Hyvä tarina myös BBC:n minisarjana.

8. L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan
Anna-sarjan rakkaimmaksi kirjaksi osoittautunut teos. Vastavihityn parin onnellisesta ensimmäisestä yhteisestä vuodesta kertova kirja osui ja upposi toiseen vastavihittyyn lukijaan.

9. Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Vanhan sympaattisen hovimestarin muistelmat koskettivat ja saivat miettimään elämänmenoa.

10. Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
Mielenkiintoinen, ahdistava ja surumielinen tarina, joka esitteli minulle uuden suosikkikirjailijani.

Monilla teistä näytti eilisen blogikierroksen perusteella vaikuttuneen osaksi samoista kirjoista. Ihania lukuhetkiä kaikille myös vuonna 2012! Minun ensimmäinen kirjani saattaa olla paljon hehkutettu Bolsoin perhonen... :) 

Annan perhe

L.M. Montgomery
1939 suom. 2002
301 s./WSOY

Anna-sarjaan tutustuminen jatkui Annan perhe -kirjalla. Annan ja Gilbertin ensimmäisestä aviovuodesta Haavemajassa on ehtinyt kulua jo vuosia. Lapsia on siunaantunut kuusi ja elämä Kotikunnaalla on täynnä arkipäiväisen mukavia sattumuksia.

Tässäkin osassa on havaittavissa tietynlaista lopun alkua. Anna on vielä nuori äiti ja kaikki lapset vasta alakouluikäisiä, mutta silti tulevaisuudessa koittaviin murheisiinkin viitataan ja se sai ainakin minut lukijana kyyneleiden partaalle. Anna on ihana ja hänelle toivoisi vain kaikkein parasta ja ihan rinnassa ahdistaa, kun tietää ettei häntäkään voi suojella elämän sattumanvaraisuudelta. Kaiken kaikkiaan Annan perhe on viehättävä tarina perhe-elämän onnesta, johon kuuluu kaikenlaisia kommelluksia ja yhteisiä hetkiä takan ääressä.

Minulta on vielä lukematta Sateenkaarinotko ja Kotikunnaan Rilla. Minulla on jostain syystä sellainen ennakkokäsitys, että kyseiset kirjat kertovat enemmän perheen lapsista kuin Annasta ja Gilbertistä, olenko oikeassa? Mitään kovin suuria spoilauksia en halua kuulla, mutta ovatkohan lapset kirjoissa vielä lapsia, vai kuvataanko heidän nuoruusvuosiaankin? Olen huomannut, että minuun on vedonnut enemmän Anna omassa kodissaan ja Annan perhe kuin sarjan aikaisemmat osat (vaikka ihaniahan nekin ovat!). Mutta ehkä kun kuitenkin itse on aikuinen nuori nainen, niin ei ihan loputtomasti jaksa lukea lapsuuden leikeistä ja viattomista kömmähdyksistä, jotka johtavat johonkin suureen sähellykseen. Niitä oli kuitenkin roppakaupalla jo sarjan alkuosissa, kun kuvattiin Annan lapsuutta.

Anna-sarja tekee minut jotenkin kovin onnelliseksi. On kuin olisin etuoikeutettu, kun olen saanut tutustua näin hienoon tarinaan ja sen sympaattiseen päähenkilöön.

P.S. Päätän surullisen kuuluisan sekoiluni TB-haasteessa saaden Multicultural Britain -alakategorian täyteen. Haaste on siis tullut päätökseen, yhteensä 8 alakategoriaa suoritettuna.

Kuluneen lukuvuoden ylianalysointia

Nyt muutama päivä ennen uuden vuoden alkua on hyvä laittaa vuoden 2011 luetut kirjat jonkinlaiseen ruotuun. Tämän vuoden kirjasaldoksi voin ilmoittaa 84 kirjaa. Toisin kuin viime vuotta, pidän tätä vuotta todella hyvänä kirjavuotena - ja onhan tullut luettuakin 28 kirjaa enemmän kuin vuonna 2010. Niin se kirjablogin pitäminen vain inspiroi lukemaan enemmän ja enemmän. 

Mukaan on mahtunut vaikka minkälaista kirjaa eikä huteja ole tullut vastaan juuri lainkaan. Kirjojen keskimääräinen sivumäärä on ollut 269, olen lukenut noin 1,5 kirjaa viikossa ja keskimäärin näyttäisin lukevan noin n. 62 sivua päivässä. Kasvanut lukumäärä on selitettävissä myös vähäisellä tv:n katselulla. Tallentava digiboksimme on rikki ja katsomme ainoastaan dvd-bokseilta satunnaisia sarjoja.  

Kaikki lukemani kirjat voidaan jaotella seuraaviin alakategorioihin:
kaunokirjat   31
jännitys   14
muistelmat ja historia   1
lasten kirjat   13
nuorten kirjat   8
fantasia   4
runot   7
näytelmät   1
novellit  3
terveys   1
sarjakuvat   1

Viime vuoteen verrattuna luin paljon enemmän kaunokirjallisuutta, mutta vähemmän jännityskirjallisuutta. Nuorten- ja varsinkin lastenkirjallisuutta olen tarkoituksella lukenut enemmän. Täysin uusi aluevaltaus oli runokirjat, joita ahmin viikon ajan. Kokeilu ei ollut täysin tuhoontuomittu, joten tulevanakin lukuvuotena voisin runokirjoihin tarttua. Tietokirjallisuutta luin harmittavan vähän, mutta minkäs teet, kun mielenkiintoisia kaunokirjoja on vain niin uskomattoman paljon.

Suurimmaksi osaksi olen lukenut 2000-luvun kirjallisuutta. Rinnakkain tuntuu astelevan niin tämän vuoden uutuuskirjat, viime vuoden uutuuskirjat kuin muut 2000-luvun aikana kirjoitetut kirjat. 84 kirjasta 49 kirjaa on peräisin 2000-luvulta eli kuitenkin noin 41% vuoden luetuista on vanhempaa kirjallisuutta. Olen itse asiassa onnistunut lukemaan 1900-luvun alusta lähtien jokaiselta vuosikymmeneltä jotakin, isosta osasta vuosikymmeniä jopa useamman teoksen. 1800-luvulla käväisin neljän kirjan mukana, mutta sen vanhempaa kirjallisuutta en tänä vuonna lukenut.

Klassikkokirjoihin tuli myös tutustuttua tänä vuonna. Klassikkohaasteeseen osallistuin hieman uudemmillakin kirjoilla, mutta tällä kertaa puhun nimenomaan vanhoista "oikeista" klassikoista, joiden julkaisemisesta on ehtinyt kulua ainakin yksi elinikä. Näitä klassikoita tuli koettua tämän vuoden puolella 11 kappaletta. Tuorein kirjoista oli Woolfin Majakka, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1927. Vanhin tämän vuoden klassikoista on Valkopukuinen nainen, joka ilmestyi vuonna 1860. 

Kuten uumoilinkin, kirjojen kotimaat jakautuivat melko yksitoikkoisesti eli 80% vuoden aikana lukemistani kirjoista tulivat Suomesta, Englannista, Ruotsista ja Pohjois-Amerikasta. Muutama kirja tuli luettua Ranskasta, Venäjältä ja Kanadasta, mutta muista maista (Nigeria, Norja, Saksa, Tanska, Espanja, Chile, Tsekki, Irlanti ja Australia) vain yhdet kirjat per maa. Kotimaisia kirjoja olen pyrkinyt lukemaan hieman enemmän, mutta 27 ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä 14 kirjoista oli kuitenkin runoja, lastenkirjallisuutta ja nuorten kirjoja. Siis ei mitenkään, että kyseisiä genrejä väheksyisin, mutta en tosiaan ole kuitenkaan 27 suomalaista täyspitkää romaania lukenut. 

Naisten ja miesten kirjoittamat kirjat olivat melko hyvässä tasapainossa - tai ainakin paremmassa kuin luulin. Naisten kirjoittamia kirjoja on 57% tämän vuoden luetuista kirjoista, joten miesten kirjoja luin kuitenkin hienot 43%. Tämä on yllättävää, koska olen uskonut lukevani lähinnä pohjois-amerikkalaisia naiskirjailijoita, mutta ylipäätään niiltä main tulleita kirjoja on vain n. 11% kirjoista. Eli joko en tunne juuri itseäni lukijana tai sitten olen yrittänyt tänä vuonna uudistaa lukutottumuksiani:)

Lopuksi vielä kaikki vuoden 2011 aikana lukemani kirjat:

Joyce Carol Oates: Kosto - rakkaustarina

Doris Lessing: Kultainen muistikirja

Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

Siri Hustvedt: Vapiseva nainen

Anne Holt: 1222

Helene Hegemann: Aksolotli

Peter Hoeg: Lumen taju

Nerea Riesco: Ars Magica

Kreeta Onkeli: Beige

John Verdon: Numeropeli

Minna Canth: Anna-Liisa

Illan tummetessa

Sinulle, rakas

Olli Heikkonen: Jäätikön ääri

Maaria Leinonen: Elämä on enemmän

Heidi Liehu: Mitä ei ollut

Vilja-Tuulia Huotarinen: Iloisen lehmän runot

Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi

Simon Sebag Montefiore: Ihmishirviöt

Virginia Woolf: Majakka

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Alberto Fuguet: Elämäni elokuvat

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Ian McEwan: Vieraan turva

Ian McEwan: Sementtipuutarha

Kate Morton: Paluu Rivertoniin

Jean Estoril: Annen balettihaave

Tiina Nopola: Siiri ja kolme Ottoa

Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatu ja Patu työn touhussa

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu

A.A. Milne: Nalle Puh

Ursula Jones: Prinsessa vailla valtakuntaa

Zenek Miler: Myyrä puhemiehenä

Tove Jansson: Kuinkas sitten kävikään

Elsa Beskow: Täti Ruskean syntymäpäivä

Mauri Kunnas: Suuri urheilukirja

Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira

Leena Krohn: Mitä puut tekevät elokuussa

Jan Guillou: Pahuus

L.M. Montgomery: Anna opettajana

Kirsti Kuronen: Piruettiystävyys

Sarah Waters: Vieras kartanossa

Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Camilla Läckberg: Kivenhakkaaja

LInda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Chimamanda Ngozi Adicie: Purppuranpunainen hibiskus

Barry Popkin: Läski maailma

Outi Pakkanen: Muistivirhe

Camilla Läckberg: Mereneito

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

William Golding: Kärpästen herra

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella

C.S. Lewis: The Magician's Nephew

Alice Munro: Kerjäläistyttö

Riikka Pulkkinen: Raja

Fedor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

Goerge Orwell: Vuonna 1984

L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan

Belinda Bauer: Hautanummi

Beatrix Potter: Petteri Kaniinin satumaailma

Charlaine Harris: Dead Until Dark

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Simon Lelic: Katkeamispiste

Harry Potter - Suuri velhouskirja

Minette Walters: Ruumis jääkellarissa

David Nicholls: Sinä päivänä

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Tiina Raevaara: En tunne sinua vierelläni

Chris Cleave: Little Been tarina

Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

Maeve Binchy: Silver Wedding

Tuukka Sandström : Taksipuhetta

Leif GW Persson: Matkan pää

Vilja- Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Satu Taskinen: Täydellinen paisti

C.S. Lewis: The Lion, the Witch and the Wardrobe

Katja Kettu: Kätilö
Carl Barks: Carl Barksin joulu 1
Maarit Verronen: Kirkkaan selkää
Rosa Liksom: Hytti nro 6
L.M. Montgomery: Annan perhe

Hytti nro 6

Rosa Liksom
2011
187 s./WSOY
Nuori suomalainen lähtee pitkälle junamatkalle, jota taitetaan Siperian kautta aina Mongolian pääkaupunkiin asti. Hän päätyy samaan hyttiin venäläisen nelikymppisen miehen kanssa, joka ei aina osaa olla tahdikas kanssamatkustaja. Päivien kuluessa hiljalleen tytöllä on aikaa muistella poikaystäväänsä Mitkaa ja muita hänen elämänsä tärkeitä henkilöitä. Välillä mies haluaa jakaa elämänsä tekoja, jotka liittyvät lähinnä viinaan ja seksiin. Joskus tyttö pakenee hytistä päästäkseen miehestä eroon, mutta usein he juovat yhdessä teetä ja antavat ajan kulua. Tytön ja miehen yhdessäolo kuvaa omalla tavallaan myös nuoren Suomineidon ja pelottavan ja mahtavan Neuvostoliiton suhteista toisiinsa - jopa niin helppotajuisesti, että yksinkertaisempikin lukija sen huomaa.

Lauseita on taas vaikea muodostaa, kun yritän muistella lukukokemustani. Jos vertaan kirjaa aikaisempiin Finlandia-voittajiin, se tuntuu olevan nimenomaan korkealaatuisen kirjallisuuden ystäviä puhutteleva. Kirjoitustyyli oli loppujen lopuksi melko helposti lähestyttävä, mutta en tiedä mitä yleensä mukavista lukuromaaneista nauttiva lukija saa tästä irti. Minä viihdyin tytön ja miehen matkassa ihan hyvin, mutta ei Hytti nro 6 ole sellainen kirja, josta yleensä pidän. En oikein osaa sanoa, mikä kirjassa oli niin raskasta ja luontaantyöntävää, mutta ehkä kielessä vilisi liikaa uupuneita aurinkoja, epävarmasti tuikkivia tähtiä ja hiljaisia kiviä... Kirjaa lukiessa poistuin jälleen mukavuusalueeltani enkä olisi siitä alunperinkään kiinnostunut, ellei se olisi mitellyt Finlandiasta. Toisaalta kun kuuden kärki oli selvillä, juuri tämä kirja alkoi kiinnostamaan minua selkeästi eniten.

Olo on (taas) kuin jakomielitautisella, mutta kirja on tosiaan lukemisen arvoinen, vaikka itse en siitä saanutkaan mitään sen kummempaa irti. En oikein tiedä mitä aina haluaisin saada irti, mutta haluaisin ehkä liikuttua tapahtumista ja henkilöhahmoista. Näin ei tällä kertaa käynyt, vaikka pysähdyin toki ajattelemaan ihmisiä, jotka Siperiaa asuttavat. Olen kiitollinen siitä, että kukaan ei voi pakottaa minua tuollaiselle matkalle läpi karun maan. Olen kovin tykästynyt helppoon elämääni ja mielenkiinnon kohteeni ovat lännen suunnalla. Kuitenkin lukiessa tuntui siltä, että jään ehkä jostain paitsi, kun en haaveile samanlaisesta matkojen matkasta.

Niille, jotka miettivät, kannattaako tämän vuoden Finlandia-palkittuun kirjaan tuhlata aikaansa, vastaus on että kannattaa. Hytti nro 6 on jotenkin virkistävän erilainen ja ainutlaatuinen kirja.

P.S. Olen superväsynyt ja arvioni sen mukainen. Armoa!

Kirkkaan selkeää

Maarit Verronen
2010
211 s./Tammi

Tiksu P. elää maailmassa, joka enää kaukaisesti muistuttaa omaamme. Ulkona ei uskalleta viettää aikaa, sillä kulkutaudit ja auringonsäteily ovat vaaraksi. Toisia ihmisiä voi helposti kohdata virtuaalimaailmasta käsin, joten konkreettisia tapaamisia on turha järjestää. Niskassa olevia siruja lukemalla saa tietää toisesta kaiken tarpeellisen turvallisuusstatuksesta lähtien. Siruttomia eli yhteiskunnan pohjasakkaa metsästetään kuin viimeistä päivää. Toimeentulonsa turvatakseen Tiksu P. läpikäy ensin massiivisen muodonmuutoksen tosi-tv:n piikkiin, päätyy sen jälkeen säätutkijoiden matkaan, jotka yrittävät selvittää ilmastonmuutoksen mahdollisia manipulaatiotekniikoita ja huomaa lopulta olevansa Etelä-Euroopassa jäljittämässä siruttomia.

Verrosen kirjasta on hirveän vaikea muodostaa mielipidettä. Toisaalta lukukokemus oli hyvä ja tarina viihdyttävä, mutta silti kokonaisuus jätti kylmäksi. Ei hyvää ilman huonoa, sanoisin. Takakansitekstin perusteella tarina vaikuttaa vetävältä ja sen esittämä dystopia todella mielenkiintoiselta. Sitten lukiessa sitä jotenkin vain pettyy, että tässäkö tämä nyt oli. Tiksu P:n muodonmuutosta käsitellään muutaman rivin verran ja kaikki asiat, joista olisi halunnut tietää lisää, kuitataan muutamalla sanalla. Toisaalta lukija pääsee yhdenvertaiseksi päähenkilön kanssa, joka ei myöskään ole kaikkitietävä. Sen mitä Tiksu P. tietää, hän kertoo. Mutta valitettavasti hän ei tiedä kovinkaan paljon maailman menosta, vaan on melko lailla huhujen armoilla.

Liian moni asia jää siis täysin pimentoon. Positiivisesti ajatellen kaikki on kutkuttavan salaperäistä ja tulevaisuuden maailma jää mysteeriksi lukijallekin. Toisaalta taas en voinut olla ajattelematta, että kirjailja on päässyt helpolla, kun mitään ei ole tarvinnut selittää kovin tarkkaan vaan on voinut kuitata kaiken sillä, että Tiksu P. ei ole päässyt selvyyteen siitä ja siitä asiasta. Kirjassa olisi minun puolestani voinut olla toiset 200 sivua lisää, jotta yksityiskohdilla olisi päästy herkuttelemaan kunnolla. Täytyy kyllä myöntää, että ei Tiksu P. ja hänen elämänsä teot niin kovin kiinnostavia olleet, että ehkä joku muu päähenkilökin olisi ollut kiva:D Huomasin kyllästyväni pikavauhtia kuumailmapallo-aiheeseen. No, valittelut sikseen, ihan hyvä kirja tämä oli ja mielellään sen luki.

Kirkkaan selkeää voitti vuoden 2011 Tähtivaeltaja-palkinnon, joka annetaan aina edellisvuonna ilmestyneelle parhaalle fantasiakirjalle.

Carl Barksin joulu - Tarinat vuosilta 1945-1952

Carl Barks
1945-1952 suom. 1952-2001
200 s./Sanoma Magazines

Olen pikkuhiljaa päässyt joulutunnelmaan käsiksi lukemalla Carl Barksin varhaisimpia jouluaiheisia sarjakuvia, jotka on kätevästi koottu yksiin kansiin. Annoin kahden kirjan setin miehelleni joululahjaksi muutamia vuosia sitten. Hän on palannut sarjakuvien pariin joka joulu, mutta itse en ole saanut aikaiseksi tarttua niihin. Pienenä tyttönä viihdyin mainiosti Akun ja kumppanien matkassa ja itse asiassa juuri heistä kertovat lastenkirjat olivat minulle rakkaimpia joulukirjoja. Tänä vuonna kuitenkin järjestin aikaa päästäkseni talviselle visiitille Ankkalinnaan.

Ja voi kuinka mukavaa olikaan heittäytyä hetkeksi tarinoiden piiriin, joissa antamisen ilo on vahvasti esillä ja lunta tulvillaan on raikas talvisää. Omasta ikkunasta katsottuna talvimaisemassa ei ole kehumista, mutta Aku sentään pääsee kirmaamaan jouluostoksille hankien kautta. Moni tarina alkaa siitä ongelmasta, että Akulla tai hänen veljenpojillaan ei ole varaa hankkia joululahjoja. Ja sitten taas kun sitä pätäkkää löytyy, he haluavat lahjoittaa pakettinsa vähäosaisille. Roope-setäkin höllää rahakukkaron nyörejä muutamaan otteeseen antaakseen sukulaisilleen ikimuistoisen joulun. 

Alkusanat ovat Timo Ronkaisen sanelemat ja hän tietää kertoa, että Barks itse ei juuri joulusta välittänyt. Sarjakuvien lukija pääsee helposti tarinoita lukiessaan siihen aitoon taianomaiseen joulutunnelmaan, vaikka Ronkainen näkeekin tarinoissa viittauksia siihen, että joulu on pelkkää stressin aikaa ja pakkojuhlintaa. Ehkä siis näinkin, mutta minä en yleensä heittäydy syväanalysoinnin pariin lukiessani. Enkä varsinkaan silloin kun luen sellaista teosta, jonka on tarkoitus tuottaa minulle pelkkää iloa. Muiden näkemyksiä on kuitenkin aina mielenkiintoinen lukea ja näin joulutarinoista saakin paljon irti, kun osaa katsoa niitä toisestakin näkökulmasta. 

Jos lukijoiden joukossa on joku muukin, joka ei ole vielä saavuttanut joulutunnelmaa, niin suosittelen tarttumaan näihin tarinoihin - ja kas kummaa, pian sitä löytääkin itsensä korkeiden nietosten keskeltä:)

Lukutoukan katsaus vuoteen 2011 -haaste

Järjellä ja tunteella -blogin Susa haastoi kaikki lukutoukat pistämään kirjavuoden 2011 pakettiin allaolevien kysymysten avulla. Alkuperäisen haastekirjoituksen löydät täältä.


1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä? Sarah Waters: Vieras kartanossa

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?   Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?  Doris Lessing: Kultainen muistikirja

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä? Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?   Kate Morton: Paluu Rivertoniin

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?
Tiina Raevaara: En tunne sinua vierelläni

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?  Alice Munro: Kerjäläistyttö

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi? L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä? Simon Lelic: Katkeamispiste

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa? Katja Kettu: Kätilö

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?  Kate Morton: Paluu Rivertoniin

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?  Jan Guillou: Pahuus

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä? Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?  Leena Krohn: Mitä puut tekevät elokuussa

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille? Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen