Day 30 – Your favourite book of all time

Ann Marie MacDonaldin Armon yö.

Lukemisesta on vuosia. Peräti 10 vuotta? En siis uskalla lähteä ruotimaan kirjaa sen enempää. Lämmöllä muistelen, mutta en tiedä kiinnittäisinkö tänä päivänä enemmän huomiota niihin negatiivisiin puoliin, joita arvostelijoiden mielestä on aika pitkä lista. Ehkä palaan kirjaan vielä joku päivä, kun koen että on jälleen sen aika.

Onko kukaan muu lukenut Armon yötä? Ja pitänyt?

---

Haaste on sitten tällä erää ohi. Olipas kuukausi, vaikka ihan hyvin tahdissa pysyinkin. Nyt on niin hyvin ronkittu kirjamenneisyys, että on kiva keskittyä taas uusiin kirjoihin. Eilen sain mukavan kirjalaatikonkin postin kautta, josta paljastui 4 kivaa kirjaa, että lukemistakin riittää. Ja Vapun jälkeen starttaa lastenkirjallisuusviikko. Kiitos kaikille, jotka jaksoivat käydä lukemassa ja kommentoimassa haasteen edetessä!:)

Day 29 – A book everyone hated but you liked

Näitä kirjojahan tuntuu riittävän. Mitä enenmmän luen muiden kirja-arvosteluja, sitä enemmän tuntuu siltä, että aina kun muut tykkäävät niin minä en. Ja kun muut eivät tykkää, minä löydän kirjasta jotain spesiaalia. Toisaalta ihan yhtä paljon on myös niitä kirjoja, joista tykkään ja muut tykkää. Ja niitä, joista minä en tykkää ja muutkaan ei tykkää. Eli kaikenlaisia tapauksia tulee vastaan (joka tarkoittaakin sitä, että koko tämä alkukappale on turhanpäiväistä jorinaa:D).

Kirjablogja ahkerasti luettuani olen saanut sellaisen käsityksen, että Joanne Harrisin Sinisilmä ei ole ollut kovin pidetty kirja. Minä puolestani vaikutuin tarinasta aika lailla. Loppua kohti lukukokemus vain parani, kun kaikki kääntyi täysin päälaelleen. Kukaan ei enää ollutkaan se joka väitti olevansa ja loppukin jäi kutkuttavan epäselväksi. Tämän kirjan suhteen olin jo harkitsemassa uutta lukukierrosta heti putkeen. Olisi ollut mielenkiintoista lukea kirja uudelleen niillä tiedoilla, jotka loppu tarjosi.

Oli tarina muutenkin mielenkiintoinen ja tavallaan oman aikansa lapsi käsitellessään mm. erilaisia nettikäyttäytymismalleja. Niin kuin muutama postaus sitten mainitsinkin, tuntuu että kirjat eivät aina enää onnistu yllättämään samalla tavalla kuin ennen, joten peukut pystyyn Sinisilmälle siitäkin, etten todellakaan tiennyt miten lopussa käy ja kuka kukin on. 


Mutta avatkaahan ihmeessä sanainen arkkunne, jos Sinisilmän olette lukeneet. Mikä tökki vai oletteko enemmän samoilla linjoilla kuin minä?

Seitsemästä asiasta

 

Lukuisa-blogin Laura ilahdutti päivääni tällä pienellä tunnustuksella. Kiitos! Olen kertonut 7 asiaa itsestäni jo tammikuussa, mutta nyt on ilmeisesti uuden setin aika. 

 

1. Edellisellä kerralla valittelin olevani täysin uutispimennossa, mutta nyt tilanteeseen on tullut muutos! Katsoin vaalivalvojaiset muutama viikko sitten ja sen jälkeen olen pyrkinyt edes joka kolmas päivä katsomaan uutiset. Edelleen se on hieman vaikeaa ja vaatii todellisia ponnisteluja, mutta toivottavasti se koukkuuntuminen tapahtuu pian;)

 

2. Latasin eilen mp3-soittimeeni Laulaisin sinulle lempeitä lauluja -äänikirjan ja toivon sen kannustavan minua ulkoilemaan enemmän yksikseni. Mieluiten lenkkeilisin aina kaverin kanssa, mutta koska se ei aina ihan käytännönsyistä ole mahdollista, yritän kokeilla tätä tapaa.

 

3. Haaveilen jo syksyn dvd-boksihankinnoista. Tällä kertaa olisi mukava aloittaa syksy esimerkiksi CSI Las Vegasilla tai Teho-osastolla. Molempiahan on tullut lukemattomat tuotantokaudet eli katsottavaa olisi molemmissa.

 

4. Odottelen jo innolla Scandinavian Music Groupin uusinta levyä, joka julkaistaan toukokuussa. Luen paljon ja katson leffojakin jonkin verran, joten musiikki jää hieman vähemmälle huomiolle. En siis osaa lukea ja kuunnella musiikkia samaan aikaan. Tänä päivänä en oikein tiedä mistä lähtisin etsimään itselleni musiikkia, kun valinnanvaraa on niin paljon ja aikaa kuuntelulle ei niinkään. Siksi olen pitäytynyt samoissa vanhoissa suosikeissani jo vuosia.

 

5. Kesän ehdoton kupliva suosikkini on Fresita, jota aion siemailla huomennakin. Kunpa Alko ei olisi vielä myynyt kaikkia loppuun. Muuten täytyy ottaa käyttöön suunnitelma-B, jota ei ole.

 

6. Pohdinpa tänään, että kesä on yksinkertaisesti liian lyhyt kaikkien kesäpuuhaideoiden toteuttamiseen. Aion silti yrittää:) Työaika nykyisessä työpaikassani mahdollistaa kyllä kaikenlaiset iltapuuhailutkin, joten aikaa tulee olemaan enemmän kuin viime kesänä.

 

7. Kohta lähden ostamaan city-tennareita, jotka toivottavasti näyttävät hyviltä siistien vaatteiden kanssa, mutta ovat tarpeeksi hyvät taivaltaa pitkiäkin matkoja.  

 

Ihastuttavia blogeja Lukuisan lisäksi löytyy mm. seuraavilta henkilöiltä:

Cathy  & Humisevalla Harjulla -blogi

Raisa & Kirjaurakka 2011 -blogi

Sanna & Luettua-blogi

Riina & Riinan lukuisat kissanpäivät -blogi

Day 28 – Favourite title

Nyt täytyy lähteä toiston tielle. Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe on mielestäni yksi kauneimmista kirjan nimistä. Englanninkieliset nimet jostain syystä muutenkin kuulostavat korvaani sykähdyttävimmiltä kuin suomalaiset sisarensa. Paistetut vihreät tomaatitkin on ihan kiva, mutta niin paljon arkisempi.

Day 27 – The most surprising plot twist or ending

Monet tarinat ovat onnistuneet yllättämään minut käänteillään. Yksi syy siihen on ainakin se, että en lukiessani hirveästi pyri arvailemaan tulevaa vaan annan kirjan hoitaa hommansa ja yllättää. Totta kai välillä vihjeet ovat liian selvät ja arvaamista ei voi välttää. 

Muita lukijoita Kolmastoista kertomus ei välttämättä ole samalla tavalla yllättänyt, mutta muistan olleeni mukavasti ymmälläni tarinan käänteiden selvitessä pikkuhiljaa.   

Nyt olen kuitenkin huomannut kasvaneeni hieman tiedostavammaksi lukijaksi eivätkä kaikki käänteet onnistu pysymään minulta salassa loppuun asti. Se on sääli ja tunnen menettäväni jotain. Voi hyvinkin olla, että jos olisin lukenut tämän kirjan vasta nyt, olisin arvannut monet käänteet ennalta. Kolmastoista kertomus oli kuitenkin yksi ensimmäisistä juonella kikkailevista kirjoista, jotka olen lukenut.

Ja sitä paitsi kirjan kansikuva on yksi kauneimmista ikinä.

Paluu Rivertoniin

Kate Morton
2006 suom. 2011
608 s./Bazar
Hyllyttelin töissä uutuuskirjoja muutama viikko sitten ja tiesin heti, että tämä kirja on luettava mahdollisimman pian. Takakansiteksit vihjailivat tarinan sisältävän rakkautta, murhan, valheita ja salaisuuksia - kaikki tuo tapahtumapaikkana kartanomiljöö 1920-luvulla. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että voin todeta lukukokemuksen olleen juuri niin hyvä kuin uskalsin toivoakin. Kirja tulee luultavimmin näkymään loppuvuoden top 10 -listoilla. On ihanaa löytää kirja, jossa kaikki on kohdallaan. Mielentilani sattui olemaan juuri oikea tähän kirjaan.

Juonesta muutama sananen. 14-vuotias Grace saa sisäkön paikan Rivertonin kartanosta ja kiintyy vuosien mittaan isäntäväkeen ja muihin työntekijöihin. Erityisen tärkeiksi hän kokee Hartfordin sisaret Hannahin ja Emmelinen, joiden kasvua tyttösistä nuoriksi naisiksi hän seuraa uskollisesti. Vuosikymmenten päästä Gracea lähestyy ohjaaja, joka haluaa tehdä Rivertonin vaiheista elokuvan ja tarvitsee yksityiskohtiin vanhan naisen apua. Grace joutuu läpikäymään menneen ajan salaisuudet uudestaan. Voisiko hän jo nyt kaikkien vuosien jälkeen paljastaa kaiken mitä tietää esimerkiksi nuoren runoilijan Robbie Hunterin kuolemasta?

Mielestäni parasta tämän tyyppisissä kirjoissa on se, että päähenkilö (tällä kertaa Grace Bradley) ei ole läheskään niin mielenkiintoinen hahmo kuin ne henkilöt, joista hän kertoo tarinoita. Toki Grace on hahmona miellyttävä ja sympaattinen ja hänen elämänsä tapahtumat herättävät myötätuntoa lukijassa. Hän ei silti ole mitään verrattuna Hartfordin sisaruksiin, jotka tämän kertojavalinnan takia jäävät edelleen osittain salaperäisyyden verhon taakse. Tällainen juoni vaatii mielestäni ehdottomasti tuon välikäden, jotta kirjan tunnelma pysyy hieman utuisena eikä tarinan henkilöt tule liian tutuiksi lukijalle.

Ehkä on aika myöntää jotakin. Kirjahan taitaa oikeasti olla aika perinteinen sukuromaani kartanotunnelmalla maustettuna. Tarina kuitenkin onnistui imaisemaan minut maailmaansa, joten asiat jotka olisivat vaivanneet minua huonommassa samantyylisessä romaanissa eivät haitanneet lukukokemustani tällä kertaa. Myönnän siis olevani hieman sokea tämän kirjan suhteen. Jos suhtautumiseni olisi ollut toisenlainen, minua olisi ärsyttänyt esimerkiksi se, että Gracen isän henkilöllisyys oli liian päivänselvä juttu. Gracen näennäisesti vaikea elämäkin palkitaan tulevaisuudessa niin monilla onnistumisilla, että sekin hieman kummastuttaa. 

Kirjoissa, jotka tempaisevat lukijan mukaansa ensi sivuilta asti, on yleensä jokin tietty kohta, josta tietää että lukukokemus tulee olemaan todella mieluinen. Tällä kertaa tuon tunteen minulle aiheutti lause "Koko Rivertonin väki on ollut kuolleena niin kauan. Siinä missä aika on kuihduttanut minut, he ovat jääneet ikuisesti nuoriksi ja kauniiksi."

Parhaat tarinat vaativat materiaalikseen joukon kuolleita, niin se vain on. Tarinat elävistä ihmisistä eivät vain onnistu olemaan yhtä mielenkiintoisia. Mikä siinäkin sitten on, historian havinaa tai jotain.

South Coast Register hehkuttaa takakannessa, että romaani on nautittavin vuosikausiin. Minulle se oli jotain siihen suuntaan, mutta uskon että syynä oli osaksi myös vahva usko tarinan vetovoimaan ja itsepintainen halu lukea hyvä kirja. Muihin tämä tuskin tekee yhtä suurta vaikutusta. Minulle tämä oli yksi vuoden helmistä, mutta ei kuitenkaan yksi parhaista kirjoista jonka olen koskaan lukenut. Näkisin tämän muuten mielelläni elokuvana joku päivä.

Kirjaan on ehtinyt tutustua myös Katja Lumiomena-blogista.

Day 26 – A book that changed your opinion about something

Vielä muutama vuosi sitten vierastin novelleja. Syy löytyy lukion äidinkielentunneista,
kursseilla tuli nimittäin luettua yksi jos toinenkin klassikkonovellikokoelma ja lopulta luulin ettei muuunlaisia novelleja olekaan. Vaikka klassikot olivatkin ihan hyviä, en jaksanut innostua novelleista sen suuremmin. Jatko-opintoja suorittaessani koulukaverini suositteli minulle kirjaa Äidin pikku pyöveli, jonka novellit kertovat äideistä ja tyttäristä.

Ranskalaisen Claire Castillonin kirja muutti suhtautumiseni novelleihin täysin. Olen lukenut kirjailijalta myös uudemman Pieni sydän jaksaa rakastaa josta pidin myös. Näinä päivinä on suorastaan pakko lukea silloin tällöin novellikokoelma kaiken muun kirjallisuuden vastapainoksi. Oma makuni on kovasti yksiin Castillonin tyylin kanssa. Selkeää, modernia, jotain hieman kummallista mutta silti vahvasti tästä maailmasta.

Mikä on paras novellikokoelma, jonka sinä olet lukenut? Vinkkejä otetaan mielellään vastaan!