Vieraan turva

Ian McEwan
1981 suom. 1983
138 s./Otava

Mary ja Colin lomailevat Venetsiassa ja tutustuvat sattumalta mukavan oloiseen Robertiin. He huomaavat tulevansa hyvin juttuun keskenään ja Robert päättää esitellä turistit vaimolleenkin. Lukijalle selviää pian, ettei kaikki ole ihan kunnossa Robertin palatsin seinien sisäpuolella.

Lukukokemus oli - mikäli mahdollista - positiivisen ahdistava. Mitään konkreettista pahaa ei aluksi näytä tapahtuvan, mutta jo pelkkä odottaminen nostattaa kylmät väreet. Tällaiseen hyytävään tunnelmaan ei yleensä törmää edes parhaimmissa jännityskirjoissa. Pahat aavistukset kasvavat kirjan edetessä ja periaatteessa kirjan haluaisi jättää kesken jottei saisi tietää miten huonosti kaikille käy. Mutta tietenkään kirjan keskeyttäminen ei tule kysymykseenkään.

Kirjan turistit ovat kovin samaistuttavia henkilöhahmoja. Heillä on omat ilonsa ja surunsa, joihin lukija ehtii hyvin paneutumaan vaikka kyseessä onkin pienoisromaani. Kirjaa lukiessa tulee väistämättä mieleen, että näin huonosti voi käydä kenelle vain - vaikka meille. Onneksi emme ole ihan vielä suuntaamassa matkoille, tämän kirjan jälkeen en välttämättä haluaisi jutella kenellekään tuntemattomalle.

Vieraan turva onnistui näyttämään taas uuden puolen McEwanin kirjoitustaidoista. Olen aikaisemmin lukenut kirjailijan teoksista Sovinnon, Rannalla ja Lauantain. Kyseiset kirjat ovat olleet sopivan erilaisia, joten en ole kokenut, että kirjailija toistelisi samoja ajatuksia kaikissa teoksissaan. McEwanin kirjoissa on ilmeisesti aina löydettävissä jokin yksittäinen teko, joka määrää henkilöhahmojen yleensä traagisen tulevaisuuden suunnan. Teko saattaa olla arkipäiväinen valinta, jonkin asian tekemättä jättäminen tai valheen kertominen. Pienilläkin asioilla on väliä ja siksi luenkin kirjoja ehkä hieman raskain sydämin.

Pidän valtavasti McEwanin kirjoista, taitaapa mies olla jopa yksi lempikirjailijoistani. Hänen teoksensa eivät ole niitä helppolukuisimpia, sillä ajatusten täytyy koko ajan olla kirjan tapahtumissa ja henkilöhahmojen keskusteluissa. Silti hänen kirjansa ovat helposti lähestyttäviä ja mukaansa tempaavia. Mielestäni juuri henkilöhahmojen arkisissa keskusteluissa piilee McEwanin mestarillisuus. Niissä kuin sattumalta tulee vastaan monia teräviä huomioita täysin jokapäiväisistä asioista, jotka yhtäkkiä huomaakin tärkeämmäksi kuin monet suuremmat asiat.