Lähiaikoina muistan pettyneeni Joyce Carol Oatesin Haudankaivajan tyttäreen. Mielipiteineni taidan olla aika yksin, muut ovat olleet kovinkin vaikuttuneita kyseisestä kirjasta. Mikä lie tökkinyt. Kaikki merkit osoittivat siihen suuntaan, että tarina olisi rakkautta ensimmäisistä sivuista lähtien. Kirjan loputtua jäi kuitenkin tunne, että tarina ja sen päähenkilö olisi ollut pinnallinen, ehkä jotenkin tekosyvällinen. En tiedä. Olin niin järkyttynyt siitä, etten pitänytkään kirjasta, että olen unohtanut yksityiskohtaiset mietelmäni. Voi myös olla, että olen lukenut muita samantyylisiä kirjoja sen verran, ettei Haudankaivajan tytär tuonut genreen enää mitään uutta ja oli siksi pettymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti