2012 suom. 2013
319 s./Gummerus
Nyt tiedän miten Bernadetten kävi! Aika viihdyttävän ja nimenomaan omaperäisen tarinan on Semple kieltämättä kynäillyt.
Bernadette on viisissäkymmenissä oleva erakoitunut arkkitehti, jolle aikoinaan povattiin suurta menestystä. Elämässä kävi kuitenkin niin ja näin ja Bernadette perheineen päätyi Seattleen kaikkien aikojen pahimpaan murjuun. Vuosien varrella tarinan sankaritar huomaa ärsyyntyvänsä muiden ihmisten seurassa ja pikkuhiljaa hän alkaa vetäytymään omiin oloihinsa. Onneksi nykyaikana rahalla voi hankkia vaikka assistentin Intiasta, niin ei tarvitse pelätä joutuvansa itse hoitamaan sellaisia arkisia asioita kuten esimerkiksi kaupassa käyntiä.
Uskoisin, että Bernadetten taika on siinä, että muille kummallinen ex-arkkitehti näyttäytyy hieman hulluna, ehdottoman raivostuttavana ja äärettömän itsekkäänä, kun taas tyttärelleen Beelle hän on ihana äiti ja paras ystävä. Kun Bernadette katoaa, Bee on ensimmäisenä etsimässä häntä, selvittelemässä sähköpostiviestien, laskujen ja muiden lappusten avulla äitinsä katoamisen taustoja. Minä en päässyt tarinan kanssa ihan siihen pisteeseen, että olisin nähnyt Bernadetten omituisuuksia syvemmälle, joten en voi sanoa täysin hullaantuneeni tähän suhdesoppaan. Useimmiten Bernadette meni mielestäni ihan liian pitkälle.
Kirjan takakannessa Brooklyn Eagle hehkuttaa, että kyseessä on häikäisevä satiiri, yksi vuoden riemukkaimpia kirjoja. Minulta puuttuu selkeästi jokin kirjallinen hilpeys-kromosomi, sillä en osaa suhtautua satiireihin oikein. Ja riemukkaat kirjat, mitä ne ovat? En varmasti osaisi sellaista mainita, vaikka ase olisi ohimolla... Minulla on oikeasti todella laaja huumorintaju, mutta sori, satiireihin asti en vain taivu!
Missä olet Bernadette? jää varmasti pitkäksi aikaa mieleen juuri kerrontatyylinsä puolesta, mutta henkilökohtaiseksi kirja-aarteeksi siitä ei ole.
So American - Washington
Kirjallinen maailmanvalloitus - Antarktis