Monet tarinat ovat onnistuneet yllättämään minut käänteillään. Yksi syy siihen on ainakin se, että en lukiessani hirveästi pyri arvailemaan tulevaa vaan annan kirjan hoitaa hommansa ja yllättää. Totta kai välillä vihjeet ovat liian selvät ja arvaamista ei voi välttää.
Muita lukijoita Kolmastoista kertomus ei välttämättä ole samalla tavalla yllättänyt, mutta muistan olleeni mukavasti ymmälläni tarinan käänteiden selvitessä pikkuhiljaa.
Nyt olen kuitenkin huomannut kasvaneeni hieman tiedostavammaksi lukijaksi eivätkä kaikki käänteet onnistu pysymään minulta salassa loppuun asti. Se on sääli ja tunnen menettäväni jotain. Voi hyvinkin olla, että jos olisin lukenut tämän kirjan vasta nyt, olisin arvannut monet käänteet ennalta. Kolmastoista kertomus oli kuitenkin yksi ensimmäisistä juonella kikkailevista kirjoista, jotka olen lukenut.
Ja sitä paitsi kirjan kansikuva on yksi kauneimmista ikinä.
Muita lukijoita Kolmastoista kertomus ei välttämättä ole samalla tavalla yllättänyt, mutta muistan olleeni mukavasti ymmälläni tarinan käänteiden selvitessä pikkuhiljaa.
Nyt olen kuitenkin huomannut kasvaneeni hieman tiedostavammaksi lukijaksi eivätkä kaikki käänteet onnistu pysymään minulta salassa loppuun asti. Se on sääli ja tunnen menettäväni jotain. Voi hyvinkin olla, että jos olisin lukenut tämän kirjan vasta nyt, olisin arvannut monet käänteet ennalta. Kolmastoista kertomus oli kuitenkin yksi ensimmäisistä juonella kikkailevista kirjoista, jotka olen lukenut.
Ja sitä paitsi kirjan kansikuva on yksi kauneimmista ikinä.
Kolmastoista kertomus on ihana kirja. En muista enää, yllätyinkö juonen käänteistä vaiko en, mutta rakastan tätä kirjaa juuri sellaisena kuin se on. :)
VastaaPoistaMinulle taas tämä oli vähän pettymys, vaikka en enää muistakaan juonesta paljoakaan. Se on totta, että jonkin verran lukiessa oppii ennakoimaan, mitä tuleman pitää. Kirjoittamisessakin on omat konventionsa, konventiot niiden rikkomiseen :)
VastaaPoistaKatja: Sinäpä sen sanoit, tätä kirjaa jotenkin rakastaa ihan sellaisena kuin se on. Samalla tavalla kuin Paluu Rivertonin suhteen, tässäkin tiedostaa kohdat joita pitäisi kritisoida, mutta ei voi, koska kirja on niin rakas:)
VastaaPoistaKirsi: Olen ollut lähiaikoina niin pettynyt siihen, että kaikki juonenkäänteet eivät enää yllätä. Olen huomannut, että se kirja jonka ensimmäisenä lukee liittyen tiettyyn teemaan, on yleensä se paras kirja ikuisesti. Kun myöhemmin lukee samantyylisen kirjan, se ei välttämättä ihastuta samalla tavalla vaikka olisikin parempi kuin se kirja jonka on ensimmäiseksi lukenut. Ensimmäisellä lukukokemuksella on se tuoreus ja yllättävyys puolellaan, jota seuraavilla kirjoilla ei enää ole. Tuuripeliä tämä lukeminenkin:)
Kolmastoista kertomus on toisiaan loistava kirja! Minäkin taisin aavistella jotain, mutta kirja onnistui silti yllättämään ja tuottamaan juuri sopivasti päänvaivaa. :)
VastaaPoista