perjantai 31. joulukuuta 2010

Nälkäpeli - Matkijanärhi

Suzanne Collins
2010 suom. 2010
362 s./WSOY


Nälkäpeli-trilogia on nyt sitten ohi minun osaltani. Kaksi ensimmäistä osaa luin aikaisemmin tänä vuonna ja tämän viimeisen nyt joulun alla. Kolmannesta osasta on luonnollisesti vaikea kertoa ellei ensin kerro mistä tarina alkaa. Ja kun taustat on kerrottu, tajuaa ettei oikein voi kertoa kolmannesta mitään, ettei paljasta liikaa juonesta. Hmmm. Joka tapauksessa Nälkäpelin ensimmäisessä osassa tutustutaan 15-vuotiaaseen Katniss-tyttöön, joka elää Vyöhykkeellä 12. Tämän päivän Amerikka on tuhoutunut ihmisten toimien myötä. Maa on jaettu 12 vyöhykkeeseen, joita hallinnoi rikkaiden joukko Capitolin kaupungista käsin. Vyöhykkeiden ihmisiä alistetaan mm. Nälkäpelin avulla: jokaisen vyöhykkeen pitää vuosittain lähettää peliin yksi tyttö ja yksi poika. 24 kisaajaa kohtaavat areenalla, jossa vain yksi voi selvitä hengissä voittajaksi. Nälkäpeli on tositv-sarja, jota jokaisen ihmisen pitää seurata omalta kotisohvalta.

Ensimmäisessä kirjassa Katniss joutuu osallistumaan Nälkäpeliin ja onnistuu pelin edetessä tiedostamattaan kylvämään kapinansiemenen alistetuille vyöhykkeille. Kun idea kapinasta on syntynyt, sitä ei sammuta mikään. Katnissista tulee Capitolin vihollinen, josta ei kuitenkaan voida niin vain hankkiutua eroon. Kapina kukoistaa toisessa kirjassa ja kolmannessa saadaan tietää mihin se johtaa, mikä sen hinta on ja miten kaikki päättyy.

Trilogia oli mielettömän hyvä lukukokemus! En yleensä lue paljon fantasiaa, mutta olen todella tyytyväinen, että tajusin tarttua tähän sarjaan. Collins on mielestäni onnistunut luomaan oikein mielenkiintoisen vaihtoehtotulevaisuuden, joka on synkkä, ahdistava ja peräti lohduton. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia, ikinä ei tiedä miten kukakin reagoi uusissa tilanteissa, vaikka moni hahmo tuleekin erittäin tutuksi tarinan edetessä. Niin kuin monissa muissakin sarjoissa, eniten minussa aiheutti innostusta ensimmäinen osa. Kirjailijan luoma maailma esitellään, seuraa monia kutkuttavan mielenkiintoisia yksityiskohtia uusista tavoista, keksinnöistä ja selviytymiskeinoista. Aihe on ehkä raskas, niin kuin aina hyvässä fantasiassa. Kuolema vierailee usein henkilöiden luona, itse Nälkäpeli on raaka, lopputaistelussa viimeistään menetetään moni hyvä ystävä. Melankolia on ihanaa, mutta en tiedä miten moni vanhempi haluaisi 13-15-vuotiaiden lastensa lukevan tätä sarjaa. Ehkä tämä on suunnattu nuorille aikuisille, vaikka luokittelu asettaakin sen nuortenkirjoihin? Katniss on kovin nuori Nälkäpeliin joutuessaan, mutta toisaalta jo elämä vyöhykkeillä on ollut niin rankkaa ja täynnä vastoinkäymisiä, että Katniss vaikutaa ikäistään paljon vanhemmalta ja kypsemmältä. Ehkä siksi tietynlainen samaistuminen henkilöhahmoon oli helpompaa, kun itse en kuitenkaan ole enää 15-vuotias.

Muuta en oikein uskalla sanoa. Suosittelen kirjasarjaa fantasian ystäville, ja niille jotka ovat tykänneet Battle Royal -kirjasta tai -elokuvista. 

tiistai 28. joulukuuta 2010

Vuoden 2010 hitit ja muutama huti

Ollaan positiivisella mielellä aluksi. Top-10-listalle pääsee vuoden 10 mieluisinta lukukokemusta. Kirjat eivät ole numerojärjestyksessä.

1. Camilla Läckberg: Saarnaaja. Ensikosketukseni Läckbergin kirjoihin. Juhannus oli paljon vauhdikkaampi, kun tämä kirja kulki kainalossa. Tarinassa tuntui kaikki olevan kohdallaan: kivat poliisit, karmiva uskonnollinen lahko, mielenkiintoiset epäillyt ja tyydyttävä loppuratkaisu.

2. Child & Preston: Kuoleman asetelma. Tykästyin kovasti parivaljakon esikoiseen ja tämä jatkoi samoilla linjoilla. Pendergast-sarjan kirjoissa yhdistellään sopivasti historiaa, yllättävää raakuutta ja mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Saattaa olla paras jännityssarja, johon olen tutustunut.  

3. L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet. Mikäpä tunnelmallisempaa kuin sytyttää muutama kynttilä, hautautua peittojen alle ja nauttia vanhanajan tunnelmasta. Anna on kuin vanha ystävä, jonka kanssa viihtyy pimenevässä illassa. Runotyttö-sarjaa tämä ei kyllä päihitä, mutta annettakoon se anteeksi.

4. Riikka Pulkkinen: Totta. Pidin varsinkin siitä, että kirja sisälsi paljon "yleismaailmallisia" ajatuksia, joita olisi tehnyt mieli kirjoittaa ihan muistiin. Tätä tapahtuu minulle todella harvoin! En ole ennen tajunnut miten ihmiset löytävät kirjoista kaikenmoisia ylöskirjoittamisen arvoisia ajatelmia, mutta tämän jälkeen ymmärsin. Kirjan uudelleen lukeminen heti peräänkin kävi mielessä... Ja se on harvinaista se!

5. Anna Gavalda: Karkumatka. Ihon alle menevä pieni tarina sisaruksista, joita elämä on heitellyt eri suuntiin. He päättävät ottaa pienen irtioton arkipäivän harmaudesta ja suuntaavat minikarkumatkalle. Lukijana koin olevani mukana tuolla matkalla. Tarina on lyhyt, mutta tuntui ettei mitään jäänyt sanomatta.  

6. Elina Hiltunen: Afrikasta - muistiinpanoja vuosilta 2007-2009. Ystävä oli lähdössä Afrikkaan puoleksi vuodeksi reppureissaamaan ja oli kiva tarttua aiheeseen liittyvään kirjaan. Koin kirjan yleissivistäväksi, mutta silti viihdyttäväksi. Hiltusen kanssa oli helppo nojatuolimatkailla. Nyt ystävä tuli takaisin ja reissuvalokuvia oli mielenkiintoista katsoa, kun itsekin oli hieman perillä siitä elämänmenosta siellä.

7. Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla. Ehkä suurimman vaikutuksen minuun tehnyt kirja tänä vuonna. Konsepti on yksinkertainen: keskivertoperhe Manhattanilla päättää ryhtyä pienentämään hiilijalanjälkeään ja monenlaisia ympäristöllisiä asioita sattuu:) Kyllä inspiroi niin että hytisin riemusta. Ja oli suorastaan pökerryttävää saada tietää kaikkia amerikkalaisuuteen liittyviä kulutushysteriajuttuja.

8. Suzanne Collins: Nälkäpeli. Amerikka sellaisena kuin me se tunnetaan on tuhoutunut. Manner on jaettu 12 vyöhykkeeseen, joita hallinnoi rikkaiden asuttama Capitol-kaupunki. Jokaisen vyöhykkeen on vuosittain lähetettävä Nälkäpeliin tyttö ja poika, jotka 24 kisaajan kanssa taistelevat hengestään areenalla. Vain yksi voi selvitä hengissä ja voittaa. Nälkäpelillä Capitol pitää vyöhykkeitä hallinnassa ja samalla viihdyttää oman kaupungin asukkaita. Yksi vuoden harvoista kirjoista, joka vei mukanaan ensimmäisistä lauseista lähtien. Tätä sarjaa lukiessa mietin toistuvasti, että juuri tällaisen fiiliksen saamiseksi ylipäätään luen kirjoja.  

9. John Irving: Kunnes löydän sinut. Ei suosikkini Irvingin kirjoista, mutta kyllä miehen tarinoissa aina mukana tykkää roikkua. Ihmisten kohtalot onnistuvat aina koskettamaan.

10. Markus Bennemann: Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia. Virkistävää lukea jotain näin selkeästi erilaista. Lyhyet tarinat tappavista eläimistä ovat hurjan mielenkiintoisia ja hauskasti kirjoitettuja. Oli kiva paikkailla yleissivistysaukkoja eläintenkin suhteen.

Nyt kun Top-10 on muodostettu, todella tajuan kuinka huono kirjavuosi oli. Yhtäkään mainitsemisen arvoista kirjaa en enää olisi listalle keksinyt. Moni kirja toki oli viihdyttävä ja hyväkin, mutta kyllä Top-10 on sen verran kunnianarvoisa paikka, ettei sinne ihan keskivertokirjoja viitsisi lykätä. Ei niitä täydellisiä hutejakaan varsinaisesti monia ollut. Mutta muutama mainitsemisen arvoinen kuitenkin:)

Huti1: Pelon kasvot. Dean Koontzin kirjat eivät iske. Ne ovat ihan liian valmiiksi pureskeltuja ja henkilöhahmot ovat niin hölmöjä, että itkettäisi jos ei naurattaisi niin paljon. Olen nyt antanut Koontzille kaksi tilaisuutta. Not my cup of tea.

Huti2: Señor Peregrino. Cecilia Samartinin kirja aiheutti minussa chic-lit-loppufiiliksen. Liikaa nyyhkydraamaa, joka ei tähän lukijaan vedonnut. Kasvutarinaa kyllä pukkasi vauhdilla, mutta silti kaikki tuntui jotenkin hirveän pinnalliselta. Saman ongelman kanssa painin itse asiassa myös Joyce Carol Oatesin kirjaa Haudankaivajan tytär lukiessani.  

Huti3: Kellokosken Prinsessa. Raitasuon ja Siltalan teos jätti kylmäksi. Tuntuu, että samaa litanjaa toistettiin sivutolkulla, jotta kirjasta oli saatu pidempi. Kymmeniä ihmisiä on haastateltu Prinsessaan liittyen ja jokaisella on sama korsi kannettuna kekoon tyyliin: "No hän oli semmonen persoona. Välillä saattoi olla vähän jukuripäinen ja välillä taas tarjosi kakkua omassa huoneessaan. Ja kruunuhan sillä oli aina päässä. Juu. Oli se semmonen persoona." Haastateltava vaan vaihtuu ja sama tarina kerrotaan uudelleen hieman eri sanoin. Mun isäkin on kertonut mielenkiintoisempia juttuja kohtaamisestaan Prinsessan kanssa:D Kirjottajilla olisi kyllä pitänyt olla joku kaunokirjailija mukana kehittämässä "draamankaarta". Monet on kiitellyt mielisairaalan historiaa käsitteleviä pätkiä, jotka minuakin kiinnostivat kovasti, mutta kun nekin oli jotenkin niin tylsiä. 

Onko muilla mainitsemisen arvoisia hittejä tai huteja? Kohtasivatko listan kirjat yksimielisyyttä tai vastustusta?

Lopuksi vielä kaikki vuoden kirjat
Lauri Luomanen: Aasiakas ei ole koskaan oikeassa
Arto Paasilinna: Hurmaava joukkoitsemurha
Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär
Cormac McCarthy: Tie
P.D. James: Yksityispotilas
John Irving: Kunnes löydän sinut
J.M. Coetzee: Michael K:n elämä
Lars Kepler: Hypnotisoija
Jennifer Lee Carrell: Shakespearen salaisuus
Minette Walters: Kuvanveistäjä
Elina Hirvonen: Afrikasta - muistiinpanoja vuosilta 2007-2009
Juha Vakkuri: Afrikan poikki
Cecilia Samartin: Señor Peregrino
Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla
Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina
Mirja Tervo: Huimaavat korot
Kate Jacobs: Pieni lankakauppa
Michael Cunningham: Koti maailman laidalla
Joanne Harris: Sinisilmä
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Suzanne Collins: Nälkäpeli 2 - Vihanliekit
Suzanne Collins: Nälkäpeli 3 - Matkijanärhi
Catherine George: Liian mukava mieheksi
Juba: Viivi ja Wagner - Ranskalainen liukumäki
Dean Koontz: Pelon kasvot
Camilla Läckberg: Saarnaaja
Camilla Läckberg: Jääprinsessa
Camilla Läckberg: Pahanilmanlintu
Camilla Läckberg: Perillinen
Michael Crichton: Jurassic Park - Kadonnut maailma
William Shakespeare: Juhannusyön uni
Minna Kiistala: Minä en sitten muutu
L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet
L.M. Montgomery: Anna ystävämme
L.M. Montgomery: Annan unelmavuodet
Sofi Oksanen: Puhdistus
Preston, Child: Pendergast - Kuoleman asetelma
Tove Jansson: Muumipappa ja meri
Raitasuo, Siltala: Kellokosken prinsessa
Pekka Tuomikoski: Suomen historia kolmessa vartissa
Anna Gavalda: Karkumatka
Markus Bennemann: Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia
Anderes C. Krogh: Jaguaarin voima
Grahame, Moore: Kaislikossa suhisee
Marklund, Patterson: Postikorttimurhat
Mary Shelley: Frankenstain
Riikka Pulkkinen: Totta
J.K. Rowling: Siuntio Silosäkeen Tarinat
Cecilia Ahern: P.S. Rakastan sinua
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
Jose Saramago: Jeesuksen Kristuksen Evankeliumi
Mikko Rimminen: Nenäpäivä
Joel Haahtela: Katoamispiste
Alexandra Salmela: 27
Robert Arthur: 3 etsivää ja kauhujen linna

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Kirjavuoden ylianalysointia

On aika laittaa kirjavuosi pakettiin. Muutama päivähän tässä vielä on vuotta jäljellä, mutta lukuhetket ovat sen verran tiukassa, että voin hyvillä mielin ottaa varaslähdön. 56 kirjaa on tullut kahlattua läpi kuluneen vuoden aikana. Mukaan mahtui niin hyviä kuin turhanpäiväisiäkin lukukokemuksia. Mitenkään erityisen mahtavana kirjavuotena en tule tätä vuotta muistelemaan. Melko lailla kirja per viikko tahtia olen edennyt, päivässä luen keskimäärin noin 50 sivua. Lukupäiväkirjan muistiinpanot apuna tiedän ladella näitä kylmiä faktoja;)

Vuoteen on mahtunut
kaunokirjoja 18
jännityskirjoja 16
muistelmia, historiaa 4
lastenkirjoja 3
nuortenkirjoja 6
matkakirjoja 3
luontokirjoja 2
huumorikirjoja 1
kioskikirjoja 1
sarjakuvakirjoja 1

Yllätyin siitä, että luen jännityskirjoja melkein yhtä paljon kuin "vakavampaa" kirjallisuutta. Toisaalta tykkään nollata pään raskaamman kirjan jälkeen juuri jännityksellä, koska en lue juuri lainkaan esim. chick lit -tyyppistä kirjallisuutta. Joten menköön. Kyllähän hyvän jännärin kanssa viihtyy!

Muistelma- ja historiahyllystä tuntuu aina löytyvän mielenkiintoisia kirjoja, joihin tekisi mieli tarttua. Jotenkin se toteuttamisvaihe vain jää puuttumaan kerta toisensa jälkeen. Lasten- ja nuortenkirjojen joukossa on edelleen paljon kirjoja, joihin haluaisin tutustua. Luin pienenä aika vähän klassikoita, joten tekemistä kyllä riittää sillä saralla. Sarjakuvien suhteen olen tuntemattomalla maaperällä. Niihinkin olisi kiva tutustua vähän syvällisemmin.

Lopuksi vielä random-ajatuksia vuoden kirjoista...
Tykästyin Nälkäpeli-sarjaan. Fanittakoot muut Twilight-sarjaa, minä fanitan tätä.
Rakastuin Kaislikossa suhisee -kirjan kuvitukseen.
Liikutuin monesti lukiessani Anna-sarjan ensimmäisiä osia.
Jännitin lukiessani Sinisilmä-kirjaa. Välillä olin vähän pihallakin.
Nauroin ääneen Aasiakas ei ole koskaan oikeassa -kirjan kanssa.
Suosittelin Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia -kirjaa minkä ehdin.
Haaveilin Muumimamman pannukakuista Muumipappa ja meri -kirjaa lukiessani.
Nojatuolimatkailin Afrikkaan ja takaisin mm. Afrikan poikki -kirjan seurassa.
Kiinnostuin ympäristöasioista lukiessani Ekovuosi Manhattanilla -kirjaa.
Fiilistelin ystävieni tulevaa jälkikasvua lukeamalla kirjan Minä en sitten muutu.
Ihmettelin miksi en tykännyt Haudankaivajan tytär -kirjasta.
Totesin Jurassic Park -elokuvien olevan parempia kuin kirjan.
Pöyristyin siitä, kuinka kopio Shakespearen salaisuus -kirja on Da Vinci -koodista.
Häpesin tarttuessani kioskiromaaniin. Siitä sai kuitenkin kesäkisassa 2 pistettä.
Tylsistyin lukiessani Kellokosken Prinsessaa.
Petyin Mielensäpahoittajaan. Ei sitten paljoa naurattanutkaan.
Haukuin Nenäpäivän. Mutta senhän te jo tiedättekin.


3 etsivää ja kauhujen linna




Robert Arthur
1964 suom. 1972
162s./Gummerus


Ennen joulua kaipasin jotain kevyttä lukemista. Aikuisten osastolta mikään ei oikein tuntunut iskevän tähän pieneen lukunälkään. Aikahan on tunnetusti kortilla ennen joulua, joten mihinkään tiiliskiveen ei tehnyt mieli tarttua. Niinpä päädyin kokeilemaan 3 etsivää -sarjan ensimmäistä osaa. Ilmeisesti kyseessä ei ole ihan yhtä suosittu sarja kuin esimerkiksi Viisikot, Neiti Etsivät tai muut vastaavat. Ainakaan itse en muista olleeni tietoinen kyseisestä sarjasta pienempänä, kun kulutin oikein huolella kirjastojen palveluita. Poikakaveri on joskus kehunut tätä sarjaa minulle ja koin, että tämän aika oli vihdoin tullut. Ja olihan tämä tutustumisen arvoinen kirja. Minua on aina kiehtonut tarinat, kirjat ja elokuvat kauhutaloista ja -linnoista, joten heittäydyin ihan mielenkiinnolla mukaan kirjan tapahtumiin, vaikka vähän nuoremmille lukijoillehan tämä on tarkoitettu:)

Kirja tarjosi hyvää vanhanajan jännitystä. (Muutaman kerran nousi ihokin kananlihalle!) Tarina itsessään ei tunnu lainkaan aikansa eläneeltä, koska tapahtumat pidetään erittäin "neutraalina": mikään asia ei oikeastaan viittaa siihen, että tapahtumat sijoittuisivat nimenomaan 1960-luvulle. Niinpä en näe syytä, miksi tätä ei nykylapsikin voisi lukea tuntematta itseään nössöksi. Toisaalta tässä kuitenkin on selkeästi nähtävissä vanhanajan tyyli, jota ei enää taida näkyä tämänpäivän nuorten jännityskirjoissa. Nykyisin pitää olla pientä ihmissuhdedraamaa, perusjännitys on vaihdettu tositoimintaan ja tarinan pitää olla moderni ja tätä aikaa alleviivaava. Mutta oikeasti minulla ei ole mitään haisua, että onko oikeasti näin. Tässä siis puhuu ennakkoluulo. Voin olla väärässäkin:)

Kirjassa kolmen pojan kopla päättää perustaa etsiväkerhon. Yksi on toiminnan mies, yksi on porukan aivot ja yksi on kirjatoukka. Henkilöitä kuvaillaan juuri sen verran, että jokaisesta etsivästä saa selkeän kuvan ja sitten keskitytään jännitykseen. Aikuisten jännityskirjoissa pidän tuota tapaa liian pinnallisena omaan makuuni, mutta nuorten jännityskirjaan se tuntuu sopivan. Ensimmäiseksi työtehtäväkseen etsivät saavat oikean kauhulinnan etsimisen rikkaalle Hollywood-tuottajalle tämän seuraavaan projektiin. Pojat löytävätkin linnan, jolla on kamala menneisyys ja alkavat tutkia paikan asioita tarkemmin.

Tykkääkö kukaan muu välillä heittäytyä lukemaan jotain lapsekasta aikuiselämän tohinassa? Minulla itselläni tulee välillä suorastaan pakottava tarve lukea joku lapsuuden lempikirja, kuten yksittäinen Neiti Etsivä tai Nummelan Ponitalli -kirja. Niiden suhteen osaan olla tarvitessa hyvinkin ymmärtäväinen: kysehän on nuortenkirjasta eikä kaiken tarvitse olla ihan niin loogista aina:) Hyvä mieli on tärkeintä.

P.S. Oli kyllä tarkoitus lukea Nummen Karkkipäivä, mutta kun sitä ei ollut saatavilla niin piti ottaa suunnitelma-B käyttöön.

maanantai 20. joulukuuta 2010

27 eli kuolema tekee taiteilijan

Alexandra Salminen
2010
311 s./Teos



Kirjan sankaritar Angie pakenee yleisahdistusta Suomeen ja päätyy asuttamaan erästä maalaistalon saunarakennusta. Hän yrittää saada kasaan materiaalia, jolla pääsisi liittymään 27-klubiin. Tarkoituksena olisi tuottaa maailmanmaineeseen pääsevä kirjallinen teos ja keksiä siihen päälle vielä mielenkiintoinen tapa kuolla. Ja näin legenda olisi syntynyt! Kaikki tämä on saatava tehdyksi ennen kuin Angie täyttää 28 vuotta. Keski-iän saapuessa kaikki ponnisteluthan ovat turhia, koska elämä on yhtä alamäkeä siitä eteenpäin. Lukija saa siis kirjan ajan seurata Angien lähinnä haparoivia yrityksiä kirjoittelun saralla. Ja kai siinä samalla kuvaillaan vähän itsensä etsimistäkin.

Kirjassa tarinaa eteenpäin vievät keskivertoa persoonallisemmat kertojaäänet. Kertojina toimivat Angien lisäksi auto, lelupossu ja kissa. Varsinkin lelupossu on ajanut lukijoita hermoromahduksen partaalle, mutta itse katsoin juuri ennen kirjan aloittamista Toy Story 3:n, joten satuin olemaan ymmärtäväisellä tuulella. Minusta kuitenkin pelkästään kissalla oli selkeä merkitys kertojana: se näki ihmisten vetämien roolien taakse ja toi näin ollen uuden ja tarpeellisen näkökulman lukijalle. Autokohdat olivat raivostuttavia. Tässä kirjassa nimittäin jokainen ratinkääntö, vilkun päälle laitto ja vaihteiden vaihto kerrotaan. Auton sijasta olisin siis toivonut vaikka kahvinkeitintä, joka laitetaan päälle, kahvi valuu, kahvi on valmista ja that's it. Muun ajan olisi saanut keskittyä keittiössä tapahtuvaan sananvaihtoon. No, aina ei voi voittaa. Onneksi kirja muodostuu lyhyistä kappaleista, jotka ovat yleensä noin neljän sivun mittaisia. Ei yhtä kertojaääntä pidempään jaksaisikaan.

Kirja sisältää myös Angien kirjoitusyritelmiä, joita tämä lähettelee ystävilleen ja jotka sitten lähettävät vielä palautetta lukemastaan. Koin häiritseväksi sen, etten ikinä tiennyt kuinka paljon Angien jutuista oli totta. Esimerkiksi Tuhmat siskot -tarina oli saanut inspiraationsa Angien ja maalaistalon emännän villistä juhlaillasta. Tarinassa he mm. harrastivat seksiä baarissa, mutta mitä tapahtui oikeasti? Joku selvästi nolotti heitä seuraavana päivänä, mutta mikä? Tämä kikkailu tietenkin on osa kirjaa, mutta häiritsevää se silti on. Tai pitäisikö sanoa kutkuttavan häiritsevää, positiivinen asiahan se kuitenkin on. Huumori minulta sitten menikin taas ohi. Ollaan itseironisia ja kirjoitetaan kirja itsestä kirjoittamassa kirjaa. Heh heh. Ja naureskellaan suomalaisille tavoille ja maalaisjunteille. Heh heh. Mutta kun ei naurata. Taaskaan:)

Olin kuullut lähinnä yrmeää palautetta kirjasta, ennen kuin tartuin siihen itse. Suuria ennakko-odotuksia ei siis ehtinyt syntyä. Ehkä siksi en myöskään pettynyt niin kovasti. Kirja eteni aika tahmeasti eikä ollut kovin mukaansa tempaava. Tarina itsessään ei ehkä ollut kovin pitkäveteinen eli asiat kyllä eteni ja mielenkiintokin heräsi välillä. Mutta. Minä haluan kirjalta enemmän! Tuntuu, ettei tarina antanut minulle mitään. Paitsi sen statuksen, että olenpas lukenut Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon voittajakirjan. No, en varmaankaan tehnyt kirjalle oikeutta lukemalla sitä iltaisin vain noin 1/2 tuntia kerrallaan. Hyvä flow jäi syntymättä. Tosin ei se pidempiaikainen keskittyminenkään lukukokemusta olisi sen suuremmin parantanut, uskon ma. 

Ovatko muut harkinneet lukevansa kirjan? Tai peräti lukeneet jo?

P.S. Vielä kun jaksaisi sen Karkkipäivän lukea ennen joulua.

torstai 16. joulukuuta 2010

Listahullun seikkailut osa 2

Guardian-lehden listan kanssa samaan syssyyn löysin tällaisen Keskisuomalaisen listan. Ja näköjään tämä on tuolla Facebookissakin alkanut kiertämään, joten mitäpä tätä panttaamaan. Tässä on siis listattu kirjoja, jotka jokaisen suomalaisen tulisi lukea.

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä

5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys

14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase

28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia

32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriere - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani

45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran

97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

28/100. Ja tältäkin listalta löytyy monia kirjoja, jotka voisin ihan hyvin lukea. Tai siis että ei löydy valmista asennevammaa. Olisi aika ihanaa saada joskus joku lista koluttua läpi ihan kokonaan! Sen pitäisi sikäli mikäli olla ihan mahdollista, jos nämäkin 28 kirjaa olen kuitenkin n. 12 vuodessa lukenut, niin kolmekasina olisin lukenut n. 60 kirjaa ja ehkä sitten 50-vuotiaana nämä sata. No, onpahan jotain odotettavaa elämältä:D

Miltä näytti muiden tulokset? (Nim. merk. en-ole-yhtään-kilpailuhenkinen-85)


tiistai 14. joulukuuta 2010

Listahullun seikkailut osa 1

Päästiinhän sitä aika nopeasti listajuttuihinkin! Listojen tekeminen on KIVAA! Tosin kaikki aina jaksaa naureskella mun listoille, mutta yritän pysyä kovana;) Satuin iltani iloksi heilumaan minulle uusissa kirjablogeissa ja aika monessa tuli vastaan tämä Guardian-lehden lista. Keskivertoihmisen ilmeisesti oletetaan lukeneen näistä kirjoista noin kuutisen kappaletta. Uskoisin, että omissa tuloksissani päästään vähän parempiin lukemiin, mutta katsotaan miten käy.  

1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling

5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell

9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott

12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger

20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas

66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. Inferno - Dante
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo

27/100 eli saan olla ihan tyytyväinen. Aika monta helposti lähestyttävää klassikkoakin tuolla on, joten en näe syytä, miksi en parantelisi tuloksiani esimerkiksi ensi vuoden puolella.

Miltä näyttää teidän saldo? Ja ihmettelikö joku muukin tuota Da Vinci -koodin mukaan pääsyä? :)

maanantai 13. joulukuuta 2010

Perillinen

Camilla Läckbrg
suom. 2010
489 s./Gummerus


Perillinen on Läckbergin viides kirja, joka sijoittuu rannikkokaupunki Fjällbackaan Ruotsissa. Sarjassa seurataan poliisiaseman työntekijöiden edesottamuksia murhatutkimuksissa, joita käynnistetään vähän väliä idyllisessä pikkukylässä. Kirjojen murhajuonet ovat aina omia kokonaisuuksiaan, mutta henkilöhahmoja syvennetään entisestään jokaisessa osassa. Sarja kannattaakin aloittaa ensimmäisestä osasta ja edetä järjestyksessä. Läckberg rakentaa henkilöhahmot, ympäristön ja tilanteet ihailtavan huolellisesti ja jälki on uskottavaa. Jos pitää jännityskirjoista, joissa poliisit eivät ole synkkiä ja viinaanmeneviä eikä alamaailma ole sekaantunut jokaiseen rikokseen, niin suosittelen lämpimästi!

Tällä kertaa konstaapeli Patrick Hedströmin vaimo Erica Falck löytää ullakolta äidilleen kuuluvan natsiajan kunniamerkin sekä tämän vanhat päiväkirjat sotavuosilta. Erica alkaa tutkimaan etäiseksi jääneen äitinsä menneisyyttä ja pyytää apua kylän sotatuntijalta, joka murhataan pian Erican käynnin jälkeen. Suhtauduin aluksi epäilevästi natsiaiheeseen. Muut Läckbergin kirjat ovat tarjonneet mielikuvituksellisia ja karmivia tappajia ja niihin verrattuna natsiaihe kuulosti hieman laimealta. Kirja vei kuitenkin mukanaan ensimmäisiltä sivuilta lähtien.

Kirjan tapahtumista en voi sanoa paljonkaan, koska saatan vahingossa paljastaa liikaa. Kirjassa kuitenkin käsitellään toisen maailmansodan tapahtumia Ruotsissa ja Norjassa sekä uusnatsismin vaikutusta tänä päivänä. Kirjaan suhtauduinkin vähän kuin mielenkiintoiseen historiantuntiin. Ainakin itse elän siinä uskossa, että kirjailija on varmasti tehnyt taustatutkimuksensa hyvin ja että vain Erican äidin Elsyn tarina on fiktiota. Mutta saa korjata, jos olen väärässä.

Edellisiin kirjoihin verrattuna tarinassa tuntuisi oleva enemmän "painavaa asiaa". Sarjan aikaisemmat osat ovat olleet jännityskirjoina parempia, koska niissä on keskitytty tarjoamaan laadukasta jännitystä. Tässä kirjassa puolestaan kirjailija haluaa selvästi lukijoiden liikuttuvan henkilöhahmojen elämäntarinoista. Heidän väärät valintansa surettavat ja jäävät lukijan mieleen kirjan päättymisen jälkeenkin. Tällä kertaa tämä oli toimiva kokonaisuus, mutta mielestäni jännityskirja ei aina tarvitse tällaista syvällisyyttä ollakseen hyvä. Ehkä toinen maailmansota ja juutalaisvainot ovat sellaisia asioita, joita ei voi vain lähteä sivuamaan kirjan juonessa pinnallisesti. Sen ilmeiseti pitää olla kaikki tai ei mitään.

P.S. Kiitos Suskille, joka aikanaan suositteli Läckbergin kirjoja! Tartuin ensimmäisenä Saarnaajan ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Katoamispiste

Joel Haahtela
2010
160 s./Otava



Kirjassa seurataan ihmisiä, jotka laittavat oman elämänsä pause-tilaan ja lähtevät etsimään itseltä katoamaan päässeitä henkilöitä. Paul Roux etsii suomalaista kirjailijaa Raija Siekkistä. Magda Roux etsii ex-aviomiestään Paulia ja Siekkistä. Magdan sattumalta kohdannut lääkärikertoja etsii Magdaa, Paulia ja Siekkistä. Asetelma saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta kertomus etenee sopivan vauhdikkaasti. Tämä on niitä kirjoja, jossa ei kerrata päähenkilöiden menneisyyttä lapsuudesta lähtien. Ja lukija kiittää! Jotain taikaa Haahtelan sanoissa on, sillä mielikuvat henkilöistä ja tilanteista syntyvät lukijan päässä sen enempiä yrittämättä. Arvoitukseksihan kaikki jää kirjan päätyttyäkin, mutta se on helppo antaa anteeksi. Tällaisessa kirjassa sen suorastaan täytyykin mennä niin.

Lukukokemus oli ihan hyvä, Nenäpäivä tosin taisi tehdä pienen karhunpalveluksen olemalla ensin niin puuduttava. Ei tosin tämäkään teos olisi minun mielestäni ollut Finlandia-palkinnon arvoinen. Tarina on toki keskivertotarinaa kekseliäämpi, mutta en silti tuntenut lukevani oikein erityistä kirjaa. Siitä pitää ehkä kuitenkin syyttää vain itseään: se jokin syvällisyys selvästi piilee siellä rivien väleissä ja se jäi kyllä tavoittamatta tällä kertaa.

P.S. Kirjan päätyttyä oli pakko selvittää, onko Raija Siekkinen oikea henkilö. Vastaus oli tarua ihmeellisempi;)

torstai 2. joulukuuta 2010

Nenäpäivä


Mikko Rimminen
2010
339 s./Teos


Lyhyestä virsi kaunis: Kirjassa ihmisrakas, mutta yksinäinen Irma huomaa toistuvastiajautuvansa pimpottelemaan vieraiden ihmisten ovikelloja. Irma päättää esiintyä tutkimuskyselijänä, sillä onhan jotain asiaakin oltava, kun norkoilee toisten ovilla. Täällä ei tyttö voisi olla pettyneempi. Odotukset olivat kovat, takakannen perusteella tarina vaikutti mukaansa tempaavalta ja hauskalta. No ei ollut. Buu! Ja olin vielä ehtinyt juuri haastaa itseni lukemaan kaikki Finlandia-palkintoa tavoittelevat kirjat ennen joulua. Ei alkanut kovin vauhdikkaasti tämä projekti.

Aluksi ajattelin, että Rimminen kirjoittaa oivaltavasti: tekstissä tulee jatkuvasti eteen mielenkiintoisia yksityiskohtia ja näkemyksiä ihmisistä ja ympäristöstä. Ajattelin, että on persoonallista käyttää niin paljon hassuja sanoja ("Tattiuduin takkiin ja rupesin hivuttautumaan ovelle.") Sitten ärtymys tuli jäädäkseen. Irma koheltaa minne ikinä meneekin ja se ei vain jaksa naurattaa. Tai ei varmaan pitäisikään naurattaa, mutta silti. Irmalla ei myöskään tunnu olevan kummoisia sosiaalisia taitoja, mikä johtaa siihen, että kirjassa käytetään runsaasti sivutilaa kuvailuun. Se on pidemmän päälle tylsää. Ketä kiinnostaa millainen liikenne Hämeentiellä on joka kerta kun Irma menee siitä ohi, kun tilanne on lähes joka kerta samanlainen: paljon porukkaa, paljon ääniä, likaista ja harmaata. Tietenkin sen kerran, kun Irma onnistuu sanomaan pidemmänkin lauseen niin laatu on päätähuimaavaa: "Onnistuin kakistelemaan että teen kyselytutkimusta, tutkin, tai siis kyselen. Kulutusta. Kulutustottumuksia. Kyselyä. Kyselytutkimusta."

Ja ihan oikeasti. Minä olen ainakin niin järjestelmällinen etten lähtisi esittämään gallup-tutkijaa kysymyksillä, jotka on kirjoitettu ryppyiselle pikkupaperille ja ovat luokkaa "Tykkätkö broilerinmaksasta?". Ei näin Irma, ei näin! Koheltamisesta huolimatta Irma pääsee muutamista ovista kyökin puolelle ja näyttää kohtaavan muitakin yksinäisiä. Minua vain olisi kiinnostanut ne yksinäisten tarinat enemmän kuin Irman non-stop sekoilu. Kehtaako tätä nyt kertoakaan, mutta oman kohokohtani löysin sivulta 251. Rimminen oli huomannut Ridgen salakavalan taidon kasvattaa sänki aina mainostauon aikana, jos kohtalo oli ruvennut potkimaan päähän:)

Minä taisin saada Rimmisestä tarpeekseni tällä erää. Entäs te muut? Onko joku lukenut Rimmistä tai aikomassa lukea? Olen nähnyt junassa lähiaikoina aika monella tyypillä Pussikalja-romaanin, joten ilmeisesti kirjailijalla on tykkääjiäkin. No, itse en kai vain osannut suhtautua kirjaan sen vaatimalla hyväntahtoisuudella...

P.S. En yhtään ihmettele miksi mulla on aina kovat ennakkoluulot suomalaisia kirjoja kohtaan. Tää on niin tätä.