sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulun paras lahja on tietenkin kirja



Kirjapinon takaa -podcastissa jaetaan tällä kertaa joululahjavinkkejä. Pistimme viisaat päämme yhteen Lillin kanssa ja pohdimme erilaisille lukijoille sopivia kirjalahjoja: on kotimaista ja ulkomaista laatukirjallisuutta, skandi-jännäreitä, kotimaista tietokirjallisuutta, Suomen juhlavuoden kirjallisuutta ja saattoipa mukaan mahtua myös muutama itsensä kehittämiseen liittyvä kirja.


Jakson pääset kuuntelemaan tästä.


Hyvää joulunajan odotusta!

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Kirjapodcastin neljännessä osassa nojatuolimatkaillaan

Olin marraskuun alussa Dublinissa viikonloppureissulla ja päätin ottaa lukemiseksi Irlantiin sijoittuvaa kirjallisuutta. Kokeilu onnistui loistavasti ja täytyykin seuraavalla kaupunkilomalla toistaa samaa kaavaa, jos mahdollista.


Reissulukemistosta saimme inspiraation Kirjapinon takaa -podcastin neljänteen jaksoon: paikkasidonnaisuus kirjoissa. Tällä kertaa seikkailemme niin kotoisassa Helsingissä, mystisessä Barcelonassa kuin Irlannin vehreällä maaseudulla (ja sattuman oikusta myös Skotlannin nummilla).


Neljännen jakson pääset kuuntelemaan tästä.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Kirjapodcastin kolmannessa jaksossa käydään läpi lukukuulumisia lähikuukausilta

Lillin kirjataivas -blogista tutun Lillin kanssa perustettu Kirjapinon takaa -podcast on edennyt kolmanteen osaan. Tällä kertaa jutustelemme kirjoista, joita olemme lukeneet lähiaikoina.


Puheissa vilahtaa niin Margaret Atwoodin dystopia-trilogia, John Verdonin Dave Gurney -sarjan uusin osa, Tommi Kovasen elämäkerta, Kate Mortonin uusin tiiliskivi kuin Antti Tuomaisen uusin jännäri.


Kolmanteen jaksoon pääset tästä. Tervetuloa kuuntelemaan!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kirjafiilistely jatkuu podcastin muodossa





Päätimme Lillin kirjataivas -blogin Lillin kanssa heittäytyä kohti uusia kirjallisia haasteita ja lopputuloksena syntyi Kirjapinon takaa -podcast.


Ensimmäisessä osassa käymme läpi kirjahyllyjemme sisältöä ja pohdimme millaisia lukijoita olemme. Saammeko esitellä: Kirjapinon takaa -jakson pääsee kuuntelemaan tästä.


Toisessa osassa jaamme lukuvinkkejä omista kirjakokoelmistamme. Kirjahyllymme helmiä -jakson pääsee kuuntelemaan tästä.


Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan kirjapodcastiamme!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kiitos ja nähdään pian!

On vihdoin tullut aika laittaa pillit pussiin Sonjan lukuhetkissä.

Pitkään tässä menikin, että pääsin sinuiksi asian kanssa, mutta kun asiaa aloin vakavissani pyöritellä toissa päivänä niin huomasin oikein innostuvani kirjablogin lopettamisesta. Ja se jos mikä on merkki, että nyt ollaan tultu tien päähän.

Kevein mielin siis lopetellaan. Lukeminenhan ei ole varmaan koskaan maistunut niin hyvälle kuin juuri nyt ja vuoden luetuista suurin osa on ollut neljän tähden kamaa. Voin siis sanoa lopettavani huipulla, heh. Hoitovapaata on vielä puolisen vuotta jäljellä, ja sen jälkeen koittaa paluu kirjakaupan arkeen, joten kirjojen määrä ei ole ainakaan vähenemässä elämästäni.

Rehellisesti sanottuna lukufiilisten kirjaaminen on ollut aikamoista pakkopullaa jo ehkä useamman vuoden. Aika on aina ollut pois jostain muusta (esimerkiksi Teidän kiinnostavista kirjablogeista!) ja olen huomannut istahtavani päätteen ääreen takki tyhjänä ja sanat kateissa. Perusluonteeni on vaan harannut lopettamista vastaan, sillä minun on usein vaikea lopettaa asioita kesken. Aina pitäisi saada kaikki kunnialla loppuun. Ja olisihan se hienoa kerätä yhteen paikkaan kaikki data lukemistaan kirjoista tästä ikuisuuteen. Mutta ei kun ei.

Joten iso kiitos kaikille lukijoille menneistä vuosista! Kiitos kaikista kivoista kommenteista ja kirjavinkeistä! Lukijat todella ovat bloggaamisen suola! Onnellisena jatkan tästä eteenpäin kirjablogien lukijana, joten nähdään Sinun blogissasi:)

perjantai 4. elokuuta 2017

Etenemistä kirjasarjoissa

Laura Ingalls Wilder
Luumujen poukama
1937 suom. 1964
337 s./Gummerus

Vilhelm Moberg
Maastamuuttajat 3
1952 suom. 1959
268 s./Otava


Kirjarintamalla ollaan edetty melko laiskanletkeästi. Lukeminen ei ole oikein ottanut tuulta alleen, olen päätynyt puuhastelemaan kotosallakin jotain muuta. Toisaalta kotiaikakin on ollut useamman viikon ajan aika kortilla.

Olen pysytellyt lähiaikoina kiehtoneessa aiheessa eli siirtolaisuudessa ja siirtolaisten ponnisteluissa Uudessa maassa.

Tartuin jälleen Pieni talo preerialla -sarjan osaan, olen nyt suunnilleen puolivälissä. Olen lukenut sarjan osia vähän miten sattuu -järjestyksessä, ja siksi olenkin vähän sekaisin siitä milloin ja missä Ingallsin perhe on kulloinkin vaikuttanut. Luumujen poukamassa perhe asettuu vihdoin Minnesotaan, mihin tv-sarjakin sijoittuu. Aluksi he joutuvat asumaan turvemajassa maan sisässä, kunnes pääsevät muuttamaan perheen isän rakentamaan taloon preerian keskelle. Laura ja Marja aloittavat koulutaipaleensa ja kuvioihin astuu mm. kauppiaan tytär Nelli täydellisine kiharineen.

Maastamuuttajat -sarjan kolmannessa osassa ruotsalaiset talonpoikaisperheet ovat päässeet New Yorkiin asti ja aloittavat merimatkansa jälkeen viikkoja kestävän taivalluksen kohti viljavia maita. Myös heillä on päämääränä Minnesota. Pitkän matkan aikana he kohtaavat niin ystävällisiä maanmiehiä kuin huijareitakin. Kolera riehuu monessa paikassa ja matkalaisten varat hupenevat päivien kuluessa. Päästäänkö koskaan perille? Ja mikä perillä lopulta odottaa?

Osa molempien kirjojen viehätystä on se, miten yksinkertaista elämää uudisraivaajaperheet viettävät. Ei märehditä menneessä, eikä murehdita liikaa tulevaisuutta. Ei haalita liikaa tavaraa ympärille, eletään hetkessä. Ollaan tyytyväisiä, kun asiat menee hyvin. Ei jäädä tuleen makaamaan, jos tulee vastoinkäymisiä. Toteutetaan suuria unelmia ja uskotaan, että elämä kantaa. En tiedä johtuuko ajatukseni jonkinlaisesta mediaähkystä tai ehkäpä konmari-huumasta, mutta molemmat lukukokemukset olivat ennen kaikkea rauhoittavia.

Nyt on aika siirtyä muihin aiheisiin, muuten jään jumittamaan siirtolaisuuteen ties miten pitkäksi ajaksi. Haaveilen jo Tohtori tuli kaupunkiin ja Pieni talo preerialla -sarjamaratoneista ja Gangs of New Yorkinkin katsoin taas pitkästä aikaa. Rantalomalle pakkasinkin mukaan kepeää jännityskirjallisuutta, se sopi paremmin letkeisiin lomapäiviin.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Maastamuuttajat 2

Vilhelm Moberg
1949 suom. 1958
222 s./Otava


Mobergin kirjasarjan ensimmäiset osat ovat vieneet minut mennessään. En oikeastaan tiedä miksi kesti näin kauan tarttua toiseen osaan, kun ensimmäinenkin oli yksi kirjavuoteni kohokohdista muutama vuosi takaperin. Nyt aion vetää sarjan loppuun nopeammalla tempolla!

Kirjaa lukiessani en voinut kuin taas harmitella miten unohduksiin painunut kirja Maastamuuttajat on. Sain lukusuosituksen useampi vuosi sitten enkä ollut aikaisemmin kuullut kirjasarjasta. En kyllä ole törmännyt siihen sen jälkeenkään. Olen lähipäivinä muistellut erittäin lämpimästi sitä blogikollegaa, joka kirjasta minulle aikoinaan vinkkasi - tätä en olisi koskaan löytänyt ilman häntä!

Kirjasarjassa seurataan ruotsalaisia perheitä, jotka muuttavat Yhdysvaltoihin 1800-luvun puolivälissä. Ensimmäisessä osassa haaveet uudesta kotimaasta kasvavat pikku hiljaa ja valmisteluja aletaan tekemään. Toisessa osassa matkustetaan Atlantin yli kohti New Yorkia ja oletan, että kolmannessa osassa jatketaan matkaa tuleville kotikonnuille, missä ne sitten lienevätkin. Henkilöhahmot ovat todellisia, historiasta poimittuja ihmisiä.

Mobergin kirjoitustyyli on kestänyt aikaa hienosti ja lukiessa tuli useaan otteeseen mieli, että kirja voisi olla tänä päivänä kirjoitettu historiallinen romaani. Koen myös siirtolaisuusaiheen ihan äärettömän mielenkiintoisena. Kotimaisen kirjallisuuden kentältä verrokkikirjoja voisi olla esimerkiksi Pohjantähden alla tai Myrskyluodon Maija, mutta ne eivät ole onnistuneet pitämään mielenkiintoani yllä samaan tapaan kuin tämä ruotsalainen klassikko.

Kirjailija kuvaa talonpoikaisväkeä realistisesti ja vähäeleisesti, mutta onnistuu silti koskettamaan lukijaa. Sydän tuntuu raskaana rinnassa, kun kovaan työhön tottuneet maalaiset matkaavat viikosta toiseen Atlantin yli, osan joutuessa hautaamaan perheenjäseniään meren syövereihin erilaisten tautien jyllätessä täyteen ahdatussa laivassa. Silti unelma uudesta maasta ja paremmasta elämästä elää ja New York tulee päivä päivältä lähemmäs.

Aikaisemmin luulin, ettei minulla ole mitään tiettyä aikakautta tai historian tapahtumaa, jonka pariin palaisin uudelleen ja uudelleen kirjoja lukiessani. En ole ollut viehättynyt 1920-lukuun enkä ole ahminut kaikkea mahdollista toisesta maailmansodasta. Genrestä tiedän, että lukuromaanit ovat minun juttuni ja tapahtumapaikkana New York on ylitse muiden. Vanhaan kunnon Englantiin sijoittuvissa tarinoissa on oma tunnelmansa ja tarinat ystävyydestä koskettavat. Nyt kuitenkin tajusin, että siirtolaisuus Amerikkaan on jaksanut kiehtoa minua vuodesta toiseen, kirjasta kirjaan. Lukiessani Maastamuuttajat -sarjan toista osaa olenkin alkanut haaveilla New Yorkin siirtolaisuusmuseossa käymisestä entistä enemmän. Edellisen reissumme aikana museo oli kiinni hirmumyrskyn tuhojen takia, mutta seuraavalla kerralla museo tulee olemaan ykköskohteeni.