tiistai 27. tammikuuta 2015

Ihana nähä!

Anna-Leena Härkönen
2015
173s./Otava


Mitä tapahtuu ja kenelle?
Ihana nähä! on kokoelma kirjoituksia, joista suurin osa on ilmestynyt Anna-lehdessä vuosina 2003-2011. Kirjoituksissa puidaan niin ihmissuhdekoukeroita, matkustelua kuin naiseuteen liittyviä asioita.

Minä ja Anna-Leena.
On muutamia lukukokemuksia, jotka ovat jääneet mieleen keskivertoa kamalampina. Nämä kirjat eivät välttämättä edes ansaitsisi niin rusentavaa arvostelua osakseen, mutta jostain ne traumat ovat syntyneet... Minun ykkösinhokkejani kautta aikain ovat mm. Häräntappoase ja Sieppari ruispellossa. Tämä selittääkin sen, miksi en saa tartuttua Härkösen kaunokirjallisiin teoksiin. Härkösen kolumneja kuitenkin suorastaan rakastan ja voisin lukea niitä aina vaan. Kaikille suomalaisille naisille tekisi hyvää lukea Härköstä silloin tällöin;)

Lukukokemuksesta.
Kultarinnan jälkeen oli kiva lukaista jotain kepeämpää hyvänmielen kirjallisuutta. Ihana nähä! tarjosikin juuri oikeanlaista sielunhoitoa. Harmistuin vähän huomatessani, että olin onnistunut lukemaan lähes kaikki kolumnit jo aikaisemmin, vaikka en ole koskaan ollut aktiivinen Annan lukija. Vaan eipä tuo mitään, Härkösen kirjoitukset tuntuvat aina ajankohtaisilta ja kestävät ehdottomasti useamman lukukerran.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kultarinta

Anni Kytömäki
2014
644s./Gummerus


Mitä tapahtuu ja kenelle?
Kultarinta on kertomus isästä, tytöstä, metsästä ja karhusta. Eletään 1900-luvun alkuvuosikymmeniä ja muutosten tuulet puhaltavat kaikkialla: maailmalla, Suomessa, metsissä kuin varakkaassa Stenforsin perheessäkin. Erik kasvaa kipuillen mieheksi, sillä hänen elämänsä naiset katoavat yksi toisensa jälkeen. Vaikka mihinkään ei voi enää luottaa, metsä on kuitenkin ikiaikainen ja sitä on suojeltava.

Alkufiilikset?
Aloittelin kirjan parissa joulukuun alussa ja vaikka tarina etenikin kiinnostavan oloisesti eteenpäin, tarina ei tuntunut sopivalta lukuseuralta hektisen joulukuun keskellä. Olin päässyt Erikin osuuden loppuun asti, kun päätin pistää kirjan tauolle. Varsinkin kirjan ensimmäiset kappaleet olivat todellista rämpimistä. En yleensä ajaudu tieten tahtoen maalailevan kerronnan pariin, joten vauhtiin pääsemisessä menee aina oma aikansa. Nyt kun olen lukenut kirjan loppuun, olen todella iloinen, että uskaltauduin tarttumaan kirjaan vielä uudelleen sillä kokonaisuus oli juurikin niin hieno kuin monet lukijat ovat kehuneet.

Lukukokemuksesta.
Tarinassa viehätti toisaalta metsän ikiaikaisuus ja toisaalta maailman muuttumisesta johtuva surumielisyys, tarinan maailmaahan ei enää ole. Kytömäki kirjoittaa tarinaa auki niin, että lukija tuntee itsekin olevansa keskellä metsämaisemaa. Rinnassa on tunne, että kaikki ei voi päättyä hyvin, mutta voi jos voisi päättyä edes keskinkertaisesti, että ei jäisi niin raskas olo. Luonnosta täysin vieraantunutta lukijaa lohduttaa ajatus, että metsää ei tarvitse pelätä. Tarina kestäisi hyvin toisenkin lukukerran, ehkä seuraavalla kerralla keskittyisin enemmän henkilöhahmojen tarinoihin, nyt luonto vei enemmän mukanaan.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Linnanneidon lokikirja

Dodie Smith
1949 suom. 2002
374 s./Gummerus


Mitä tapahtui ja kenelle?
Tarinassa seurataan Cassandra Mortmainen ja hänen perheensä vaiheita vanhassa, jo parhaat päivänsä eläneessä linnassa. Perhe on kituutellut jo vuosia, sillä isän lupaavasti alkanut kirjailijanura tyssäsi yllättäen ensimmäiseen kirjaan eikä hyvämaineisen perheen tyttöjen oikein sovi tehdä työtä. Cassandra haaveilee kirjailijanurasta ja tekee merkintöjä perheensä arjesta muistikirjoihinsa. Kaikki saavat uutta potkua, kun samaan kylään muuttaa varakkaat veljekset vanhempineen. Onko Cassandran siskon mahdollista saada varakas aviomies niin kuin hän on aina haaveillut?

Lunastiko kirja odotukset?
Kirja on pyörinyt must-read-listoillani jo vuosia, vaikka en ole koskaan edes tiennyt mistä se oikeastaan kertoo. Ennakko-odotuksia ei siis juurikaan ollut ehtinyt kertymään (paitsi, että olen ymmärtänyt kirjan olevan todella rakastettu lukijoiden keskuudessa), joten tarina todellakin sykähdytti ihanuudellaan. Olisinpa tajunnut jo aikaisemmin tarttua tähän kirjaan!

Lukukokemuksesta.
Mortmainen perheen elämästä on onnistuttu kirjoittamaan todella tunnelmallinen ja ihastuttava tarina. Tyttökirjallisuuden hahmoiksi kaikki henkilöhahmot olivat mukavan realistisia ja monisyisiä. Tykästyin myös lukiessani siihen, että en todellakaan tiennyt mihin suuntaan tarina kehittyisi ja mitä kenellekin tapahtuisi. Smithin ote tarinaan oli raikas ja jopa moderni, välillä oli vaikea uskoa, että tarina on todella kirjoitettu melkein 70 vuotta sitten!

Kenelle suosittelisin?
Tunnelmallista tarinaa kaipaavalle syksyn ja talven pimeneviin iltoihin. Tyttökirjallisuuden ystäville, jotka haluavat kokea genren sisällä vähän jotain erilaista. Kaiken ikäisille tytöille ja naisille, jotka haluavat sukeltaa ensirakkauden maailmaan, mutta ovat saaneet tarpeekseen liian hempeistä tarinoista.

Linnanneidon lokikirja on IHANA kirja<3

lauantai 3. tammikuuta 2015

Cranfordin naiset

Elizabeth Gaskell
1851-53 suom. 1963
242 s./Otava


Mitä tapahtui ja kenelle?
Kirja on kokoelma tarinoita, jotka kertovat pienen maaseutukaupungin seurapiirien tapahtumista 1800-luvulla. Mary Smith on nuori nainen, joka vierailee kaupungissa useaan otteeseen vanhempien rouvien luona ja tarinat kerrotaan hänen näkökulmastaan.  

Lunastiko kirja odotukset?
Olin aina ajatellut säästäväni kirjaa hyvää hetkeä varten. Kirjan esipuhekin alkaa siitä oletuksesta, että tarinaa varten tarvitaan nojatuoli, hehkuva takkavalkea, verhot ikkunain edessä ja lukulamppu. Näin minäkin olin päätellyt ja puitteet olivat ns. kohdallaan. Silti täytyy sanoa, että oma kuva kirjasta oli tunnelmallisempi kuin mitä tarina lopulta oli. Jotenkin tuntuu liian julmalta sanoa, että petyin tarinaan, mutta kun ei se lopulta kovin erityinen ollut, valitettavasti.

Lukukokemuksesta.
Aloitin samaan aikaan katsomaan Downton Abbeyta ensimmäistä kertaa ja valitettavasti ihastuttava tv-sarja veti pidemmän korren ja hoidin jouluajan tunnelmoinnin mieluummin tv:n ääressä kuin kirja kädessä. Pahin harmistus syntyi varmaankin siitä, että Cranfordin naiset eivät oikeastaan tarjonneet mitään uutta, samanlaisia mukavia pikkutarinoita olen lukenut jo esimerkiksi Anna-sarjan viimeisistä osista. Asiaa ei myöskään auttanut se, että seurapiirin rouvat jäivät kaikki oikeastaan aika etäisiksi ja tarinat itsessään olivat jotenkin liian yhdentekevän hyväntahtoisia. Vaan eipä tuo haittaa, olen varma että tv-sarja puolestaan tulee olemaan minun juttu.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Kirjavuosi 2014

Vuonna 2014 luin 56 kirjaa, 24 kirjaa vähemmän kuin sitä edeltävänä vuonna. Tarkoituksena on ollutkin vähentää lukemista ja olen näköjään onnistunut muutamassa vuodessa aika hyvin. Muille asioille on jäänyt entistä enemmän aikaa, mutta toki lukeminen on edelleen minulle paras keino rentoutua. 

Kokonaisuutena kirjavuosi oli yllättävänkin yhdentekevä, aarteita ei tullut samalla tavalla vastaan kuin edellisinä vuosina. Toisaalta tärkein tavoite oli lukea oman kirjahyllyn lukemattomia kirjoja ja saada niitä kiertoon ja siinä mielessä en yhtään ihmettele, ettei mielettömän hienoja lukukokemuksia juuri tullutkaan vastaan: moni pitkään lukemattomana lojunut kirja on vaikuttanutkin jo alkujaan keskiverrolta. Oman kirjahyllyn kirjoja luin peräti 34 kpl. Lukuhaasteisiin en tällä kertaa ottanut osaa lainkaan ja hyvä niin. Lukeminen pysyi todellakin hyvin leppoisana ja vaivattomana. 


Kirjojen keskimääräinen sivumäärä oli 322 ja luin viikossa noin yhden kirjan.  Edelliseen vuoteen verrattuna kirjamäärä väheni ja lukutahti hidastui, mutta toisaalta kirjat pitenivät. Päivän aikana rentouduin kirjan parissa noin 49 sivun verran, melkein 20 sivua vähemmän kuin edellisenä vuonna. Toisaalta teinkö sitten mitään sen erikoisempaa kun vähensin kirjojen lukemista... Hienoja hetkiä tv:n parissa on tullut vietettyä ainakin Sinkkuelämää -sarjan kanssa palattuani New Yorkista. Ja Gilmoren tyttöjen kaikki jaksot katsoin syksyllä sairastellessani tavallista enemmän. Mutta kai sitä on kuitenkin onnistunut olemaan sosiaalisempi ja puuhakkaampi kuin aikaisemmin...

Lukemani kirjat sujahtivat seuraaviin kategorioihin: 
kaunokirjat 21
jännitys 13
nuorten kirjat 7
psykologia, filosofia 4
muistelmat ja historia 3
novellit 3
runot 2
lasten kirjat 1
matkakirjallisuus 1
 
muoti 1 

Luen lähinnä 2000-luvun kirjallisuutta, ja nyt sen osuus oli huimat 78%. Lukupinostani löytyy yleensä tämän vuoden kiinnostavimmat kirjat, muutamia edellisiltä vuosilta lukematta jääneitä ja palkittuja kirjoja, joita haluaa lukea jo ihan niiden aiheuttaman positiivisen pöhinän takia. Vanhemmista kirjoista luettavaksi päätyy klassikkoaseman saavuttaneet kirjat eli nytkin tuli luettua muutama kirja erilaisten kirjalistojen kannustamana. Vanhoista klassikoista luin tänä vuonna Candide (1759), Tytöistä parhain (1870) ja Kotikunnaan Rilla (1921).

Vuonna 2013 lukemistani kirjoista 80% tuli Suomesta, Ruotsista, Iso-Britanniasta tai  Pohjois-Amerikasta. Loput kirjat olivat kotoisin Ranskasta, Espanjasta, Australiasta, Sveitsistä, Tanskasta, Itävallasta ja Venäjältä. Kirjoja luin siis yhteensä 13 eri maasta. Lukemat ovat kutakuinkin samat kuin edellisinä vuosina.

Naisten ja miesten kirjoittamat kirjat jakaantuivat naisten hyväksi eli 60% oli peräisin naiskirjailijoiden kynästä. 

Olen aikaisemmin pitänyt itseäni lähinnä uusiin kirjailijoihin tutustuvana lukijana, mutta tänäkin vuonna onnistuin yllättävänkin usein palaamaan hyväksi toteamani kirjailijan tuotannon pariin. Kirjoista 55 % oli peräsisin kirjailijoilta, joiden tuotantoa luin nyt ensimmäistä kertaa, mutta aikaisemmin prosentti on ollut vieläkin korkeampi.

Eri kustantajat olivat aika kivasti edustettuina läpi vuoden. Otava (23%), WSOY (14%), Gummerus ja Atena (molemmat 10%), Tammi (8%), Bazar (7%). Loput 28% muodostui kotimaisista kustantajista Like, Schildts & Söderström, Siltala, Avain, Teos, Paasilinna, Johnny Kniga ja Helsinki-kirjat sekä ulkomaisista Arrow Books, A Tor Book sekä It.

Englanniksi luin tänä vuonna 3 kirjaa ja äänikirjana kuuntelin yhden kirjan.

Vuoden 2014 TOP 7

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän Kauhun tasapaino
Maastamuuttajat 1 Tähtiin kirjoitettu virhe Parantaja
Elämä elämältä Villi vaellus


Melkein on todettava, että eipä ole ollut kummoinen kirjavuosi. Ensinnäkään TOP 10:iin ei ollut juurikaan tunkua. Ja osa näistä kirjoista ei olisi sijoittunut edellisinä vuosina. Rehellisyyden nimissä oli valittava vain 7 erityisen huippua kirjaa tältä vuodelta.


Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän sekä Kauhun tasapaino edustavat kotimaista kevyempää ja kuplivampaa kirjallisuutta. Silti molemmat kirjat ovat kaikessa viihdyttävyydessään koskettaneet, herättäneet ajatuksia ja ihastuttaneet.


Klassikkorintamalta suuren (ja yllättävän) vaikutuksen teki Maastamuuttajat -sarjan ensimmäinen osa. Osaisin kuvitella, että ne suuret tunteet, joita itsellä heräsi tätä lukiessa on moni kokenut lukiessaan esimerkiksi Täällä pohjantähden alla. Hieno sarjan aloitus, ehdottomasti aion jatkaa tarinan parissa tänä vuonna.


Nuortenkirjallisuutta luin jonkin verran ja Tähtiin kirjoitettu virhe kolahti ja lujaa. Vaikea uskoa, että nuortenkirjallisuus tuosta enää juurikaan paranisi.


Jännityskirjoja luin melko ison kasan, mutta oikeastaan vain Parantaja jäi mieleen erityisen hienona lukukokemuksena. Muut toki viihdyttivät, mutta Tuomaisen kirja oli paljon muutakin kuin hyvä jännäri.


Elämä elämältä edustaa sellaista kirjallisuutta, jota todella haluaisin lukea ns. aina kuin mahdollista, mutta näitä täydellisiä lukuromaaneja ei niin vaan löydetä. Tunnelma oli kohdallaan, tarina mielenkiintoinen ja koskettava.


Tietokirjallisuutta tuli luettua jonkin verran ja niistä ehdoton helmi oli Villi vaellus. Vetävästi kirjoitettu vaelluksen ja itsensä etsimisen yhdistelmäteos toimii.