En yleensä lue kirjoja uudelleen ja uudelleen. Itse asiassa enemmänkin hämmästelen
lukijoita, jotka ehtivät palaamaan tiettyjen kirjojen pariin esimerkiksi joka kevät. Oma lukutahti ei ole niin kova, että malttaisin jäädä ns. junnaamaan joihinkin kirjoihin.
On minulla kuitenkin muutamia kirjoja, jotka tiedän lukevani elämäni aikana useamman kerran. Harry Potterit, Runotyttö-sarja, Anna-sarja, ehkä muutama muukin. Liikutaan kuitenkin hieman persoonallisempaan suuntaan tämän haasteen parissa. Eli valintani kirjaksi, jonka olen lukenut yli kolme kertaa on Twin Peaks -sarjaan liittyvä Laura Palmerin salainen päiväkirja.
Olen katsonut Twin Peaks -sarjaa toiselta luokalta asti, aina parin vuoden välein. Olen katsonut sitä äidin kanssa, lapsuuden ystävän kanssa, siskon kanssa, tyttökavereiden kanssa ja poikaystävän kanssa. Viidenneltä luokalta lähtien jokaiseen katselukertaan on kuulunut Laura Palmerin päiväkirjan lukeminen. Sitä on myös lainattu ahkerasti muille Twin Peaks -faneille - ja siltä kirja näyttääkin:)
Kirja on myös ihana muisto. Sain sen siskoltani hyvänpäivänlahjaksi, kun olin 11-vuotias. Juuri häneltä olin lainaillut sarjan vhs-kaseteille taltioituja jaksoja uudelleen ja uudelleen. Olen aivan superiloinen tästä kirjalahjasta. En edes tiennyt, että kyseinen kirja on olemassakaan. Muistan, että olimme toisen siskomme omakotitalon pihalla ja heti kirjan saatuani juoksin suorinta tietä leikkimökin hiljaisuuteen ahmimaan tarinaa.
Kovin korkeakulttuurista sisältöähän kirjaan ei ole tuotettu, mutta se täydentää mielenkiintoisesti tv-sarjasta tutun tytön menneisyyttä. Laura Palmer on tv-historian ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista ja salaperäisimmistä naishahmoista, joten totta kai hänen salaisen päiväkirjansa tutkiminen on ollut todella jännittävää heti ensi hetkistä lähtien. Lauran elämä ja kohtalo oli usein mielessä nuorempana tyttönä.
Moni varmasti tuntee Twin Peaksin ainakin maineeltaan, mutta kuinka moni on lukenut kirjan?
Minä! Olin lukiolainen, kun Twin Peaks näytettiin ensimmäisen kerran ja hurahdin sarjaan. Rakastan edelleen Twin Peaksin tunnelmaa, vaikka olen katsonut sarjan jo neljästi ja jos se taas joskus näytetään uusintana, aion jälleen katsoa sen. Mutta tämän kirjan jätin yhteen kertaan. ;)
VastaaPoistaKatja: Joo, kirjahan tosiaan ei sisällöllisesti ole kovin... no, hyvää kirjallisuutta:) Voi olla, että lapsuusvuosien fanitus jäi niin vahvasti päälle, että kirjaa ei edes myöhemmin ole tullut ajateltua sellaisena... no, roskakirjallisuutena:)
VastaaPoistaYlläri, ylläri, olen lukenut tuon kirjan joskus yläasteella.
VastaaPoistaNetta: Niin, kirja varmaan jo päähenkilön iän puolesta on sellainen, että siihen tulee tartuttua juuri yläasteella tai viimeistään lukiossa. Vaikka varmaan kovin moni ei (onneksi) elä ihan niin hurjaa elämää kuin Laura. Tai no, mistäpä tiedän TÄMÄN ajan teineistä, vaikka eläisivätkin:D
VastaaPoistaMulla on kyllä jäänyt teinivaihe siinä mielessä päälle, että teininä lukemani Anu Jaantilan Sannan jenkkivuosi jatko-osineen on sellainen turvasatama, johon aina palaan. Niistä neljästä kirjasta tulee oikeasti hyvä olo. Niihin tarttuessa tuntuu siltä, kuin tapaisi taas vanhan ystävän. Melkeinpä vuosittain tulee ne luettua.
VastaaPoistaNo, niitä kirjoja ei kyllä ihan yyberteinikirjallisuutena voi edes pitää (tuskin uppoavat edes nykypäivän teineihin), mutta silti. Jäänne menneisyydestä, josta en haluakaan luopua :)
Sarja kuuluu minunkin suuriin suosikkeihini ja olen myös lukenut tuon kirjan muistaakseni joskus yläasteella. :)
VastaaPoistaSuski: Olen kymmeniä kertoja ajatellut, että lukisin uudelleen tuon Sanna-sarjan. Suosittelit minulle sitä silloin aikoinaan ja luin ja tykästyin. Nyt on juonet ja muut täysin unohtunut ja voisi olla ihan kiva palata teini-ikään uudelleen. Uudet teinileffat kuin ei oikein iske. Niin ehkä kirjat sitten:)
VastaaPoista