Näitä kirjojahan tuntuu riittävän. Mitä enenmmän luen muiden kirja-arvosteluja, sitä enemmän tuntuu siltä, että aina kun muut tykkäävät niin minä en. Ja kun muut eivät tykkää, minä löydän kirjasta jotain spesiaalia. Toisaalta ihan yhtä paljon on myös niitä kirjoja, joista tykkään ja muut tykkää. Ja niitä, joista minä en tykkää ja muutkaan ei tykkää. Eli kaikenlaisia tapauksia tulee vastaan (joka tarkoittaakin sitä, että koko tämä alkukappale on turhanpäiväistä jorinaa:D).
Kirjablogja ahkerasti luettuani olen saanut sellaisen käsityksen, että Joanne Harrisin Sinisilmä ei ole ollut kovin pidetty kirja. Minä puolestani vaikutuin tarinasta aika lailla. Loppua kohti lukukokemus vain parani, kun kaikki kääntyi täysin päälaelleen. Kukaan ei enää ollutkaan se joka väitti olevansa ja loppukin jäi kutkuttavan epäselväksi. Tämän kirjan suhteen olin jo harkitsemassa uutta lukukierrosta heti putkeen. Olisi ollut mielenkiintoista lukea kirja uudelleen niillä tiedoilla, jotka loppu tarjosi.
Oli tarina muutenkin mielenkiintoinen ja tavallaan oman aikansa lapsi käsitellessään mm. erilaisia nettikäyttäytymismalleja. Niin kuin muutama postaus sitten mainitsinkin, tuntuu että kirjat eivät aina enää onnistu yllättämään samalla tavalla kuin ennen, joten peukut pystyyn Sinisilmälle siitäkin, etten todellakaan tiennyt miten lopussa käy ja kuka kukin on.
Mutta avatkaahan ihmeessä sanainen arkkunne, jos Sinisilmän olette lukeneet. Mikä tökki vai oletteko enemmän samoilla linjoilla kuin minä?
Minua kiinnostaisi kovasti lukea Sinisilmä, sillä yksi lemppareistani, Herrasmiehiä ja huijareita, on myös Harrisin kirja. Oletko lukenut sitä? Se nimittäin on myös todella yllättävä!
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että tämä Sinisilmä ja Herrasmiehiä ja huijareita ovat sitä erilaista (ja ehkä parempaakin) Harrisia. Olen lukenut muutaman muunkin Harrisin (Pieni suklaapuoti, Sarkaa ja samettia, Suolaista hiekkaa), jotka tuntuvat ainakin minusta keskenään kovin samantyyppisiltä.
Herrasmiehiä en ole lukenut, mutta Suolaista hiekkaa -kirjaa minulle on suositeltu pariinkin otteeseen. Pidin tosiaan Sinisilmästä sen verran paljon, että ihan hyvin voisin lukea kirjailijalta jotain muutakin jossain vaiheessa. Minullakin on ollut hieman tuollaiset ennakkoluulot, siis että kirjailija kirjoittaa samantyylisiä kirjoja ja että Sinisilmä on sitä erilaista Harrisia.
VastaaPoistaHei kivaa, joku muukin piti Sinisilmästä!! Minäkin pidin siitä vaikka toki siinäkin oli tarinassa rankkoja lapsikohtaloita jne, mutta silti. Tähän mennessä olen lukenut tästä enemmän vain aika kriittistä kommenttia ja moitteita.
VastaaPoistaSe loppu kyllä todellakin yllätti ja asetti asiat ihan uuteen valoon!
Sinisilmä oli ensimmäinen (ja on edelleen) Harrisilta lukemani. Vaikutuin sen ajankohtaisuudesta ja monipolvisuudesta, enkä muista kokeneeni vastaavaa tunnetta kuin keskivaiheella kirjaa, jossa yhtäkkiä, vailla mitään ennakkovaroitusta kesken lauseen vedetään matto lukijan alta! Koko se rakennelma, jonka on saanut koottua päähänsä kirjan antamien vinkkien valossa, romahtaa. Muistan, että epäuskoisena tavailin sivua uudelleen, kun en tahtonut millään uskoa lukemaani :)
VastaaPoistaLoistavaa!
Susa: Juu, en oikein ymmärrä vielä tänäkään päivänä, että mistä ne moitteet oikein tulee?:) Että onko kirja sitten juuri moittineiden mielestä liian rankka ja siksi huono kirja. Olen nimittäin usein törmännyt esimerkiksi kauhuelokuviin liittyen sellaiseen kummallisuuteen, että elokuva on haukuttu ja sitten on paljastunut että se on liian kamala ja siksi huono. En oikein ymmärrä tuollaista, kun silloinhan tarkoitus on juuri saavutettu. Kauhuelokuva on kauhea. Hmm.
VastaaPoistaKirsi: Veit sanat suustani! Juuri tuollaisia tunteita kirja minussakin herätti:)