Vanhemmiten olen huomannut pakoilevani kirjasarjoja. Pitkän sarjan läpikäymiseen kuluisi muutama kuukausi ja samalla muu lukeminen kärsisi. En ole valmis sellaiseen uhraukseen. Haluaisin esimerkiksi joku kesä tarttua Patricia Cornwellin kuuluisaan Carpetta-sarjaan ja paukuttaa menemään kirja toisensa jälkeen. Mutta tiedän etten tule sitä tekemään. Kun se olisi sitten niiltä muilta kirjoilta pois.
Mutta on niitä sarjojakin tullut luettua, tosin lähinnä lapsena. Äkkiseltään mieleen muistuu Harry Potterit, Surkeiden sattumusten sarja, Viisikko-kirjat, Mystery Club sekä Anna ja Emilia -sarjat, Universumin tomu, Nummelan ponitalli... Lähivuosina olen tehnyt tuttavuutta Nälkäpeliin, Twilightiin ja Camilla Läckbergin jännityssarjaan.
Mieleenpainuvimpana sarjana on kuitenkin tänään mainittava Neiti Etsivä -sarja.
Kun se sattui olemaan rakkautta ensisilmäyksellä. Kolmannella luokalla pääsimme tutustumaan koulumme pieneen kirjastohuoneeseen, ja jokainen sai valita mieleisensä kirjan. Minä valitsin hyllystä Neiti Etsivän ja kummituskarusellin. Ja voi juma, että jännitti kotona juonenkäänteet ja kaikki! Se oli menoa sitten. Ja olihan se hurjan hauskaa, kun jokatoinen tyttö omalta luokalta jakoi tämän saman intohimon.
Ja mikä ilo joka kerta, kun sain Neiti Etsivä -kirjan ihan omaksi. Katselin mielelläni kirjojen kansikuvia ja ihastelin Paulan kauneutta. Ja totta kai luin jokaisen oman kirjan lukemattomia kertoja. Ja miten tärkeää olikin merkata kaikki lukemansa Neiti Etsivä -kirjat kirjaluetteloon, joka löytyi jokaisesta kirjasta. Vaikka se lista oli aina sama joka kirjassa:) Pieniä suuria iloja. Muistot tästä sarjasta ovat niin kultaiset, että vanhempanakin on välillä ihan mukavaa pistäytyä muutaman kirjan parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti