Joulun tunnelmaa

Joulukuu kuluu varsin nopeasti, jos sattuu olemaan kirjakaupassa töissä. Joulun tunnelmaan on hieman hankala virittäytyä, koska vapaapäivinäkin käy vähän ylikierroksilla ja ajatukset ovat usein työasioissa. Uusi koti on kuitenkin vihdoin valmis, joulukoristeet on ripoteltu pitkin asuntoa ja rauha on pikkuhiljaa palannut arkeen. Hektisten päivien jälkeen on ollut hävyttömän ihanaa lukea kirjoja joulunvietosta makoillen mukavalla divaanilla suklaarasia käden ulottuvilla. Omasta kirjahyllystä löytyy muutamakin jouluaiheinen teos, mutta koska en juurikaan harrasta ns. kirjallista haahuilua, eli että tarttuisin suosikkikirjaani ja lukisin pätkiä sieltä täältä, jäävät jouluaiheiset kirjat määrällisesti melko vähäisiksi joulun alla. Tänä vuonna olen tutkinut joulun taikaa näiden kahden kirjan parissa: 

Lumilyhdyn valossa
Jukka Itkonen
2011
54s./Kirjapaja

Olen ihastellut Itkosen talviteemaista runokokoelmaa jo sen ilmestymisestä lähtien. Kirjan ulkoasu on yksinkertainen, mutta suloisen herkullinen. En juurikaan runoista välitä, mutta kun aiheena on talvi ja jouluun valmistautuminen, on hyvät mahdollisuudet, että minäkin innostun.

Kirjan viehättävät runot ovat kuin pieniä kertomuksia niin ihmisten kuin eläintenkin talvipuuhista. Välillä muistellaan haikeana kesää, ihastellaan kuuran peittämää maata, odotetaan jouluaattoa lapsekkaan innostuneesti, nuuhkitaan joulun tuoksua, kurkistetaan niin yksinäiseen kuin perheellistenkin talvipäiviin, iloitaan hiihtoladuista ja villasukista, ja odotetaan että kevät pikkuhiljaa syrjäyttää talven. Lumilyhdyn valossa on todella helposti lähestyttävä runokokoelma, jonka parissa kiireinenkin saavuttaa oikeanlaisen tunnelman ja pysähtyy iloitsemaan kyseisestä vuodenajasta.

Carl Barksin joulu 2
Carl Barks
1953-1964
200s./Sanoma Magazines

Tutustuin viime vuonna Ankkalinnan jouluun sarjan ensimmäisen osan seurassa, joten tänä vuonna oli luvassa jouluisan kirjapaketin toinen osa. Sydäntä riipaisee, kun on myönnettävä, että petyin aika pahasti tällä kertaa. Viime vuonna juuri Ankkalinnan talvi loihti itsellenikin joulumielen kaiken harmauden keskelle, mutta tällä kertaa kaikki meni toisin.

Kaikkein kovin kolaus taisi olla se, että kun lukiessani näin ikkunasta valtavat lumipenkat, oli Ankkalinnassa moni joulu täysin lumeton! Uskomatonta! Tarinoissakin tunnuttiin noudattavan samaa kaavaa Akun ja veljenpoikien ollessa varattomina huolissaan joulun vietosta. Välillä Roope Ankka heltyy auttamaan sukulaisiaan hyvää hyvyyttään ja välillä harmissaan selvästä rahan tuhlaamisesta. Ja missä oli Iines, Mikki, Hessu ja Mummo Ankka? Uusien henkilöhahmojen mukaan marssi olisi värittänyt tarinoita mukavasti. On minulla tosin oma lehmä ojassakin: rakkain jouluaiheinen kirjani on Mummo Ankan jouluyllätys -kuvakirja, jossa kaikki tutut ankkalinnalaiset matkaavat Mummo Ankan maatilalle joulunviettoon. Samaa tunnelmaa kai etsin vielä aikuisenakin näistä Aku Ankoista, mutta nyt en päässyt kyllä lähellekään.

Elämä on enemmän




Maaria Leinonen
2011
86 s./Kirjapaja

Voikohan tämän lähemmäksi täydellistä runokirjaa edes päästä? Nyt sanat tuntuvat olevan vähissä, en oikein osaa sanoa muuta kuin että pidin runokokoelmasta todella paljon. Jokaista runoa oli ilo lukea. Kokoelmassa pohditaan lapsuutta, ystävyyttä, kuolemaa - koko elämän kirjo näkyy kirjan sivuilla.

Mielenkiinto heräsi heti kirjan nimen satuttua silmiini runohyllyssä. Ihastuminen tapahtui kokoelman sisällysluetteloa tutkiessani. Runot on jaettu seitsemän eri kappaleen alle ja nimetty kauniisti. Vai mitä sanotte otsikoista Tämä maisema elettävä tänään tai Ei kysyjälle aina valmiita vastauksia. Rakkaus syttyi sitten ensimmäisten runojen jälkeen. Juuri tällaiset runot uppoavat tähän lukijaan. Onko joku muu tutustunut Maaria Leinosen tuotantoon?

Antaa runojen puhua puolestaan. Yhtä oli mahdoton valita, kolme oli astetta helpompaa.

Isän suuret karheat kädet
hypittivät polvilla
nostivat olkapäille
kantoivat sylissä
veistivät leluja.

Isän suuret karheat kädet
sanoivat pitkin päivää:
Rakastan sinua lapsi.
Ne olivat teonsanoja
niin vahvoja
että kantavat
halki elämän


---


Ei tämän vanhemmaksi
kun jo lapsuus kultautuu:
muistan vain aurinkoiset kesäaamut
kirkkautta
laulua tulvillaan
Jos joskus satoi
niin hopeasadetta.

---



Jäljellä tie
jota en valitse.
Sen osaan suljetuin silmin
tienviittoja katsomatta.
Uskon sen vievän viljapellon piennarta
sananjalkametsään
lempeille ahoille.
Tuoksun jo tunnen.
Laulurastaan kuulen.