Aino Havukainen & Sami Toivonen
2006
31 s./Otava
Tatu ja Patu -kirjoja on toistaiseksi ilmestynyt kahdeksan kappaletta. Sarja on kerännyt rutkasti mainetta ja palkintoja ja siitä pitävät niin lapset kuin vanhemmatkin. Työn touhussa -kirjan nappasin mukaani kirjastosta eikä sarjan muita osia hyllyssä näkynytkään. Valinta helpottui siis kummasti. Joku kaunis päivä haluan tutustua vielä kirjoihin Tatu ja Patu Suomessa ja Tatu ja Patu Helsingissä.
Huh, mikä lukukokemus! Rahoilleen saa kyllä vastinetta, niin pitkä ja kuvarikas kirja on. Yksityiskohtia on niin paljon, että kaikkiin asioihin ei varmasti tule edes kiinnitettyä huomiota ensimmäisillä lukukerroilla. Luin tietenkin kaiken tekstin ja tiirailin kaikki kuvat mahdollisimman tarkasti ja kyllä siihen sai aikaakin kulumaan!
Pakostikin mietin onko kirjan kuvitus jopa liian levoton? Ja minkä ikäisen lapsen tätä oletetaan lukevan/katselevan? Ainakin minun tuntemani viisi-kuusi-vuotiaat ovat ihan liian aktiivisia keskittyäkseen näin yksityiskohtaisesti kuvitettuun kirjaan:) Lasten kuvakirjahan tämä on, joten kai silloin juuri tuon ikäiset lapset ovat kohdeyleisönä.
Kirjassa tosiaan tutustutaan 12 eri ammattiin, joten kuvia katsellessa oppii vaikka mitä. Kirja on oikein hauskasti toteutettu ja sitä oli todella mielenkiintoista lukea. Osaan vain kuvitella lapsen miljoonat kysymykset tämän kirjan parissa: Mikä se sellainen desinfiointiaine on? Mikä on ensihoitaja? Mikä on ilmalasta? Mitä se sellainen kuntouttaminen on? Kirjassa tulee loputtomasti vastaan vaikeita sanoja ja asioita, joista lapsella ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään aikaisempaa tietoa. Se tosiaan herättää uudelleen kysymyksen, että minkäs ikäiselle nämä Tatut ja Patut ovat, vai aliarvioiko Sonja vain lapsia?:)
Ja pakko sanoa. Jotain ärsyttävää noissa kahdessa pojassa on. Sööttejä pikkupoikiahan ne molemmat ovat mutta en sitten tiedä. Vai onko tässä taustalla nyt sitten se, että tyttömäinen tyttö ei jaksa ymmärtää poikamaisia poikia?
Tiivistettynä: Mainio kirja, jonka parissa viihtyisi varmasti useita kertoja lapsen kanssa. Kuitenkin uskon sen olevan sen verran keskustelua herättävä kirja, ettei tämä ainakaan mikään ideaali iltasatu ole, ellei halua turista lapsensa kanssa puoleenyöhön asti:) Lisäpisteitä pitää antaa maatalousaukeamalle, jonka reunoja koristaa pieni lautapeli, jota siis voi pelata ihan oikeastikin. Samalla lapsi oppii miten vuodenkierto etenee maata viljeltäessä.
En voi taaskaan olla kommentoimatta :-), sillä Tatu ja Patu ovat meidän poiken lenpikirjoja muiden suosikkien mukana. Lapseni ovat 4- ja 2-vuotiaat. (Muistaakseni T&P-kirjoissa on ikärajamerkintä 3->.)
VastaaPoistaEivät meillä erikoiset sanat ole koskaan olleet ongelma. Aika vähän ne edes herättävät kysymyksiä. Minusta on hienoa, ettei lapsia tosiaan aliarvioida näissä kirjoissa.
Kuvien (ja tekstien) rikkaus saa kirjat pysymään kestosuosikkeina pitkään. Niitä jaksaa katsella kerta toisen jälkeen. Lapset, ainakaan meillä, eivät ole sellaisia lukijoita, että heittävät kirjan hyllyyn pölyttymään, kun se on kerran luettu. Ei, vaan parhaat kirjat kaivetaan aina vain uudelleen esiin.
Minuakin jostakin syystä aluksi ärsyttivät Tatu ja Patu, mutta muutaman lukukerran ja kirjan jälkeen niistä on tullut niin vallattomia kirjavekaroita, että en voi enää kuin fanittaa! :-)
meillä 5v tyttö tykkäsi kovasti tästä. ihan kaikkea ja joka kohtaa ei tarvitse silti lukea ja me taidettiin lukea tätä useammassa erässä. näissä on hauskoja yksityiskohtia myös aikuisille ja osa jutuista menee ihan taatusti ohi 5-vuotiaalta. nuoremmille kirja tuskin sopiikaan... myös ammattit oli minusta ihan kivasti ja monipuolisesti valittuja.
VastaaPoistaKaksi nopeaa kommentinpoikasta:
VastaaPoistaMeillä Tatusta ja Patusta pitävät 3- ja 5-vuotiaat, mutta kuulemma vielä pikkukoululaisetkin lukevat mielellään Tatua ja Patua. Kirjat ovat paikoin levottomia, mutta toisaalta lapset huomioivat ne asiat, jotka heitä innostavat ja me aikuiset voimme sitten poimia muut jutut.
Minunkin mielestäni Tatu ja Patu ovat hitusen ärsyttäviä, mutta silti ihania. He tulivat tutuksi ensin Veera-kirjoista. Veerat ovat jotenkin vähemmän runsaita ja ehkä niiden kirjojen jälkeen Tatu ja Patu ovat vain astuneet lopulta omalle vaihteelleen.
Todella kiva lukea muidenkin kommentteja lastenkirjoista! Kiitos!:)
VastaaPoistaTatu ja Patu on kyllä sarjana niin erilainen kuin mitä olen pikkutyttönä lukenut 1990-luvun alussa. Ei varmaan mitään tämän tyyppistäkään ole ollut silloin? Nykykirjojen erilaisuus varmaankin aiheuttaa sen, että on hieman hankalaa näin aluksi heittäytyä näiden vietäväksi. Jos Tatua ja Patuakin lukisi enemmän, tykästyminen tapahtuisi varmasti nopeasti. Ja lapsiahan se taitaa oikeastaan vaatia, että pääsisi oikein kunnolla näitä tankkaamaan päivästä toiseen:)
Oikeastaanhan Tatut ja Patut ovat kovin samantyyppisiä kuin Kunnakset tai Scarryt. Paljon kuvia ja yksityiskohtia, vähän tekstiä, ja runsaasti kohellusta. Kirjojen kuvakieli vain on luonnollisesti aikaansa sidottua ja ehkä siksi hivenen hektisempää kuin edellämainituissa.
VastaaPoistaMeillä tätä Työn touhussa -kirjaa on kyllä luettu iltasatunakin, yksi ammatti illassa -periaatteella ja hyvin on uni tullut :)
Kuvakirja pn jostain syystä mielletty vain alle kouluikäisten jutuksi. Se on sinänsä sääli, sillä moni kuvakirja tarjoaisi kuitenkin elämyksiä ohuessa muodossa niille, joita paksut kirjat vielä hirvittävät. Meillä kirjastossa löytyy lukudiplomilistoista kuvakirjoja kolmannelle luokalle saakka. Ehkäpä, kun sarjakuva on hiljalleen nostanut statustaan, löytyy ymmärrystä myös sille, että kuvakirja on ihan oikeaa kirjallisuutta.
Liisa: Kuvakirjat tosiaan mielletään usein pienempien lasten jutuksi. Toki kuvakirjoissa on eroja ja jotkut niistä ovat selkeästi pikkulasten heiniä, mutta moni kuvakirja puolestaan (esim. juuri Tatut&Patut ja Kunnaksen kirjat) menisivät vanhemmallekin lapselle. Usein lahjanostajat tyrmäävät kuvakirjat jo ihan siksi että niissä on kuvia. Ja totta kai enemmän lukevat lapset voivatkin pitää niitä lapsellisina jos ovat jo siirtyneet lasten romaanien puolelle, mutta välillä tuntuu että hyvä lahja jää ostamatta aikuisten ennakkoluulojen takia.
VastaaPoistaHei, eksyinpä tällaiseen blogiin ja keskusteluun jotakin toista kirjaa googlettaessani. Oli pakko jättää kommenttia näistä ikäkysymyksistä. Työskentelen lastenpsykiatrisella osastolla, jossa ala-asteikäisiä lapsia. Tatut ja Patut, sekä Mauri Kunnaksen kirjat ovat vielä ihan yli kymmenen vuotiaillekin suosittuja kirjoja. Mielellään perehtyvät Suomen Historiaan ja Maantietoonkin Tatun ja Patun juttujen kautta. Ja monesti ottavat huoneeseen luettavaksi edellä mainittuja kirjasarjoja. Lämmittää mieltä huomata, että Kunnaksen kirjat, sekä Tatut ja Patut ovat hyvin suurelle ikähaitarille sopivia.
VastaaPoistaOma kolme vuotiaani rakastaa Veera ja maataloneläimet- kirjaa.
Kiva kun jätit kommentin:) Juu, minäkin olen huomannut, että kirjakaupassa sekä Tatua ja Patua että Kunnaksen kirjoja hankitaan monenikäiselle lapselle. Ehkä se on niin, että pienemmät tykkäävät veikeistä kuvista ja hauskasta tekstistä ja isommat niiden lisäksi vielä opettavaisuudesta:)
Poista