keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Mitä puut tekevät elokuussa




Leena Krohn
2000
146 s./WSOY


Kirjan seitsemän novellia esittelevät lukijalle toinen toistaan erikoislaatuisempia ihmisiä ja ilmiöitä. Yksi ei ole peräisin näiltä main, toinen kohtaa yllättäen aaveen, kolmas elää ilman varjoaan. Onko tämä nyt sitten sitä suomalaista maagista realismia? Tarinat ovat vahvasti fantasialla maustettuja, mutta kaikki tapahtumat onnistuvat vaikuttamaan niin todellisilta, että niihin alkaa kuitenkin helposti uskomaan.

Pidin kirjasta aivan valtavasti. En valitettavasti tälläkään kertaa onnistunut nauttimaan novelleista pienissä pätkissä, kun Lukupiirin deadline kolkutti jo oven takana. Lukukokemus oli joka tapauksessa todella hyvä. Voisin melkeinpä sanoa, että nämä novellit olivat tyyliltään juuri sellaisia minulle oikeanlaisia. Mielenkiintoisia ja hieman vinksahtaneita tarinoita, jotka ammentavat sisältöä muistakin aiheista kuin ihmissuhteista ja elämän arkipäiväisyydestä. Ja silti tietynlainen elämän kauneus on vahvasti läsnä novelleissa. Mahtavaa:)

Jokainen novelli siis yllätti ja ihastutti. Yleensä minun ei ole lainkaan vaikeata nimetä kirjan mieleenpainuvin novelli, mutta tällä kertaa pidin yhtä paljon kaikista kertomuksista. Kuvitus tosin olisi minun puolestani voinut jäädä kokonaan pois. En juuri pitänyt siitä, vaikka se jollain kummallisella tavalla kuitenkin sopi novellien tunnelmaan. Leena Krohnia ei siis pidä unohtaa. Tiedä vaikka olisin löytänyt suomalaisen kirjailijan, jonka tuotannosta oikeasti pidän. Paluu Rivertoniin taisi saada seuraa vuoden top-10 -listalle.

3 kommenttia:

  1. En ole lukenut tätä kirjaa, mutta sillä on ihana nimi ja kaunis kansi!

    VastaaPoista
  2. Tämä pitäisi kyllä lukea vaikka ihan vaan tuon ihanan nimen takia!

    VastaaPoista
  3. Nimi on kyllä kirjalla kaunis. Tästähän olisi saanut touko-kesäkuun Minihaasteen suoritettua, mutta kyllä minä vielä jonkun muun keksin, joka on ihan haastetta varten valittu.

    Suosittelen kyllä oikein lämpimästi lukemaan tämän kirjan. Luulin aina, että Krohn olisi kirjoitustyyliltään jotain Anja Snellman -tyylistä sivistyssanakikkailuineen, mutta ainakin tämän lukukokemuksen perusteella olin väärässä ja teos oli oikein helposti lähestyttävä.

    VastaaPoista