L.M. Montgomery
1936 suom. 2002
277 s./Wsoy
Mikä ihastuttava kirja! Oli ihan mielettömän mukavaa lukea Annan vaiheista Summersiden uutena rehtorina. Tarina on tuttuun tapaan hyväntuulinen ja taattua tyttökirjallisuuden laatutavaraa. Ajallisesti kirjassa on kyse kolmesta vuodesta ja tarina etenee osaksi Annan Gilbertille kirjoittamien kirjeiden avulla. Jostain syystä en oikein onnistunut virittäytymään tunnelmaan sarjan edellistä osaa Annan unelmavuodet lukiessani, mutta tällä kertaa nautin nautin ja nautin. Miten hyvä mieli voikaan tulla pelkästään siitä, että tarinan päähenkilöt viettävät kotoisaa iltahetkeä salongissa lumimyrskyn raivotessa ulkona. Kirjan kolmeen vuoteen mahtuu tapahtumia ja ihmisiä niin mielettömät määrät, etten enää edes muista kaikkia mainioita kohtia tarinasta. Toisaalta tämä harmillinen muistin pyyhkiytyminen mahdollistaa kirjan uudelleenluvun joskus tulevaisuudessa.
Lempikohtauksia löytyisi vaikka millä mitalla, mutta voiton vie Annan ja Valentine-neidin käyskentely hautausmaalla. Kohtaukset, joissa henkilö A kertoo henkilölle B tarinoita kuolleista ja kuopatuista on mielestäni tyttökirjallisuuden parasta antia. Kyseiset kohtaukset on aina kirjoitettu niin mielenkiintoisesti ja jotenkin kohtalokkaasti. Tykkään! Myös Minerva-tädin kartanossa vietetyt hetket ja kirotun suvun tarinat kiinnostivat ja hieman jännittivätkin iltalukemisena:D Toisaalta taas Pauline-tytärtään oikein urakalla kyykyttävä rouva Gibson on onnistuttu kuvailemaan niin raivostuttavaksi ja inhottavaksi naishenkilöksi, että koin suorastaan uupumusta lukiessani hänestä.
Tälläkin kertaa taisin tarttua juuri oikeantyyppiseen kirjaan juuri oikealla hetkellä. Nyt tarina huokui suurta elämänviisautta, mutta jollain toisella hetkellä kirja ei ehkä olisikaan tarjonnut niin paljon minulle. Muun muassa tätä mielikuvituksen lentoon liittyvää tekstinpätkää lukiessani en voinut kuin nyökkäillä kiivaasti mukana: "...Kate-täti inhoaa taikauskoisuutta, mutta minä oikeastaan pidän taikauskoisista ihmisistä. He tuovat elämään väriä. Eikö maailma olisikin masentava paikka, jos kaikki olisivat viisaita ja järkeviä...ja hyviä? Mistä me sitten puhuisimme?" Niinpä! Tämä ikäänkuin kiteyttää ihan kaiken:) Minä ainakin lukeudun niihin ihmisiin, jotka lukevat kirjoja ja katsovat elokuvia juuri siksi, että ne tarjoavat arkipäivän keskelle pienen ripauksen taikuutta kaikkine epäuskottavine vivahteineen. Lisäksi taisin löytää kyseisen pätkän (ja monen muun) rivien välistä jotain sellaista, jota en oikein osaa edes pukea sanoiksi <3
Ihana lukea noin aidon hurmaantunut kirjapostaus, varsinkin Anna-kirjasta <3 ! Anna opettajana ei lukeudu omiin suosikkeihini Anna-sarjasta (johtuu ehkä osittain siitä, että se on sekä kirjoitettu myöhemmin että suomennettu paaaljon myöhemmin kuin muut osat), mutta tykkäsin toki siitäkin. Sitä samaa montgomerylaista hurmaa, mutta myös paljon niitä samoja episodeja ja henkilötyyppejä kuin aiemmissa Annoissa...
VastaaPoistaMinä olen tainnut lukea tämän ja ehkä vieläpä englanniksi, mutta lieneekö tapahtuma- ja ihmispaljous syynä siihen, etten muista juonesta juurikaan? Anna-kirjat kyllä ovat sellaisia kommellusten ja sattumusten kavalkadeja, että muutenkin ainakin minulla menee sekaisin, mikä tapahtui missäkin vaiheessa.
VastaaPoistaPienen mökin emäntä: Juu, nyt onkin mielenkiintoista tarttua Anna omassa kodissaan -kirjaan ja tutkia, että miltä tuo lisätty kirja vaikuttaa siellä välissä.
VastaaPoistaLuru: No tämä Anna oli kyllä juuri tuollainen pienistä palasista koottu teos. Minkäänlaista kantavaa juonta siinä ei tuntunut olevan, näin jälkikäteen kun miettii. Vaikka Anna toimii rehtorina kolme vuotta, koulupäivistä ja velvollisuuksista ei kerrota kovinkaan paljon. Nyt en muista ollenkaan, oliko Annan unelmavuodetkin tällainen juoneton kirja vai oliko siinä selvä punainen lanka.
Minulla on Annan unelmavuosista jotenkin vähän "juonellisempi" kuva, ehkä siksi että kirjakaupalla viritelty romanttinen jännite saavuttaa siinä lakipisteensä. Mutta Anna-kirjoille tyypillistä ja niissä ihanaa on juuri tuo suloisesti polveileva episodimaisuus.
VastaaPoista