sunnuntai 21. elokuuta 2011

Rikos ja rangaistus




Fedor Dostojevski
1866 suom. 1889
516 s./Otava


Ennakkoon jonkun verran ahdistustakin aiheuttanut kirja on nyt kunnialla saatu päätökseen. Olo on varsin ylpeä ja kiitollinenkin, enää en ajattele niin mustavalkoisesti venäläisistä klassikoista.

Dostojevskin rakastettu teos on toki melko kiinnostava muutenkin, mutta uskon vahvasti että tällä kertaa oma lukutapani (100 sivun välein tapahtunut kirjan tapahtumien pohdiskelu) auttoi minua keskittymään kirjan maailmaan paljon paremmin kuin pelkkä tavallinen silloin tällöin etenevä lukutapa.


Jos ajattelen kirjaa nimenomaan klassikkona ja vertaan sitä muihin lukemiini suuriin klassikoihin, Rikos ja rangaistus päätyy kolmen tähden porukkaan. Sain kirjan ylipäätään luettua ja ilman sen suurempaa draamaa. Ja osan ajasta viihdyin jopa ihan hyvin Raskolnikovin matkassa. Teos ei kuitenkaan tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin moni muu klassikko on tehnyt, enkä koe että näkisin maailman nyt jotenkin eri tavalla luettuani tämän kirjan. Mutta ajanhukkaa tämä ei missään nimessä ollut, vaan oikein mukava itsensä sivistämishetki. Kolmen tähden porukassa on ihan hyvä olla.

Jos taas pitäisi leikkiä, etten olisi koskaan koko kirjasta kuullutkaan ja olisin vain summamutikassa poiminut sen kirjaston hyllystä, silloin kirja sijoittuisi johonkin kahden ja kolmen tähden porukkaan. Takakannen suhteen olisin saattanut pitää kirjan aihetta mielenkiintoisena, mutta olisin varmasti nopeasti kyllästynyt tietynlaiseen tapahtumien junnaamiseen ja siihen, että päähenkilön ahdistusta ei käsitelläkään niin objektiivisesti kuin olisin odottanut. Lukukokemusta tulee kuitenkin aina leimaamaan se, että tartuin kirjaan nimenomaan haasteena itselleni enkä puhtaasta mielenkiinnosta.

Monia huomioita olen tehnyt jo prosessikirjoittamisen aikoihin, mutta haluaisin vielä sanoa, että pidin siitä miten Dostojevski on kirjoittanut henkilöhahmonsa todella tarkkanäköisiksi: he tulkitsevat hyvin toinen toisensa mielenliikkeitä vain pienistä vihjeistä. Raskolnikovin sielunelämä jäi monen sadan sivun jälkeenkin hieman epäselväksi. En edelleenkään oikein tiedä miten häneen tulisi suhtautua. Olin myös iloinen huomatessani, että joidenkin henkilöhahmojen, kuten Sonjan äitipuolen, kohtalo kosketti minua oikeasti.

Jos muutkin ovat epäileväisiä venäläisen klassikkokirjallisuuden suhteen, niin ei huolta! Tästä kirjasta saattaa olla hyvä aloittaa, jos haluaa tältäkin suunnalta hankkia yleissivistystä. Minä puolestani jään odottamaan seuraavaa hyvää hetkeä itsensä haastamiselle...

Osallistun Rikos ja rangaistus -kirjalla Satun minihaasteen 500+ -osioon. Kirja on vähän yli 500 sivua pitkä, mutta fonttikoko on niin pienenpieni, että jos kirjan fontti muutettaisiin sellaiseksi kuin esim. Larssonin kirjoissa on, se tekisi Rikoksesta varmasti yli 1000 sivuisen järkäleen:) Ja tiiliskivi taitaa aina olla enemmän henkinen kuin fyysinen juttu, ja tämä kirja kyllä oli henkisesti tiiliskivi:D

7 kommenttia:

  1. Onnea suururakan suorittamisesta! Vaikka Rikos ja rangaistus ei olekaan tylsimmästä päästä klassikkona, on Dostojevskin tekstissä aina paljon sulateltavaa vielä jälkeenkin päin. Haluaisin lukea tämän uudestaan Olli Kuukasjärven tuoreena suomennoksena.

    Oma suosikkini Dostojevskin tuotannosta on ehkä Muistelmia kuolleesta talosta. Tai sitten Idiootti, josta Teema esitti muutama vuosi sitten mahtavan venäläisen tv-sarjankin.

    VastaaPoista
  2. Luin tämän joskus bloggaukseni alkuaikoina, ensikosketuksenani venäläisiin klassikoihin. Välillä lukeminen kävi vähän tyostäkin, mutta kyllä kokemus oli positiivinen! Rohkaisi lukemaan venäläisiä kirjailijoita enemmänkin.

    VastaaPoista
  3. Lukutoukka: Saapa nähdä tartun koskaan Dostojevskin tuotantoon, toisaalta onhan tässä koko elämä edessä. Huomasin, että Rikos ja rangaistuskin on sovitettu muutaman osan pituiseksi tv-sarjaksi. Aluksi mietin, jospa katsastaisin senkin, mutta en sitten kuitenkaan taida.

    Satu: Joo, tämän lukukokemuksen jälkeen ei ehkä tee venäläisestä kirjallisuudesta niin isoa haloota lukemisen suhteen:)

    VastaaPoista
  4. Tämä on taas yksi ikuisuusprojekteistani, kahden vuoden lukemisen jälkeen edelleen kesken..Pitäisi saada päätökseen :)

    VastaaPoista
  5. Kirppu: Hui! Mä en varmaan osaisi enää edes jatkaa lukemista parivuotisen projektin parissa. Pakottaisin aina itseni aloittamaan uudelleen ja uudelleen alusta enkä pääsisi eteenpäin:D

    VastaaPoista
  6. Voi voi voi... minulla on vieläkin tarttumatta tähän! Heinäkuussa tahkosin Anna Kareniinaa niin, että aikataulu jätättää 10 kirjan verran, joten vähän pelkään että jos tartun tähän niin menetän kaikki mahdollisuudet ehtiä sataan kirjaan vuoden loppuun mennessä. Uusi yritys sitten loppiaisen tienoilla? En lukenut tekstiäsi ihan kokonaan, josko siellä olisi paljastunut liiaksi kirjan sisältöä, mutta tuo pari kolme tähteä, ei hirveästi kuitenkaan lupaa...

    VastaaPoista
  7. Juu, suosittelen että valitset muita kirjoja loppuvuodeksi niin saat hienot tavoitteesi täyteen:) Toivottavasti pidät Dostojevskin kirjasta enemmän kuin minä sitten kun joku päivä siihen tartut. Ei Rikos ja rangaistus omasta mielestänikään ajanhukkaa ollut, melko kiinnostava klassikoksi, mutta oma kirjamaku on kuitenkin hieman muualla kuin näissä venäläisissä klassikoissa:)

    VastaaPoista