Muriel Barbery
2000 suom. 2011
181 s./Gummerus
Luin muutama kuukausi sitten Siilin eleganssin ja oli heti selvää, että lukisin tämän kirjan mahdollisimman nopeasti perään.
Odotin, että samat henkilöt olisivat risteilleet kirjoissa vieläkin enemmän, mutta aika vähäiseksi jäi esimerkiksi vahtimestarin rouvan esiintyminen tässä kirjassa. Eihän tuolla nyt juuri väliä ole, Kulinaristin kuolema on nautittava kirja muutenkin, mutta onhan se aina herkillinen idea, että kirjailija käyttää samoja henkilöitä useampaan otteeseen ja eri näkökulmista.
Barberyn esikoisessa tutustutaan viimeisiä hengenvetojaan ottavaan maailmankuuluun ruokakriitikkoon. Isänä ja aviomiehenä melko epäonnistunut mies on omistanut elämänsä mieluummin makunautinnoille ja vallan hankkimiseen eikä tunnu katuvan mitään.
Sen sijaan että muistelisi kultaisia hetkiä perheensä kanssa, hän haluaakin ehtiä tavoittamaan tietyn maun, joka kummittelee hänen muistoissaan. Lukija pääsee pienimuotoiselle makumatkalle kriitikon ruokamuistoihin ja saa samalla kurkistaa millaista elämää hän on vietänyt niin poikana, miehenä, isänä, ystävänä kuin ruoka-kriitikkonakin. Myös hänen perheelleen, ystävilleen ja tutuilleen annetaan suunvuoro ennen kuin väistämätön tapahtuu.
Olin kuvitellut että ruokahimo sen kuin yltyisi tätä kirjaa lukiessa, mutta melko hyvin pystyin nauttimaan herkullisten ruokien kuvailusta ilman että oma elämäntaparemontti kärsi. Kirjassa pääpaino on kriitikon muistoissa, jotka hyvien ruokakokemuksien lisäksi ovat täynnä tärkeitä ihmisiä vuosien varrelta. Tarina ei mennyt ihon alle, mutta se onnistui kuitenkin olemaan kiinnostava ja paikoin ajatuksia herätteleväkin. Kirjan päähenkilö ei ole mikään mukava mies, mutta hän eli rikkaan elämän omistautuen ruoalle ja oli onnellinen tekemistään valinnoista. Tuntui tärkeältä lukea myös tällaisen ihmisen elämäntarina, miksi se olisi yhtään sen vähäpätöisempi kuin jonkun "paremman" ihmisen. Meitä kun on niin moneen junaan...
P.S. Jos joku vielä panttaa suositeltavia kirjoja alla olevaan 100 naiskirjailijan listaan ja sen kohtiin 72-91, vielä sopii jakaa viisauttaan! :)
Kiitos arviostasi:) Minulla on tämä juuri lainassa kirjastosta ja ajattelin lukea sen välipalana iahn pian, muutaman paksumman romaanin jälkeen:)
VastaaPoistaJuuri välipalakirjana tämä onkin mainio!:)
VastaaPoista