Alice Munro
1977 suom. 1985
259 s./Tammi
Kerjäläistyttö on tarina Rosesta, joka varttuu Hanrattyn pikkukaupungissa melko köyhissä oloissa. Yliopistossa opiskellessaan hän tapaa hyvästä perheestä lähtöisin olevan Patrikin, jonka kanssa seurustelu tarkoittaa Roselle parempaa elämää. Patrikin kanssa onnikin näyttäisi ensin olevan täysin mahdollista, mutta lopulta avioero on ainoa järkevä vaihtoehto. Itsenäistä elämää viettävä Rose elättää itsensä näyttelijän töillä ja yrittää siinä samalla löytää paikkansa maailmasta. Lapsuus- ja nuoruusmuistot kulkevat Rosen mukana tiiviisti, vaikka hän onkin päässyt pitkälle Hanrattystä.
En voi osua kovinkaan kauas totuudesta, jos sanon, että kirjassa kerrottu Rosen elämäntarina olisi hyvin voitu jättää kertomattakin.
Kaikki tarinassa on jotenkin liian tavanomaista, ilman mitään sen suurempia kohokohtia, ei oikein mitään mistä ottaa kiinni - tai kiinnostua lukijana. Jos Rose olisi oikea (julkisuuden) henkilö, hänestä olisi ehkä mielenkiintoista lukea haastattelu naistenlehdestä. Sellainen mukava muutaman sivun koonti hänen elämänsä pienimuotoisista seikkailuista. Kirjan muodossa tarina ei kuitenkaan oikein jaksa innostaa.
Toisaalta ylläoleva kommenttini on todella epäreilu, koska en oikeasti odota jokaiselta kirjalta ja sen henkilöiltä suurta elämän ilotulitusta. Tavallisen arjen kuvaaminen voi olla (ja usein onkin) parasta mitä kirjallisuudella on tarjota. Tällä kertaa päähenkilö ja hänen lähipiirinsä eivät vain oikein onnistuneet "viihdyttämään". Rosesta on jotenkin mahdoton oppia pitämään tai hänen edesottamuksistaan välittää. Luulisi että nuori nainen erilaisissa elämäntilanteissa herättäisi tunteita tai sympatioita lukijassa, mutta ei. Usein huomasin olevani pelkästään pitkästynyt ja siksi kirja onkin ollut kesken jo useamman kuukauden.
Mutta jos jotain huonoa, niin kyllä jotain hyvääkin: Munro kirjoittaa miellyttävästi, soljuvasti ja helppotajuisesti. Tekstiä lukee mielellään vaikka tarina ei imaisekaan mukaansa. Tutustun varmasti kirjailijan muihinkin teoksiin jossain vaiheessa, koska uskon että niillä on minulle enemmän annettavaa. Kirjailijahan tunnetaan novelleistaan ja tässäkin kirjassa tarina oli ehkä hieman novellimainen. Rosen tarina kerrotaan kronologisesti, mutta läheskään kaikkia elämässä sattuneita asioita ei käydä läpi. Kokonaisuus muodostuu merkityksellisimmistä hetkistä Rosen elämässä - ja ne merkityksellisimmät asiat eivät aina ole niitä perinteisesti tärkeimpinä pidettyjä, joka toki on virkistävää.
Lopputuomiona voisin lausahtaa, että ihan kiva. Painuu varmaankin pian unholaan, mutta ei lukeminen ajanhukkaakaan ollut. Ihan kiva. Ei maailmoja mullistava, mutta tarpeeksi mielenkiintoinen, jotta kirjan sai luettua loppuun ilman sen suurempia hampaan kiristelyjä.
Osallistun kirjan kanssa TB:n alakategoriaan Commonwealth, eli Kanadassa liikutaan tällä kertaa.
Aika samanlainen oli omakin kokemukseni tästä. Tunnistin kyllä Munron kirjoitustaidon ja tekstin laadukkuuden, mutta Rose henkilönä ei sytyttänyt eikä hänen elämänsä juuri kiinnostanut. Ihan mukavaa lukea mielipiteesi, useimmat kun ovat tätä niin ylistäneet että on melkeinpä tullut vähän pöhkö olo kun ei itse ollenkaan onnistunut löytämään sitä kirjan ihanuutta. :)
VastaaPoistaOooo, jouduin pitämään kättä silmieni edessä osan arviosi lukemisesta, sillä rakastin tätä itse niin paljon, että tuntui pahalta lukea jonkun toisen vähemmän rakastava mielipide. :D
VastaaPoistaSatu: Kiva kuulla, että en ole itsekseni vaatimattoman mielipiteeni kanssa:) Välillähän se on vähän itsestäkin kiinni (ja omasta fiiliksestä) että miten kirjaan suhtautuu. Yleensä kyllä nautin tällaisista elämäntarinoista. Olen aika yllättynyt, kun sanoit, että kirjasta on pidetty niin paljon. Enpä olisi jotenkin uskonut oman lukukokemukseni myötä:D
VastaaPoistaKaroliina: Ihana toisaalta myös kuulla, että joku on saanut samasta kirjasta paljon irti ja ihastunut:) Ehkä tässä antaa helpommin itsellensä anteeksi kirjasta pitämättömyyden, kun tietää, että joku kuitenkin tästä pitää minunkin edestä.
Minä yritin lukea Munroa joskus vuosia sitten (Open Secrets), mutta en päässyt alkua pitemmälle. Tämä Kerjäläisyttö odottaa hyllyssäni ja uskon, että tämä olisi kuitenkin minun kirjani. Katsotaan. :)
VastaaPoistaMinä puolestani odotan Sanansaattajalta jostain syystä paljon. Siinä kirja, joka olisi pitänyt lukea jo monta vuotta sitten, mutta kun koko ajan vain venyy ja venyy...
VastaaPoistaMinunkin lukukokemukseni oli aika samanlainen. Munroa on kehuttu paljon, ja tämä oli ensimmäinen lukemani Munro. Kirja ei vain oikein missään vaiheessa lähtenyt vetämään, ja lukeminen takkusi.
VastaaPoistaLoppuarvioksi tuli että ihan kiva, mutta en ole innoittunut lukemaan enempää Munroa tämän jälkeen. Ehkä pitäisi. Onko kenelläkään suosituksia siitä, mitä kannattaisi kokeilla?
Uusimmasta suomennoksesta Liian paljon onnea on pidetty paljon, ja luulen että minä ainakin kokeilen sitä jossain vaiheessa.
VastaaPoista