Muistivirhe

Outi Pakkanen
2009
317 s./Otava

Ystäväni Terhi lukee mielellään jännitystä ja meidän on jo jonkin aikaa ollut tarkoitus lukea jokin teos yhdessä. Tämä on ensimmäinen kertani Pakkasen tuotannon - ja ylipäätään suomalaisen jännityskirjallisuuden - parissa. Kiinnostusta riittäisi kyllä jonkin verran, mutta ehkä intoa on hillinnyt se tosiseikka, etten usko löytäväni tältä saralta elämäni suuria jännityssuosikkeja.

Joka tapauksessa heittäydyn mielelläni myöhemminkin lukemaan kimpassa suomalaista jännitystä. Saapahan ainakin aikaiseksi, kun yhdessä puuhailee.

Kirjassa seurataan identtisiä kaksosia, jotka kohtaavat talvisessa Helsingissä vuosien tauon jälkeen. Meri ja Tuuli ovat toistensa täydelliset vastakohdat: siinä missä toinen on sädehtivä maailmannainen, toinen on nukkavieru erakko. Kirjan hienovaraisen jännittävä tunnelma syntyy, kun lukija ymmärtää, että jonkin menneisyyden asia hiertää siskosten välejä. Juuri tuo siskosten toisilleen osoittama kylmäkiskoisuus herättää lukuinnon.

Muistivirhe on täysin omanlaisensa jännityskirja. En näin äkkiseltään muista lukeneeni mitään vastaavaa. Kirja ei missään nimessä ole niin jännittävä ja hyytävä kuin mitä parhaimmat jännärit onnistuvat joskus olemaan, vaan kirja tuntuu olevan jotain jännityskirjan ja kaunokirjan väliltä. Jos Muistivirhettä ei vertailisi muihin jännityskirjoihin, sitä voisi pitää jopa aika onnistuneena ja mielenkiintoisena kirjana. Mutta minähän vertailen, joten en minä ihan täysin myyty ole. Mahtuuhan genren alle toki jos minkälaista jännityskirjallisuutta salapoliisiseikkailuista sarjamurhaajaromaaneihin, joten sopii sinne myös tällainen arkipäiväisempikin jännityskirja. Omaan kirjamakuuni se ei ehkä kuitenkaan istu ihan täydellisesti.

Kävin Wikipediassa kurkkaamassa Pakkasen elämäntarinaa ja mielikuvani oli oikea: hänen kirjoissaan on yleensä mukana graafikko Anna Laine, joka liittyy aina jotenkin kirjan tapahtumiin ja päähenkilöiden vaiheisiin. Tällä kertaa Laine tuntee työkuvioiden kautta Merin ja tämän tyttären Ringan. Ihanan raikas valinta jättää poliisit kokonaan tarinoiden ulkopuolelle. Lukisin mielelläni jotain muutakin Pakkaselta jo ihan senkin takia, että saisin tietää miten Anna Laine on sillä kertaa onnistuttu ujuttamaan mukaan tarinaan. Pakkasen romaanit tuppaavat myös sijoittumaan Helsinkiin ja on kyllä kieltämättä aika hauskaa lukea tarinaa osittain tutustua miljööstä. Muistivirheen perusteella Pakkasen kirjojen hengessä voisi tehdä ihan kaupunkikierroksiakin. Toisaalta taas arkipäiväisyys ei välttämättä ole se asia, jota jännityskirjassa(kaan) haen... Kaiken kaikkiaan mukava pieni makupala otettavaksi mukaan mökkireissulle. Torstaina saan vihdoin kuulla, mitä mieltä Terhi on ollut, kun illastamme yhdessä. On se niin mukavaa, että kirjat ja syömisen voi yhdistää milloin vain:)