2006 suom. 2010
370 s./Gummerus
Lukukokemus jäi tällä kertaa keskinkertaiseksi, vaikka kirja itsessään ei ehkä keskiverto olekaan. Minuun kirja ei kaikessa hienoudessaan iskenyt, syynä osittain se etten ole kovin kiinnostunut filosofiasta. En vain jaksa pohdiskella pöydän syvintä olemusta paria sekuntia kauempaa. Toki henkilöhahmojen pohdiskeluista on aina mielenkiintoista lukea, jos heidän ajatuksensa on esitetty helppotajuisesti (ja tällä kertaa olikin), mutta ei kirja silti oikein ollut minun tyyliseni. Toisenlainen lukija saa kirjasta varmasti enemmän irti.
Kirjan Tarina onnistui olemaan aika mielenkiintoinenkin, mutta toisaalta myös todella ärsyttävä. Kirjassa tutustutaan rue de Grenellellä sijaitsevan luksustalon ovenvartijaan Réneehen. Ulkoisesti hän on kaikkea sitä mitä ovenvartijarouvalta odotetaankin: ruma, lihava ja hidas. Lisäksi Rénee esittää asukkaille olevansa todella yksinkertainen ja syrjään- vetäytyvä, vaikka oikeasti hän on sivistyneempi kulttuurinystävä kuin yksikään talon rikkaista asukeista. Réneen esitys saikin minut usein suorastaan epätoivon valtaan: miksi ihmeessä kaikki tuo vaiva? Vaikka kirjassa kerrotaankin syyt moiselle käyttäytymiselle, en silti jaksa ymmärtää. Ehkä se sitten on sitä "oikeaa elämää", että yksi tapahtuma elämässä voi tuottaa kerrasta poikki -asenteen, joka johtaa järjettömiin päätöksiin?! En vain oikein ymmärrä, miksi sen pitää olla joko tai. Että ollaan hävyttömän typerä tai sitten liidellään korkealentoisissa ajatuksissa kaikenpäivää. Miksi ei voi käyttäytyä niin kuin "normaalit" ihmiset käyttäytyvät: jutellaan syvällisiä niiden kanssa joiden kanssa voidaan ja jutellaan roskiksien tyhjentämisvälistä sitten muiden kanssa. Ei kai sitä tarvitse siteerata Tolstoita jokaiselle vastaantulijalle vain siksi että osaa? No, luultavasti tähän ratkaisuun on päädytty jo ihan siitäkin syystä, että kirja on mielenkiintoisempi näin.
Lukija saa tutustua myös toiseen luksustalossa asuvaan erakkoon eli 12-vuotiaaseen Palomaan. Hän on tavallista älykkäämpi lapsi, joka kaikessa maailmantuskassaan suunnittelee itsemurhaa. Hän tietää mikä rikkaan lapsen tulevaisuus on ja haluaa välttää sellaisen tyhjänpäiväisen elämän tällä radikaalilla teollaan. No, Palomakin ärsytti. Ja niin varmaan on tarkoituskin. Tilitän nyt kuitenkin: ihmetyttää hieman, että Paloma jaksaa suunnitella kuolemaansa mutta ei jaksa pistää kampoihin kotona tai esimerkiksi karata, jos kaikki on niin kurjaa. Mutta ehkä pahoinvoivana teininä ajatukset tuppaavat kulkemaan erikoisia latuja. Hmm.
Tuo kaikkihan on joka tapauksessa vasta alkuasetelmaa ja asiat muuttuvat hieman, kun taloon muuttaa herra Kakuro Ozu, joka onnistuu näkemään Paloman ja Réneen sisimpään. Muutoksista oli mielenkiintoista lukea ja herra Ozu vaikutti sympaattiselta mieheltä. Kirjan loppu vaikutti kuitenkin siihen, että tarina jäi pyörimään mieleeni pidemmäksikin aikaa. Keskiverto lukukokemus on silti keskiverto, koskettavasta lopusta huolimatta. No, kirjoitukseni on näköjään hieman negatiivissävytteinen, mutta kirja ei missään nimessä ollut huono tai tylsä vaan ihan kelpo kirja, jonka lukeminen ei todellakaan kaduta. Aion lähiaikoina lukea kirjailijan toisenkin suomennetun teoksen. Jos se vaikka olisi enemmän minun tyyliseni.
Olin kanssasi aivan samaa mieltä tästä. Kirja oli ehkä liiankin fiini ja hieno, eikä se iskenyt siksi. Mutta ei se huono ollut, vähän vain turhan... hankala? :)
VastaaPoistaJa itse asiassa kaiken itket-ja-naurat-tämän-kirjan-parissa -hehkutuksen jälkeen tarina jättikin aika lailla kylmäksi. Eikä se ole koskaan kovin hyvä juttu:)
VastaaPoistaJaksoitte kuitenkin lukea loppuun, pisteet teille siitä!
VastaaPoistaMinulla tämä jäi kesken. Kun sitten työkaverit ja monet muutkin alkoivat kehua kirjaa, minä aloin epäillä omaa arvostelukykyäni...
Luin Kulinaristin kuoleman juuri viime viikonloppuna, ja vähän samaa luontaantyöntävyyttä oli siinäkin. Mutta sen urakoin sinnikkäästi kokonaan, eikä kaduta, oli siinä paljon hauskaakin!
Osuva arvio! Itse petyin myös Siilin eleganssiin, enimmäkseen juuri etukäteen lukemani hehkutuksen vuoksi.
VastaaPoistaJotenkin odotin koko kirjan ajan, milloin se lähtee käyntiin. Lisäksi tuntui, ettei Réneen tyhmäksi tekeytymisestä saatu lopulta irti oikein mitään.
Hauska kuulla, että Siilin eleganssi on ollut muillekin vähän epämääräinen kokemus. Luulin arviota julkaistessani, että olen mielipiteineni yksin - niin paljon olin hehkutusta kuullut joka suunnalta. Kirja kuuluu niihin harvinaisuuksiin, joita asiakkaatkin työpaikalla kehuvat vuolaasti ihan oma-aloitteisesti.
VastaaPoistaTodellakin samoilla linjoilla sinun ja muiden kommentoineiden kanssa. Jätti valitettavasti minutkin kylmäksi tämä teos, vaikka se ei edes huono ollutkaan. Taisi todellakin vain olla liian hypetetty kirja ja omat odotukseni liian korkealla.
VastaaPoistaTämä oli itse asiassa Turun blogaajien lukupiirikirjana viimeksi ja silloin pelkäsin minäkni, että olen yksin sitä mieltä jotta tämä on hieman epämääräinen ja ehkä liiankin taiteellinen. Mutta lopulta vain yksi jakoi tälle varauksetonta rakkauttaan.
Riina, hyvä kun mainitsit tuon lukupiirikirja-jutun. Nyt muistan itsekin että niihin kirjoituksiin juuri törmäsinkin vähän aikaa sitten blogimaailmassa. Tiesin silloin, että olisin lukemassa kirjan hetikohta enkä siksi uskaltanut lukea kenenkään kirjoituksia. Nyt painelenkin googlettamaan arvioita:)
VastaaPoistaMinun piti tulla tänne heti kommentoimaan, kun sain viime yönä luettua tämän kirjan. Minullakin oli todella suuret odotukset, sillä moni oli hehkuttanut minulle tätä kirjaa. Kirja oli kiinnostava, mutta jostain syystä minullekin jäi epämääräinen olo. Minä toisaalta pidin teoksen fiineydestä ja filosofisista pohdinnoista, mutta toisaalta välillä tuli sellainen olo, että kirjailija haluaa itse korostaa omaa elitistisyyttään. Mutta voi luoja, mitä ihania ruokia kirjan henkilöt söivät. Alkoi tehdä heti mieli leipoa jotain ihania leivoksia.
VastaaPoistaJoka tapauksessa kirja oli lukemisen arvoinen, mutta en laittaisi kirjaa top 10:een.