Camilla Läckberg
2005 suom. 2008
446s./Gummerus
Läckbergiin voi aina luottaa, kun haluaa lukea laadukasta jännityskirjallisuutta! Kivenhakkaaja on sarjan kolmas osa ja pähkäilenkin juuri tässä sitä, että olisiko se samalla myös sarjan paras. Hirveän tasalaatuista työtä kirjailija kyllä teettää, sillä olen aina kirjan luettuani ollut ns. hyvillä fiiliksillä lukukokemuksesta.
Olen lukenut kaikki suomeksi ilmestyneet osat sikin sokin ja aikaisemmin se ei ole juuri haitannut, mutta nyt tätä kolmatta kahlatessani jouduin hieman harmistuksen valtaan, kun en ole pysyttäytynyt järjestyksessä. Itse jännitysjuonihan on aina oma itsenäinen kokonaisuutensa, mutta Tanumsheden poliisien elämä toki rullaa eteenpäin kirja kirjalta. Jos jotain positiivista pitää tästä epäjärjestyksestä löytää, niin tietenkin viittaukset uudesta kirjasta ymmärtää paremmin kun on sen jo lukenut:)
Tällä kertaa tarina alkaa, kun hummerinkalastaja löytää nuoren tytön ruumiin merestä. Pian selviää, että tyttö ei kohdannut luonnollista hukkumiskuolemaa vaan hänet tapettiin. Patrik Hedström ja hänen kollegansa aloittavat murhatutkimukset ja pikkuhiljaa kamalia asioita alkaa selviämään itse kustakin. Tarinaa on maustettu osioilla 1920-luvulta, jolloin nuori nainen huomaa tehneensä elämänsä virheen. Töidensä ohella Patrik yrittää olla mahdollisimman paljon puolisonsa Erican tukena, joka on sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Myös muille poliiseille sattuu ja tapahtuu.
Jännityskirjoista ei oikein voi puhua kuin niiden kanssa, jotka ovat lukeneet samat teokset. Jokaiselle kun toki toivoo mahdollisuutta jännittää ja kauhistella jännityskirjan tapahtumia ilman sen suurempia ennakkotietoja juonesta. Sen verran uskallan kuitenkin hehkuttaa, että mielestäni juuri nuo kurkistukset 1920-luvulle olivat kirjan mielenkiintoisinta antia. Muistaakseni myös sarjan muissa osissa on tehty aikamatkoja menneisyyteen. Tällä kertaa aikamatka onnistui saamaan ihon kananlihalle, vieläkin puistattaa kun ajattelenkin noita kirjan synkimpiä paljastuksia! Hui!
Koko sarjan lukeneena on mukava huomata, miten sen vakituisista henkilöhahmoista on tullut jotenkin hyviä ja miellyttäviä tuttuja. En voi käyttää fraasia "he ovat kuin vanhoja ystäviä", koska ihan siltä minusta ei tunnu. En oikeastaan edes pidä heistä kenestäkään sen kummemmin, vaikka heidän joukossaan on toki erilaisilla luonteenpiirteillä varustettuja tyyppejä. Tietyllä tapaa en kuitenkaan koe olevani kovin kiintynyt kehenkään heistä, mutta he ovat joukko sellaisia mielenkiintoisia tuttuja, joiden edesottamuksia seuraa mielellään. Murhatutkimus on kuitenkin aina se tärkein syy, miksi tartun sarjan kirjoihin mielelläni. Ehkä sitten ne murhiin liittyvät henkilöt herättävät enemmän tunnereaktioita minussa niin hyvässä kuin pahassa.
Tiedän, että ainakin Suski on lukenut Läckbergiä, mutta miten on muiden laita? Jos ette ole lukeneet niin miksi ihmeessä ette?:) Jännityskirjallisuus kuuluu kesään siinä missä kärpäsetkin.
Kirjailija on ehdottomasti yksi suosikeistani! Teosten tunnelma on mukavan letkeä, vaikkei näistä jännitystä ja kauhunhetkiä puutu. Henkilöhahmoihin on helppo tykästyä ja innolla aina uuden kirjan myötä odottelen mitä heille kuuluu :)
VastaaPoistaEn ole vielä ehtinyt Läckbergin kirjoja lukemaan, mutta ensimmäinen osa odottelee pokkarina tuolla hyllyssä :)
VastaaPoistaRachelle: Sinä taidat lukea hieman enemmänkin jännitystä? Tuleeko mieleesi ketään jännityskirjailijaa, johon olisi ehdottomasti tutustuttava? Suosikkejani ovat Läckberg, Preston & Child ja myös Keplerin ensimmäinen jäi mieleeni.
VastaaPoistaGoldielai: Jääprinsessakin oli oikein hyvä, mutta vieläkin parempaa settiä on luvassa Saarnaajassa, Pahanilmanlinnussa ja tässä Kivenhakkaajassa. Ainoa, josta en ihan niiiin paljon pitänyt oli kirjailijan uusin kirja Perillinen. Ja kohtahan häneltä ilmestyy jo viides kirja. Sitä odotellessa:)
Juu, jännitystä minulla tulee pääasiassa luettua. Jostain syytä törmään todella harvoin kauno-puolen kirjaan, joka tekisi vaikutuksen.
VastaaPoistaOletko lukenut Karin Slaughteria? Häneltä on ilmestynyt Grant County-sarja (ensimmäinen kirja Sokaistu), Atlanta-sarja (alkaa Triptyykillä) ja uusin Georgia -sarja, jossa aiempien sarjojen henkilöitä yhdistellään (Kivun jäljet). Tykkään tosi paljon!
Sitten on tietysti Tess Gerritsen, joka kirjoittaa erittäin koukuttavia jännäreitä. Anna Janssonin Maria Wern-sarjan varsinkin viimeiset osat ovat olleet huppuhyviä.
Ja jos tykkää psykologisesta jännityksestä niin Karin Alvtegen ja Karin Fossum ovat ainakin tutustumisen arvoisia kirjailijoita.
Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen, mutta vielä on paljon muitakin :) Onko kukaan näistä kirjailijoista sulle tuttu? Entä osaisitko itse suositella hyvää ei-jännärilukemista :)
Niminä kaikki ovat tuttuja paitsi tuo Karin Alvtegen. Tess Gerritseltä olen muutaman kirjan lukenutkin, mutta kun nekin ovat olleet keskeltä sarjaa niin en ole oikein osannut palata kirjailijan pariin vaikka ne pari lukemaani kirjaa ovat olleetkin hyviä. Ja jos Fossumin kirja on se Ken sutta pelkää niin silloin olen häneenkin tutustunut ja kirja oli hyvä:) Täytyykin joku näistä ottaa kesälukemiseksi.
VastaaPoistaHyviä ei-jännäreitä on niin moneen eri lähtöön, että apua! Mutta ainakin tällä hetkellä nuo kartano- ja kummitusjutut ovat kiinnostaneet eli Vieras kartanossa lisäksi Paluu Rivertoniin, Kolmastoista kertomus ja Hänen varjonsa tarina. Mutta noitahan löytyy!:)
Musta just tää Kivenhakkaaja on kaikkein paras! Tosin en ole lukenut Pahanilmanlintua enkä Perillistä, vielä, mutta silti. Se taustatarina on niiiiin karmiva. Nam ;)
VastaaPoistaKiva että suosituksistani on ollut iloa!
Suketus: Perillisestä ei kannata odotella liikoja. Tai minä en jotenkin enää henk.koh. oikein jaksa tuota juutalaisvaino-asiaa jännityskirjallisuudessa. Kun tuollaista asiaa ei oikein voi pinnallisesti sivuta niin koko kirja on aika lailla vainojen ympärillä tapahtuvaa. Tosin, kun olet historiasta kiinnostunut ihminen niin saatat tykätäkin:)
VastaaPoista