sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Sanovat sitä rakkaudeksi



Arno Kotro
2003
134s./Like


Kirjan takakansi on pullollaan ylistäviä kommentteja. Liityn joukon jatkoksi ja totean, että olipa hieno runokokoelma, kannatti lukea!

sinä sanot että
on joitakin pikkuasioita
jotka vielä koituvat ongelmiksi
näin arvelet
miten niin pieniä asioita mietin
jos noin vaarallisina vainoavat
sinä et enää tiedä
näin sanot
haluatko jatkaa
mutta näissä asioissa jos ei tiedä rakas
silloin tietää jo


Kotron teos käsittelee rakkauden raadollisempaa puolta: miltä tuntuu kun rakkaus ei riitä, kun kaksi ihmistä ei vain sovi toisilleen. Ja miten vaikea tuollaisesta rakkaudesta on päästä irti silloinkin, kun erosta on jo vuosia. Liikutuin useasti lukiessani, runot tulivat jotenkin iholle. Itse elän elämässäni varsin erilaista vaihetta kuin runojen pariskunta, mutta kyllähän jokainen tietää, millaista on joutua pettymään rakkaudessa. 

myönnän
nyt kun sen otat puheeksi
eikä sillä muutenkaan mitään väliä
enää kai ole
minulla on toinen
toden totta
minulla on toinen
ollut jo kotvan aikaa
se olet sinä rakas
et ole se johon
ihastuin
tutustuin
rakastuin
ja samalla kun mietin
mihin mahdoit kadota
minä mestariminäilijä
niin kuin haluat sanoa
hapuilen itseänikin takaisin
niin se menee
sitä saa mitä pilaa


Runojen asettelu aluksi turhautti. Kun runoilla ei ole nimiä ja melkein jokainen runo vie koko sivun, kaikki tuntuu olevan yhtä pötköä. Jotkut runot jatkuvat seuraavalle ja mahdollisesti sitäkin seuraavalle sivulle ja välillä jouduin vain arvailemaan, onko alkava runo uusi vai vain jatkoa edelliseen. Lukiessani eteenpäin ymmärsin kirjan jujun eli kaikki runot kertovat yhden ja saman pariskunnan tarinaa ja runot tulevat vielä kronologisessa järjestyksessä. Siitä lähtien asettelun epämääräisyys ei enää haitannut. (Tähän arvosteluun olen kuronut lauseita hieman yhteen ettei tyhjiä rivejä tule ihan niin montaa, toivottavasti se enemmänkin selkeyttää kuin pilaa lukukuviot.) Noin, nyt on risutkin annettu.

jollain oudolla tavalla
jokaisessa rakkaudessa menetetään
sama rakkaus
kaikissa ihastuksissa löydetään
sama ihastus
mutta miksi vain mahdottoman kanssa uskoo
rakkauden mahdolliseksi
niin se vain on
ainut rakkaus on menetetty rakkaus
ainot rakkaus on mahdoton rakkaus


Ja sinä lukija, joka et lue runoja: lue edes tämä.



2 kommenttia:

  1. Tämä on myös minun ehdoton suosikkini. Runoja olen jonkun verran lukenut, mutta tähän asti ainoastaan Anni Sinnemäen runot ovat minun kolahtaneet yhtä kovaa kuin tämä. Kotro tosiaan osaa kertoa rakkaudesta ja vieläpä kauniin realistisesti.

    Jos jatkat vielä runoprojektiasi, lue Anni Sinnemäen runokirja Sokeana hetkenä. Osa niistä runoista on päätynyt Ultra Bran sanoituksiksi, mutta on siinä muitakin runoja.

    VastaaPoista
  2. Toscu: Aah, Anni Sinnemäki oli päässyt unohtumaan kokonaan! Täytyy sanoa, että runoprojekti on ihana haudata ja siirtyä takaisin romaanien pariin. Mutta. Mielelläni heittäisin tehoviikon kehiin runojen suhteen taas vaikka ensi vuonna samaan aikaan.

    VastaaPoista