2008
44 s./Minerva
Viikon toinen runokokoelma oli harmillisen samankaltainen kuin eilinen Illan tummetessa. Molemmat kirjat sisältävät klassikkorunoilijoiden rakkauteen liittyviä runonpätkiä. Onneksi kirjoihin oli valikoitunut eri runoja - ei sentään tarvinnut samoja kahlata läpi. Nyt on kyllä monien runoilijoiden tyyli tullut ilahduttavan tutuksi ihan muutamassa päivässä, jee! Tosin pieni yliannostuskin on ehkä jo saatu...
Pakko myöntää, tällä kertaa lukemisesta ei jäänyt oikein mitään käteen. Kokoelman läpikäyminen lähinnä turhautti. Yksikään rakkaudentunnustus ei tuntunut missään. Enemmänkin pääkopassa muodostui sellaisia lauseita kuin mitä-toikin-tossa-yrittää-luritella-argh. Keskittymiskyky rakoili pahasti jo ensimmäisten runojen kohdalla. En valitettavasti kohdannut samanlaista löytämisen riemua kuin Illan tummetessa -teoksen kanssa.
Ilmeisesti runoille pitäisi pyhittää seesteinen tunti tai pari. Keskittyä ja maistella sanoja kaikessa rauhassa. Tänään sellaiseen luksukseen ei ollut aikaa ja ehkä siksi lopputulos oli tämä. Tai sitten olen tämän päivän lapsi. Minulle rakkaus ei ole = "Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma, joka karkaa Gileadin rinteiltä alas". Näiden kahden päivän aikana olen muuten ehtinyt kehittää varmasti koko elämäni kestävän vihasuhteen Edith Södergraniin. Jos osaisin kirjoittaa runon, joka parodioisi runoja, kirjoittaisin juuri sellaisia runoja kuin Södergran.
Tämän teoksen jälkeen lyhyet ja ytimekkäät lausauhdukset ovat entistä lähempänä sydäntä. Alla olevaa voisin kuvitella käyttäväni osana poikaystävän hyvänpäivänlahjaa joku kerta. Vaikka pienen riidan jälkimainingeissa;)
Tänään tahdon kertoa sen:
yhä luonasi olen onnellinen
Sinulle, rakas -kokoelma on muuten aika söötisti kuvitettu. Lahjakirjana hempeä teos varmasti toimii. Siis jos sekä runot että kuvitus ovat mieluisia lahjansaajalle. Itse en osaa sanoa, kenelle tämän kirjan antaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti