keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Ihmishirviöt


Simon Sebag Montefiore
2008 suom. 2010
320 s./Gummerus


Tällä kertaa onnistuin tarttumaan mielettömän mielenkiintoiseen kirjaan! Tiesin kyllä jo kirjan tullessa markkinoille jouluna 2009, että se olisi lukemisen arvoinen paketti. Niin se vain silti joutui pitkälle odotuslistalle. Kirjan nimi kertookin osuvasti sisällön eli maailmanhistorian 101 julminta ihmistä käydään läpi.

Jokaiselle hirviölle on pyhitetty yksi aukeama, jossa on myös kuvitusta mukana. Superhirviöiden väliin on ympätty lisätietoa historian tapahtumista ja henkilöistä, jotka ovat tavalla tai toisella liittyneet näihin julmureihin. Erittäin kattava paketti kaiken kaikkiaan.

Luin kirjan kaikki hirviötarinat ja lisätiedot, joten tällä hetkellä minua vaivaa pienoinen hirviöähky. Oli hauskaa vaihtelua lukea kirja kerrankin sikin sokin sieltä täältä. Ei ollut pakko aloittaa alusta ja lukea lopuksi viimeinen sivu. Kirja itsessään etenee hirviöiden syntymäaikojen mukaan, mutta itse aloitin luku-urakkani tutuilla hirviöillä, joita ovat esimerkiksi Nero, Vlad-seivästäjä, Iivana Julma, Lenin, Mussolini ja Al Capone. Seuraavaksi palasin alkuun ja luin kaikki naishirviöiden tarinat. Lopuksi palasin vielä kerran alkuun ja luin kaikki loputkin hirviökuvaelmat ja nippelitietosivut.

Mielenkiintoiseksi kirjan teki hirviöaiheensa lisäksi myös mahdollisuus kerrata historiantuntemusta. Harva hirviö on itsekseen sekoillut teillä tietämättömillä. Monilla on ollut todellista valtaa, ehkä jopa elinvuosiensa maailman suurin valta, joten historiakin on muokkautunut näiden hirviöiden oikkujen mukaan. Kirja toimiikin oivallisena historian (pitkänä) oppituntina, nyt vain hieman hirvittävämmästä näkökulmasta katsottuna.

Tiesitkö, että Qin Shi Huangdi rakennutti itselleen lähes viisi kilometriä pitkän mausoleumin, jota suojelemaan luotiin terrakotta-armeija, kuusituhatta luonnollisen kokoista savisotilasta, jotka ovat kaikki ainutlaatuisia ja yksilöllisiä. Rakentamiseen tarvittiin 700 000 työvelvollista, joista suurin osa kuoli urakan aikana. Valtava maanalainen hautakammio on yhä avaamatta ja suurelta osin tutkimatta. Toistaiseksi vain ne sotilaat, jotka vartioivat haudan ovelle vievää polkua, on kaivettu esiin. Keisarin hauta on yksi maailman salaperäisimmistä argeologisista paikoista.

Oli kirja raskaskin. Runoviikko onneksi katkaisi kirjan hetkeksi ja sain kerättyä uutta puhtia suorittaa kirja loppuun. Teos on todella kattava, mutta helposti lähestyttävä. Hirviöiden vaiheista on kerrottu juuri oikea määrä tietoa, joten historiankulun jatkuvasti unohtava lukija (minä!) saa kirjasta paljon irti. On kuitenkin raskasta lukea pelkkää faktaa faktan perään, kun monilla hirviöillä on aika samankaltaiset tarinat takanaan tyyliin kaikilta-vihollisilta-päät-poikki-ja-olen-hullu-ja-haluan-surmata-kaikki-sukulaisenikin-siinä-samassa-ja-kullattu-patsas-minusta-torilla-olisi-hieno-juttu. Lukiessa tulee myös niin mieletön määrä nimiä ja paikkoja vastaan, että eihän kaikista tarinoista edes jää mitään muistiin säilöttäväksi. Ja kieltämättä on hiemat turhauttavaa, kun yksi Herodes on elänyt Neron aikaan ja muutama on elänyt Caligulan aikaan ja myöhemmin jonkun toisen elämäkerrassa mainitaan taas Herodes ja sitä vaan miettii, että KUKA niistä kymmenestä Herodeksesta mahtaa olla kysymyksessä tällä kertaa:)

Tiesitkö, että vuosittain 88 prosenttia tiedossa olevista teloituksista suoritetaan Kiinassa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, Pakistanissa ja Yhdysvalloissa. Kiinassa suoritetaan enemmän teloituksia kuin missään muussa maassa, teloitettavaa yksinkertaisesta ammutaan niskaan, ja perheelle lähetetään lasku luodista.

Ähkyn piikkiin on myös laitettava huolestuttava piirre, joka ilmenee kirjaa lukiessa. Yhtäkkiä sitä huomaa vertailevansa hirviöitä ja ajattelevansa, että eihän tuo nyt tehnyt oikeastaan mitään verrattuna sitten tuohon toiseen. Yllättäen huomaakin tutkailevansa varsin kriittisesti hirviöiden viihdearvoa tyyliin tämän-elämäntarinahan-on-ihan-peruskauraa-nyt-jo-vähän-kyllästyttää. Lähivuosina tapahtuneet kamaluudet luonnollisesti kauhistuttavat enemmän kuin Viiltäjä Jackin hirmuteot vuonna keppi ja nakki.

Jatkuvasti ihmetytti, miten kaikenmaailman sekopäät ovatkin valtansa saaneet. No, tietenkin tiettyinä aikoina valta on peritty ja on riittänyt että X on syntynyt oikeaan sukuun ja on ollut kyllin viekas eliminoimaan kilpailijat. Monet ovat huijanneet ihmisiä esiintymällä edellisen tyrannian lopettavana kansansankarina ja päätyneet vallankahvassa itse samanlaiseen sortamiseen kuin edeltäjänsäkin. Turhauttaa ja kiukuttaa, mutta maailma on. Ja joillekin kansoille henkilö X on sankari, kun toisille hän edustaa syvintä pahuutta.

En ehkä viitsi koko kirjaa kirjoittaa tänne blogin puolelle, joten lukekaapa kirja itse ja kertokaa minullekin mitä tykkäsitte!

P.S. Muutama viikko sitten lukemassani Numeropeli-jännärissä pääetsivä tekee taidetta sarjamurhaajien kuvista. Hänen mielestään kasvojen toinen puoli paljastaa ihmisen pahuuden. Toinen puoli näyttäytyy sympaattisena ja kilttinä ja sen avulla murhaaja onkin mahdollisesti päässyt tekemisiin uhrien kanssa. Toisessa puolessa näkyy kuitenkin pahuus. Mielenkiintoinen ajatus, jota oli pakko testata ihmishirviöiden kuvia tutkiessa.

9 kommenttia:

  1. Tämän taidan laittaa lukulistalleni, mutta koska se on jo sangen pitkä, saa nähdä milloin tulee lukuun. Ihmishirviöt ovat pelottava, ahdistavakin mutta toisaalta myös kiinnostava aihe. Millaisia ovat todella ne hirveitä tekoja tehneet ihmiset, löytyykö heidän tarinoistaan kenties jotain selitystä teoille jne.

    Ihan piristävä ominaisuus kirjassa tuo, että voi lukea sieltä täältä vapaasti tarinan kerrallaan!

    VastaaPoista
  2. Kirjan mukaan monet olivat mielisairaita, jotkut vallan kahvaan päästyään pikkuhiljaa menettivät otteen normaaliin elämään ja jotkut vain rakastivat sotaa. Hunnien Attilaa esimerkiksi kuvattiin näin: "Hän rakasti sotaa, mutta oli toimissaan maltillinen, neuvotteluissa luja, anojille suopea ja armelias niitä kohtaan, jotka oli ottanut suojelukseensa."

    VastaaPoista
  3. Kiitos kirjaesittelystä! Lähdenkin tänään kirjastoon etsimään tätä kirjaa.

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa hurjalta ja hurjan kiinnostavalta! Hyvä, että kirjassa on myös etsitty syitä hirviöiden käytökselle eikä vain selitetty, mitä he tekivät.

    VastaaPoista
  5. Täytyy varmaan hankkia tää omiin kokoelmiin - varmasti ihan lyömätöntä kamaa opetusmateriaalina sitten joskus tulevaisuudessa. Ihmishirviöt/diktaattorit/hirmuhallitsijat kiinnostaa aivan tolkuttomasti niitäkin, jotka on muuten hissantunnilla lähinnä koomassa. Totesin tän käytännössä viime viikon harkkatunnillani, jossa käsittelin äärioikeiston nousua Euroopassa ja Suomessa 1930-luvulla. Takarivin jamppa tunnisti Mussolinin saman tien, vaikka koko kurssin aikana ei aiemmin ole saanut mitään järkevää suustaan ulos :D

    VastaaPoista
  6. Hui, vaikuttaa pelottavalta, ja siitä syystä todella kiinnostavalta. Ja minuakin kiinnostaa eniten tuo psykologinen taustojen etsiskely hirviöiden käytökselle. Olisi niin hauska tietää, mitä niiden päässä on oikeasti liikkunut.

    VastaaPoista
  7. Susa P: Kerro mitä tykkäsit, kun joskus saat kirjan päätökseen. Tämän teoksen hyvä puolihan on myös se, että kaikkea ei edes välttämättä tarvitse lukea.

    Jenni: Kirja tosiaan sisältää monenlaisia tarinoita. Jotkut vain ovat olleet ahneita ja sydämettömiä, toisista taas saa hieman sen käsityksen, että ei oikein ole ollut muuta vaihtoehtoa. Tiettyinä aikoina hovissa pelin henki on ollut "tapa kaikki tai tule itse tapetuksi".

    Suketus: Ammatillisessakin mielessä kannattaa harkita hankkimista! Lukiessani manailin toistuvasti, kun ei ole ollut tätä kirjaa esim. silloin kun käytiin lukiota. Ja tässä on muutamia muitakin käsitelty kuin vain hallitsijoita. Kiinnostavia olivat niin Viiltäjä Jackin, Charles Mansonin kuin Sawney Beanen (luolassa asuva ihmissyöjä, josta en ollut ikinä ennen kuullutkaan ja tarina oli kyllä hyytävä!) vaiheet.

    peikkoneito: Kirjailija itsekin totesi ensisanoissaan, että ihmisiä kiinnostaa enemmän 101 julmaa ihmistä kuin 101 sankaria. Hän on siis ensin kirjoittanut tuon sankarikirjan eikä sitä ole edes suomennettu. Nyt tosin kiinnostaisi toinenkin ääripää, mutta jos pitäisi jompi kumpi valita niin kyllä lähtisin seikkailemaan mustan mielen maailmaan.

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta kirjalta! Tämä täytyy hankkia, edes vaikka kirjastosta. Tulevalle historian opiskelijalle tää on pakollista luettavaa ;--)

    VastaaPoista
  9. Laura: Juu, tällä kirjalla pääsee kyllä hyvin ns. historian fiilikseen:)

    VastaaPoista